Itse olen sitä ikäpolvea ja siitä onnellisessa asemassa, että olen päässyt kuuntelemaan puhetta ihmisiltä, jotka ovat itse eläneet tuon ajan ja joita tuo on koskettanut. Molemmilta puolilta. Mies, jonka veli perheineen tapettiin vain, koska ei halunnut valita puolta. Lapsi, josta tuli viisivuotiaana orpo Tampereen tapahtumien seurauksena. Kahden pienen lapsen äiti, joka menetti miehensä ja perheen ainoa palkansaajan. Olen kuullut sukulaisten kertomuksia henkilöistä, jotka ovat oman henkensä uhalla salakuljettaneet ruokaa vankileireille heille täysin tuntemattomille ihmisille, koska heitä ei kukaan muukaan ruokkinut. Miettimättä värejä ja keskittyen inhimillisyyteen. Näitä juttuja ei kerran kuultuaan pysty eikä halua unohtaa.
Jollei ihmisyys ja empatia nyt sitten kuulukaan näiden tifoilijoitten omiin vahvuuksiin, niin ainakin tietävät kusseensa kaikkien kanssakulkijoiden jaloille, koska otsikot Sportin kannattajien suuresta fanimatkasta ovat jo esillä. Ei-kenenkään yllätykseksi kannattajien ainoaksi otsikoiden arvoiseksi saavutukseksi on noussut tuo lakana. Kuinka tyhmä sitä voi olla?