Osa 1.
Lainaan itseäni viime yöltä.
1. Kärpät
Menestystä puoltaa: Valmis pelisysteemi paketissa. Avainmiesten vaihtuvuudesta huolimatta iso kasa runkoa pysyi joukkueessa, pelaajat tietävät mitä tekevät harjoittelusta erikoistilannepelaamiseen. Määrätietoisuutta, ja samalla vaihtuvuuden tuomaa nälkää uusilla pelaajilla. Karalahti haluaa vielä takaisin huipulle, samoin Vertala, SM-kultaa hamuavat Kuusela ja Kratena. Bros, ensimmäinen kausi ykkössentterinä olettaen että joukkueeseen ei tule enää sentteriä.
Menestystä vastaan: Dynastian taakka, aina ei yksinkertaisesti voi voittaa, kaikki on kiinni pienistä asioista. Mitään älyttömiä uhkakuvia joukkueessa ei tällä hetkellä ole, puolustus kaipaa yhtä vahvistusta mutta on jo tällaisenaan huipputasoa.
Kultainen kristallipallo: Selvä Jere. Ei välttämättä hölmöillessäänkään onnistuisi pilaamaan joukkueen kautta, mutta hänentyyppistä pelaajaa ei joukkueessa ole toista, ja jos Jere joutuisi jättämään joukkueen olisi pakistossa fyysisen pelin suhteen iso rako. Näin ei kuitenkaan käy ja Jere kestää, ja ripustaa keväällä mitalin kaulaansa.
Arvio: Runkosarjassa sijoitus ykkönen, finaaleihin mennään pudotuspeleissäkin.
2. Jokerit
Menestystä puoltaa: Aivan huikea pelaajamateriaali. "Eihän näillä voi hävitä". Selkeästi paras ja menestynein maalivahti, vahvistunut puolustus, ja SM-liigan ylivertainen, todennäköisesti kovin sentterinelikko koskaan. Niin kova että osalla käy käsky laidalle. Maajoukkuevalmentaja, mikään ei siis voi mennä vikaan, eihän? Viime kauden kesken loppuneet kortit on nyt korvattu värisuoralla.
Menestystä vastaan: Liian huikea pelaajamateriaali ja Doug Shedden. Viime viikolla kokoontuneessa kotiraadissamme, siis asiantuntijoiden kesken, jäimme monta tyhmää päätä yhteen lyödessämme yhä arpomaan riittääkö Shedden taikomaan tästä pakasta mestarin, nämä taiturit pelaamaan sitä samaa taktiikkaa ja pelisysteemia mikä ei ole aukoton? Puolustuksen parantunut materiaali, ja entisestään kovempi maalivahti edesauttaa sen että Jokerit ei päästä jatkossakaan paljon maaleja, mutta riittääkö Sheddenin pelikirja ja esim. ylivoimapelin jähmeys menestykseen? Pysyvätkö kaikki tyytyväisinä vai tuleeko viime kauden tähdille koirankoppia? Alivoimapelaamisesta ja aloittajista on Pakaslahti ja Valtonen nyt pois, tervehtynyt Jyrki Louhi tosin parantaa hiukan tätä osastoa.
Kultainen kristallipallo: Tästä ei tule aukoton marssi vaan etenkin alkukaudesta Jokerit ottaa myös takkiinsa. Voi jopa olla että tähtihyökkääjistä joku pakkaa laukkunsa kesken kauden (Hirschovits?) kun rooli jää liian pieneksi. Kateeksi ei käy myöskään Arto Koivistoa eikä Samuli Jalkasta joiden peliaika tulee tuskin olemaan kaksinumeroinen minuuttimäärä, ellei siis loukkaantumisia tai pelisiirtoja tapahdu. Kaikkien aikojen floppia tuskin tulee, mutta ei tule olemaan helppoa.
Arvio: Jokerit jää loppupeleissä turvallisen matkan päähän Kärpistä mutta tulee kevättä myöten mukaan mitalitaistoon. Finaalipaikkaa vähempi ei kelpaa, ja hopeakin on pettymys - täysin mahdollinen skenaario kylläkin. Runkosarjan kakkonen niukasti ennen seuraavia, pudotuspeleissä sijat 1-3.
