On merkittävä.
Kahdeksan sivua tullut juttua heti tämän kuvan julkaisemisen jälkeen.
Just tämä.
Paljon puhutaan siitä, että organisoitu kannattajatoiminta nähdään yhteiskunnassa laajasti hyvin negatiivisessa valossa. Ja että sitä käsittelevät otsikot ovat iltapäivälehdissä aina pelkästään negatiivisia. Erityisesti näin on maissa, joissa kannattajakulttuuri on Suomea selvästi laajamittaisempaa.
Voi olla, että tämän leiman lyö pitkälti se ympäröivä yhteiskunta, skandaaleja kuolaava kansa ja klikkejä kiimaileva media. Mutta kyllähän syytä on lajiyhyeisössäkin - ainakin, jos tämän palstan voi nähdä sitä peilaavan:
Harvaa näyttää kiinnostavan puhua kannattajakulttuurista itsessään. Eli mitä se tarkoittaa, että seura on "joillekin merkityksetön - meille elämä" ja mikä on se voima, joka saa nämä ihmiset investoimaan paljon aikaansa ja rahaansa sekä erityisesti panostamaan valtavasti luovaa ajatustyötä seurojen eteen.
Sillä tämähän on aivan valtava voimavara seuroille ja sitä kautta liigoille ja kokonaisille lajiyhteisöille. Erityisesti nykyään, kun suomalaiset liigat ovat aivan suorassa kilpailuasetelmassa ulkomaisten jättiliigojen, kuten vaikkapa Premier Leaguen, La Ligan ja Bundesligan kanssa. Meidän pienet kiekko- ja futisliigamme ovat koko ajan vaarassa menettää edellä mainituille lisää nuoria katsojia ja kannattajia.
Mikä on tehnyt edellä mainituista liigoista niin vahvoja? No, juuri valtavan vahvat kansalliset kannattaja- ja laajemmin lajikukttuurit. Ja niiden kautta syntynyt ainutlaatuinen tunnelma, joka kattaa paitsi yksittäiset ottelutapahtumat, niin myös heijastuvat yhteisöihin paljon laajemminkin.
Siksi olisi ihan jo kotimaisen urheilunkin tulevaisuuden kannalta tärkeää keskustella siitä, miten tätä kulttuuria voisi Suomessa edistää entisestään ja sitouttamaan ympäröiviä yhteisöjä seuroihin koko ajan vahvemmin.
Tämä ei tarkoita sitä, ettäkö toisen omaisuuden paskomisesta, tappelusta tai muista perseilyistä tulisi vaieta. Ei toki. Mutta ongelma on se, että perseilyistä - jotka poikkeuksetta ovat pienien vähemmistöjen aikaansaannoksia - vänkääminen vie jatkuvasti tilan siltä itse ilmiöltä, joka on valtavasti perseilyjä suurempi. Klikkimediaan ja ihmisten skandaalien nälkään on vaikea vaikuttaa, mutta ainakin lajiyhteisöt itsessään voisivat pyrkiä keskittymään siihen, miten kannattaja- ja seurakulttuureita saisi vahvistettua entisestään. Koska se on meidän pienten sarjojemme elinehto jo nyt ja erityisesti tulevaisuudessa.
Nimim.
@Brousseau aina ansiokkaasti pyrkii tuomaan oman panoksensa tähän keskusteluun näillä avaamillaan ketjuilla sekä kontribuutiollaan niihin ilman, että koskaan lähtisi perseilyistä vänkäämiseen mukaan. Ja paljon on myös muita tähän pyrkiviä nimimerkkejä. Itse aikanaan avasin erillisen ketjun perseilyihin liittyen, jotta niistä jauhaminen ei veisi elintilaa kannattajakulttuurista käytävältä keskustelulta. Koska, kuten kirjoitettua, perseilyt ovat häviävän marginaalinen osa koko ilmiötä joka itsessään on suomalaisten lajiyhteisöiden kannalta paitsi erittäin positiivinen, niin myös jatkuvasti oleellisempi lajien elinvoimaa ajatellen.
Toisaalta, jos emme itse pysty erottamaan ilmiön hyvin pientä marginaalia itse ilmiöstä, emme sitten varmaankaan ansaitsekaan rakentavampaa keskustelua.
www.is.fi
keskustelu.jatkoaika.com
