Kerho antoi sellaisen myrskyvaroituksen JYPiä vastaan, että ainakin omissa papereissani se nousi kertaheitolla monta pykälää ylöspäin. Mikään keskinkertainen joukkue ei laita JYPiä tuollaiseen siltaan mitä HPK. Toinen asia tuossa voitossa oli se, että Kerho näytti muillekin joukkueille miten JYP on horjutettavissa. Tosin Risto Dufva osaa kyllä myös tehdä oikean analyysin pelistä ja kehittää JYPin puolustuspelaamista tuollaisia joukkueita vastaan.
HPK:n kohdalla oikeastaan vain Harri Rindellin voittaja-ominaisuudet ovat arvoitus. Keväällä katsotaan onko kyse uudesta Uramasta vai nouseeko Rindell heti SM-Liigan kovimpaan kategoriaan. Tietenkään materiaali ei ole paperilla ihan parhaita mutta joukkueena Kerho on parhaimmillaan erinomainen.
JYP oli syksyn ihan omassa kastissaan ja kevään mielenkiintoisin kysymys onkin siinä pystyvätkö muut ajamaan etumatkaa kiinni? Kerho näytti jo merkkejä siitä, että mahdollista se on. Oliko kyse siis siitä, että muiden peli oli syksyllä vielä niin pahasti vaiheessa verrattuna JYPiin?
Helsinkiläiset pitää merkata paksulla tussilla jatkossakin sillä potentiaali on huima molemmissa joukkueissa. HIFK:n materiaali on hirmuinen ja valmentajakin on taitonsa näyttänyt. Jokereilla taas kysymys on loppukaudella siitä ehtiikö Westerlund ajaa muutokset joukkueeseen. Roolitukset eivät käsittääkseni ole vieläkään ihan täysin löytyneet mutta uskon, että ne löytyvät vielä. Jokereilla on kuitenkin paljon yksilötaitoa ja erikoisosaamista ja se nousee tärkeissä peleissä isoon arvoon. Isoin ongelma on puolustuksen kiekollinen osaaminen ja siihen on joku lääke pakko löytää. Muuten Jokerit ei pelaa mitaleista.
Ässät on ollut valopilkku ja pelannut hienoa lätkää. Itse en vieläkään laske sitä kärkijoukkueiden kastiin vaan se on edelleen haastajan asemassa. Ässienkin otteita tulee verrata nimenomaan muihin kärkijoukkueisiin ja on unohdettava matsit top 6:n ulkopuolelta. Joukkueella on liigan ehkä paras maalivahti ja se on yhtenäinen ja työtä tekevä jengi mutta siltikään en osaa luottaa sen kärkipelaajien ratkaisukykyyn playoffeissa.
Lukko taas on ihan täydellinen kysymysmerkki. Siellä näkyy se kunnon kiekollisen pakin puuttuminen sekä yhden todellisen johtajan puuttuminen. Joukkueessa on varsinkin hyökkäyspäässä laadukkaita pelaajia mutta kultaa ajatellen taitaa olla vielä liian aikaista. Kun pelin taso playoffeissa nousee potenssiin olisi myös avainpelaajien pystyttävä siihen. Esimerkiksi Lindgrenin esitykset EHT:llä antoivat ihan päinvastaisia signaaleja sen suhteen. Samoin kävi silmissäni Ässien Uusitalolle joka oli kaikkien aikojen tehosekoittimessa Venäjän maalissa. Se maali kertoi jollain tavalla kaiken olennaisen SM-Liigan nykytilanteesta.
Muista joukkueista ei löydy haastajia. Kärppien tilanne on ihmeellinen mutta aika alkaa käydä tosissaan vähiin. Sen ero on Jokereihin nyt 14 pinnaa ja tuntuisi aika kovalta jos oululaiset nappaisivat sen eron kiinni lopuissa peleissä. Joukkue ei vain pysty tasaisiin suorituksiin ja niitä mestarilta vaaditaan. HIFK:ta vastaan Kärpät pelasi kaksi erää mainiota lätkää ja väläytteli yksilötaitoaan mutta heti, kun HIFK pääsi peliin mukaan oli Kärpät täysin jyrän alla. Aravirta lisäksi teki tyhmästi ja luopui omasta kiekollisesta pelistä tuon matsin viimeisessä erässä ja se taas kertoo mielestäni, siitä ettei hän luota siihen tarpeeksi. Jos HIFK:n haluaa voittaa Nordiksella niin ei sille voi antaa täydellistä aloitetta pelistä, silloin se vyöryy yli ja ohi aivan varmasti.
Loput nykyisistä säälijoukkueista, Blues, KalPa ja Tappara kärsivät laadun puutteesta. SM-Liiga on niin tasainen, että varmasti jokainen noista pystyisi pelaamaan tasaisesti puolivälierissä mutta tulisi häviämään ne lopulta. KalPa on ollut surullinen pettymys, vaikka tietenkin on luonnollista, että kokemuksen lähteminen näkyy. Eniten kuitenkin harmittaa Pekka Virran pelikirjan sulaminen. KalPa ei ole onnistunut kehittämään peliään ja muut osaavat pelata sitä vastaan. KalPakin tosin näytti, ja jälleen HIFK:ta vastaan, välähdyksiä siitä mihin se pystyy. Ehkä sittenkin vielä...
Spartalainen Blues alkaa olla jo klisee eikä Blues tule mitaleista taistelemaan vieläkään. Parhaat pelaajat ovat työmiehiä joilta puuttuu huipputaito ratkaista pelejä. Jotenkin pidän Bluesia kevyempänä versiona JYPistä. Jos joukkue saisi ylivoimansa tappavaan kuosiin niin silloin Espoo voisi olla painajaismainen paikka playoffeissa.
Tapparalla ei ole mitään saumoja kuuden sakkiin eikä myöskään välieriin. Sääleistä jatkoon ja kiusaamaan puolivälieriin, siinä se kausi taas lyhyesti. Ellei sitten vastaan sattuisi Ässät. Sen Tappara voisi hirmuisella hurmoksella jopa pudottaa.
Playoffit ovat erikoinen maailma. Siellä ei runkosarjan tekemisillä ole enää mitään painoarvoa ja vaatimukset ovat tyystin toiset. Henkinen kapasiteetti ja oman potentiaalinen ulosmittaaminen ovat avainasioita. Rutiinitason on oltava todella kova ja yksilöiden voitontahto sekä myös pelihuumori pitää olla korkealla. Playoffeissa on uskallettava pelata.
Playoffeissa myös mitataan parhaiden pelaajien todellinen taso. Pystyvätkö he tuomaan voittoja joukkueelleen, tekevätkö he pisteitä ja puolustavatko vastustajan kärkiketjut pimentoon? Kaikki nämä joukkueet joilla on nyt ns. yllättäjiä pörssin kärkipaikoilla ovat etenkin suurennuslasin alla. Miten nämä pelaajat osaavat käsitellä heille uuden tilanteen, kun voittaminen on pakko ja oma peli olisi pidettävä korkealla tasolla koko ajan? Toisista pelaajista ei vain ole siihen, kun vastuuta pitää alkaa ottaa. Esimerkkinä voisin sanoa Jokereiden Teemu Pulkkisen sekä jälleen Ässien ykkösmiehet.
Hieno kevät on tulossa, pakka on kuitenkin auki ihan kivasti, kun JYP on alkanut vähän osoittaa inhimillisiä piirteitä.