3. HIFK
Menestystä puoltaa: Kohun lievä laantuminen, työrauha. Etenkin Pentti Matikaisen johdolla HIFK tulee aina herättämään huomiota ja kohua, hyvässä ja pahassa. Nyt voidaan silti sanoa että kolmen ristiriitaisen, viime kaudella sekaannusta aiheuttaneen hahmon, Jere Karalahden, Billy Tibbettsin ja Bob Francisin poissaolo rauhoittanee tilannetta joukkueen sisällä. Myös elintärkeä superpakki, neljäs ja viides hyökkääjä Cory Murphy poistui, mutta kaikenkaikkiaan IFK onnistui hankinnoissaan hyvin - Jeren ja Coryn tilalle ei hankittu kahta vastaavaa isoa nimeä vaan tukku hieman pienempien otsikoiden, mutta isomman potentiaalin omaavia pelaajia. Heikkinen, Pikkarainen, vielä jäävä Laakso ja Cook sekä kovemmin odotuksin kauteen valmistautuvat Kovanen ja Seppänen muodostavat parhaimmillaan huippurungon SM-liigan mittarilla. Myös hyökkäyksessä on kova tukku nimiä, muttei kuitenkaan liian suurten muutosten läpikäymänä - raudanlujat ammattilaiset johtavat ja etunenässä uusien hankintojen Pesonen, mahdollisesti Vesce, sekä tasoaan nostava Janne Keränen (väitän että kahden vuoden sisällä maajoukkueessa) säestävät. Pesonen on tosin liigan alussa sairaslomalla. REM MURRAY. Mies osaa kaikkea.
Menestystä vastaan: Bensiinin ja ratkasijoiden hyytyminen keväällä. Steve Guolla on vuoden vanhempi, ei tosin vielä kehäraakki, mutta riittääkö motivaatio? Tällä kaudella pelimerkkejä on onneksi enemmän ja ratkaisuihin pystyvät muutkin kuin vain yksi kenttä. Jan Lundell on Jan Lundell, ei mestaruusmaalivahti vieläkään.
Kultainen kristallipallo: Vähemmän puhetta, enemmän tehoja. HIFK haastaa jopa Jokerit vähemmän superlatiivein varustetun mutta tasaisen materiaalinsa ansiosta. Nähtäisiinkö joukkue jopa finaaleissa? Vaikeaa...muttei mahdotonta. Uskon kuitenkin tasaisempaan suoritukseen kuin viime kaudella.
Arvio: Loppusijoitus 2.-5. Laajempi taso hyökkäyksessä estää tällä kertaa floppaamisen pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.
Sijat 4.-6.
HPK
Menestystä puoltaa: Kai Nurminen, Andy Chiodo, Markus Seikola. Heistä ensimmäinen löydettyään peli-ilon taas Hämeenlinnassa, toinen jäätyään ilahduttavasti jatkamaan tukimuurina joukkueelle, kolmas uutena nousevana liiderinä puolustuksessa. Vastuunkantajia on, heitä tarvitaan toki lisää. Etenkin laituriosastolla on potentiaalisia nimiä, samoin pakistossa, nyt etenkin Harri Tikkaselta odotetaan vielä isompaan rooliin nousemista.
Menestystä vastaan: Jalosen varjo. Alatalo astui isoihin saappaisiin ja on oikeantyyppinen mies nousevan miehistön ja lupauksien johtajaksi, mutta alkukankeutta tulee esiintymään varmasti. Sentteritilanne hiukan väritön, tasonnostoa vaaditaan Lundbergiltä ja Loikakselta.
Kultainen kristallipallo: Juna yskii alussa, lämpenee kauden mittaan. Runkosarjasijoitus tulee olemaan aiempia heikompi eikä Kerho taistele kärkisijoista. Paraneva peli ja uusiin rooleihin nousevat taistelijat tulevat kuitenkin keräämään yleisön tuen taakseen pikkuisen alkuvempuilun ja mahdollisesti loanheitonkin jälkeen. Malttakaa.
