Luinpa mulkaisun läpi.
Koko läpyskästä haisee pitkälle se, minkä takia muutenkin tämä "fanitoiminta" jää niin valitettavan pienten piirien jutuksi: Sisäänpäinkääntynyt ylimielisyys.
Samaa mieltä. Nykyisin tuntuu, että näissä 'oikein kannattavien' piireissä kannattaja/katsomokulttuurilla tarkoitetaan jotain, mikä olisi saapunut tänne vasta heidän mukanaan. Käytän nyt samansuuntaista termiä kuten näillä piireillä on tapana eli apinointi. Mä olen saanut mielikuvan, että 'oikein kannattajille' tärkeää ja kulttuuria - sitä todellista lutuuria, kuten tosi ff2-aktiivi asian ilmaisee - on kaikenlainen tilpehööri kaksikeppisineen, tifoineen, soihtuineen, virsikirjoineen ja ties minä muineen. Ja noi edellämainitut asiat eivät ole vain siihen kannattamiseen, vaan myös erottautumiseen - haluun olla erilainen nuori, joita esim. 'kaikki vihaa'. Just se mikä on ihanaa siellä tuhansien kilometrien päässä. Tosiasiassa kannatajakulttuuria Suomessa esim. lätkässä ja hyvin rikasta sellaista on ollut olemassa jo niin kauan, kuin kilpaa on polvihousuissa kumilätkää jahdattu.
Olen käynyt aktiivisesti Nordiksella jo vuosikymmeniä ja kulttuuri noiden vuosien aikana on ollut koko ajan läsnä. Jumalauta, aikanaan kun ilmalalaisetkin skulas samassa hallissa ja oli seisomakatsomot, niin jo puolituntia ennen matsia oli mieletön huutokilpailu päällä, jossa vastattiin toisen puolen huutoihin. Tunnelma oli mieletön ja siinä ei tarvittu mitään virsikirjoja tai papatteja päästäkseen kannattamisen ytimeen. Molemmille osapuolille riitti rytmikäs oman seuran nimen huuto. Tähän saatettiin lisätä jotain ylimääräistä, kuten esim. taistele Jokerit tms., mutta vittu vie, se oli kulttuuria. Lakanoitakin on vuosikymmeniä ollut ties minkälaista. Omien suodattimieni läpi meininkin on nykyään vaisumpaa - myös Jokereiden osalta - ja se keskittyy näihin ryhmiin. Ja jotenkin on nykyisin tullut kuva, että nämä ryhmät keskittyvät oman erinomaisuutensa ihanoimiseen enemmän kuin ennen jolloin homma oli kollektiivisempaa. Ei edes ollut mitään organisoituja kannattaryhmiä, mutta homma toimi, koska pääosin katsojat rakastivat seuraansa aidosti suurella sydämellä ja pelkkä läsnäolo samassa tilassa loi yhteisöllisyyden tunteen. Nykyään vaikuttaa mm. jääkiekon edistyminen kaupallisessa mielessä (mikä on huippukiekolle hyvä asia) ja katsomossa tämä näkyy businesskatsojien räjähtäneessä määrässä suhteessa ennen 90-luvun puoliväliä. Ei tällainen vanhempi peruskatsoja (todellinen hardcorefani, joka on elännyt HIFK:ta kohta jo 40 vuotta) jaksa lähteä opiskelemaan jotain virsikirjoja. Tunnelma löytyy yksinkertaisuudesta ja se on edelleen kulttuuria. Tämän huomannut mm. Talviklassikoissa, joissa yksinkertainen peruskannattaminen saa ison massan ja tällaiset vanhemman sukupolvenkin edustajat mukaansa. Kaikenlainen monimuotoinen sönkötys kuolee alkuunsa. Toki sekin on kulttuuria ja on hienoa, että kannattaminen rikastuu. Mutta todellista kannattajakulttuuria on maaperällämme ollut jo vuosikymmeniä.
Mitä tulee taas noihin paitoihin, lippiksiin ja krääsään, joka edustaa jotain joukkuetta tuhansien kilometrien päässä, niin siinä ei ole mitään uutta. ei siihen oman löytämiseen tarvita mitään krääsää, vaan se yksinkertainen televisio, jonka kautta pääsee näkemään. Ihan vastaavalla tavalla omassa ikäpolvessa me oltiin pihapeleissä Beckenbauereita ja Rummeniggeja ja pyhä jysäys sentään, jopa Barca-faneja löytyi pikkupojista jo reilu neljännesvuosisataa sitten. Harvemmin me silloinkaan oltiin siellä pihoilla Jallu Rantasia tai Zico Hjelmejä. Nykyisin on toki helpompaa nähdä ja seurata eri maiden sarjoja, mutta mikään uusi ilmiö se ei ole, vaan täysin luonnollista.