Nämä kaikki olivat Lahen Ääriliikkeen sivuilla, ja itse sivuja ei enää ole kuten koko ryhmääkään sellaisenaan. Kuitenkin kannattajavertailut vuosilta 2005, 2007 ja 2009 sekä kannattajamulkaisun 2012 kansikuva löytyvät Wayback Machine -sivuston kautta osin luettavassa muodossa.
Nyt on kovaa kamaa. Teksti kontenttiformaattina toimii erinomaisesti.
Joissain vertailuissa pidettiin ryhmien omia nettisivuja isona osana arviointia. Nykyhetkeen peilattuna huvittava yksityiskohta, mutta kuvastaa hyvin aikojen muuttumista.
Omilla nettisivuilla oli 15 - 20 vuotta sitten oikeasti suuri merkitys, koska sosiaalinen media oli vasta tuloillaan. Työkaverini ennusti 15 vuotta sitten että somesta tulee yhtä tärkeä kuin sähköpostista (on nykyään professori). Itsekin nyökyttelin vaikka ajatus tuntui kovin vieraalta ja kaukaiselta.
Kun oli omat (yhteisön) sivut, niin sinne saattoi laittaa mitä lystäsi ilman että tarvitsi kenenkään mielipiteestä välittää. Ylipäätään netissä oltiin enemmän tai vähemmän anonyymeinä, eikä lukijoilla ollut mitään mahdollisuutta kommentoida kirjoituksia tai ilmaista ihastusta tai vihastusta sydämin ja pääkalloin. Tuona aikana ei tarvinnut kirjoitella kieli keskellä suuta - tai peukalo keskellä kämmentä.
Lukijat myös itse valitsivat millä sivuilla vierailivat. Jos et jostain sivusta tykännyt, niin et siellä myöskään vieraillut. Lapsukaiset, silloin piti ja sai itte päättää. Surffailu oli sitä että etsittiin mielenkiintoisia sivuja ja käytiin katsomassa onko tullut uutta sisältöä sen sijaan, että algoritmi pakkosyttää silmilles asioita joista et tiennyt olevasi kiinnostunut.
Mitään Whatsapp-ryhmiä ei myöskään ollut, vaan nettisivuilla oli omat keskustelufoorumit, missä läppää heitettiin osin julkisesti ja osin suljetuissa ryhmissä. Nettisivut olivat siis sikälikin yhteisöllisyyden kannalta tärkeitä - nettihän ihmisillä puhelimissaan kuitenkin oli, vaikkei niissä välttämättä kosketusnäyttöä ollutkaan. Omakohtainen kosketusnäyttökokemuksenikin perustui yksinomaan Nokian valmistamaan tuliasemapääte TASP-87:n.
Jatkoaikakin on reliikki vanhoilta hyviltä ajolta ja hemmetin mukavaa vaihtelua sosiaalisen median pakkotoistoon, jota tätä kirjoittaessa itse asiassa juuri tajusin suuresti inhoavani.
Niin että suurkiitos vaan Ääriliikkeen sivustojen esiinkaivamisesta ja linkkaamisesta!