Arvio: Runkosarjassa 4-6. Optimaalinen suoritus pronssia, mutta jos runkosarjassa tippuu puolivälierien vierasjoukkueeksi tippuu jotain vielä kovempaa joukkuetta vastaan (HIFK maksaa kalavelkojaan?).
Blues
Menestystä puoltaa: Peräpää pitää ja tukee. Puolustus oli ja on todella kova, ja maalia vartioi tuttu huippu Brückler. Tapparasta saatiin tulivoimaa lisäämään vielä Dale Clarke, pystyykö hän uusimaan viime kauden tehonsa? Arto Laatikainen johtaa peräpään orkesteria, enkä nyt puhu vatsavaivoista tai DTM:n tanssilattiasta. Pakistosta Bluesin menestys ei tule jäämään torsoksi.
Menestystä vastaan: Vaihtuvuus valmentajissa ja hyökkääjissä. Ratkaisuroolien uusista kasvoista Öhman on tuttu liigajyrä ja Osala sekä Keller vaikuttavat huippuhankinnoilta. Kaken vaihtuminen Matikaiseen ei ole katastrofi vaan paikkaaja on pätevä - mikään ei siis voi mennä vikaan? Eihän? Noh, Kariya - Kohn - Manderville on pisteidensä puolesta aika kova paikattava etenkin runkosarjassa. Periaatteessa kaikki on siis hyvin mutta...
Kultainen kristallipallo: Itseasiassa Lukkoa paremmat pelimerkit käytössä, jopa HIFK:een verrannolliset. Hyökkäyskenttien muotoilut voivat ottaa hetken mutta Blues tulee myös suorittamaan tasaisesti ja on kevään tullen kova sana.
Arvio: Runkosarjassa 3.-5. Saattaa kuitenkin pudotuspeleissä vaania jopa Jokereiden päänahkaa.
Lukko
Menestystä puoltaa: Kauden mahdollisesti suurin yllättäjä siten että nyt poissa on supertähti Josef Straka, mutta niin ovat myös ristiriitaiset pettymykset vahvistuksina, tshekkipakit Platil ja Hunkes sekä maalivahtiailahtelija Tom Lawson, ja tilalla on kanukkikovuutta sekä "oma poika" Petri Vehanen. Viime kauden komeetat Pekka Saarenheimo ja JP Haataja saavat nyt paljon enemmän vastuuta ja rottia harteilleen mutta edellytyksiä menestykseen on. Uskon aina siihen että diivailun korvaaminen kovalla työnteolla on ensimmäinen tervehdyttämisen merkki, ja sillä tiellä ollaan nyt Lukon rakenteessa. Taistelua ja tahtoa enemmän, ailahtelua ja diivailua vähemmän - Lukko ei ole säälipleijareissa tulevana keväänä. Janis Sprukts on viime hetken hankintana täydellinen, joukkue tarvitsisi miestä tosin koko kaudeksi.
Menestystä vastaan: Uhakuva maalinteon sammumisesta. Isompi taakka viime kauden menestyjille ja uusille puolustajille, joiden joukosta Ilkka Heikkinen on myös poissa, ei anna anteeksi ailahtelemisia vaan miesten pitää pystyä tasaisiin suorituksiin koko kauden.
Kultainen kristallipallo: Toivola palaa menestyksen syrjään ainakin sen suhteen että tällä kaudella otteet ovat tasaisempia ja joukkue taistelee vähemmillä romahtamisilla. Tappioita kokevat "omat pojatkin" ovat aina parempi kuin kalliit ulkomaiset vahvistukset ailahtelemassa. Janis Spruktsin kohtalo tosin ratkaisee paljon, välieräpaikan verran?
Arvio: Loppusijoitus 3.-6. Tavoitteista välierät olisi optimaalinen suoritus, tiukkaa se kyllä tekee. Viimekautinen romahdus ja ailahtelu kuitenkin vältetään selkeästi. Mitali olisi ihme.
JATKUU...
