Jo kauden aikana ja varsinkin nyt pudotuspelejä katsellessa on tullut turhauduttua siihen, miten huonosti Suomen suurin urheilusarja on hoidettu. Potentiaalia olisi vaikka kuinka paljon, mutta nyt siitä hukataan suurin osa. Tuli viime iltana pohdittua hieman, mitä Liiga on vetänyt vihkoon, ja mitä se voisi parantaa. Tästä on keskustelu jollain tasolla monessa ketjussa, mutta omaa ketjua ei ehkä tälle ole, niin päätin avata uuden.
Markkinointi
On ihan käsittämätöntä, kuinka vähän Liiga saa näkyvyyttä, varsinkin positiivista sellaista. Toki osasyyllinen tässä on myös media, jolla on jokin pakko lähinnä kirjoittaa vain negatiivisia asioita Liigasta. Ilveksen aikaansaama katsojabuumi tuntuu olevan ainoita positiivisia asioita, mitä mediasta on hetkeen Liigasta saanut lukea. Muuten on lähinnä kommentoitu sekoilua tilannehuoneen kanssa ja varsinkin pelin tasoa ja suljettua Liigaa. Liiga itsessään ei edes yritä luoda mitään hypeä.
Twitterissä voisi pommittaa aina matsipäivinä materiaalia maaleista, tilanteista, jotka puhuttavat ja muuta vastaavaa. Nyt siellä ei tapahdu mitään, ei yhtään mitään. Nykyään näkyvyys on kaikki kaikessa, ja esimerkiksi kiistelty persoona Jonne Virtanen on saanut aika paljonkin jo näkyvyyttä Twitchissä, Liigan kannattaisi tukea kaikkia henkilöitä, jotka luovat positiivista ilmapiiriä ja näkyvyyttä Liigalle.
Jos Ilves jossain on ollut muita joukkueita edellä, niin markkinointipuolella. Tähänkin löytyy myös Ilveksen puolelta parannettavaa. Isoin asia, mitä Liiga kaipaa, on nuoria katsojia. Ei ole sattumaa, että youtubettajat ja Twitch-striimaajat ovat todella suosittuja nykyään, kuten se Turussa järjestetty tapahtuma osoitti. Nuoret ja lapset pystyvät paljon paremmin samaistumaan heihin, ja saamaan erilaisen kontaktin, kun kyseinen henkilö on suoraan esillä videoissaan tai lähetyksissään.
TikTok, Snapchat, Instagram ja Youtube ovat medioita, joita lapset ja nuoret käyttävät todella paljon, ja jos halutaan herättää kiinnostusta, täytyisi Liigan ja joukkueiden näkyä siellä. Joukkueet voisivat järjestää erilaisia ”lähetä kysymys pelaajalle X, hän vastaa”, ja niistä luoda videoita tai pätkiä, joita voisi jakaa Youtubessa, TikTokissa ja Instagramissa esimerkiksi. Tai erilaisia kikkahaasteita joukkuelaisten välillä, näin uusia kannattajia saattaisi syntyä, kun he saisivat ns. läheisempää kontaktia pelaajiin. Tuohon kun yhdistäisi sen, että pelien jälkeen olisi huomattavasti useammin mahdollisuus tavata pelaajia, jos vaikka jokaisen kotipelin jälkeen olisi tavattavissa kaksikin pelaajaa, en uskoisi sen väsyttävän pelaajia liiaksi.
Myös erilaiset ”tilien haltuunotot” antaisivat näkyvyyttä, pelaajat voisivat joko Liigan tai omien joukkueidensa tilille kuvata pätkiä siitä, millaisia heidän arkirutiininsa ja treenipäivänsä ovat, jolloin fanit saisivat jotain konkreettista nähtävää ja kosketusta. Tai pitää erinäisiä lyhyitä livelähetyksiä, jossa näiltä saataisiin kysellä erilaisia asioita jne. Kaikkien ideoiden taustalla on se, että jos uusia faneja ei saada kiinnostumaan Liigasta ja sen joukkueista, tulevat yleisömäärät laskemaan, tätä kautta myös sponsori- ja TV-sopimukset mahdollisesti pienenevät, jotka entisestään aiheuttavat kilpailukyvyn laskua.
Pelin taso
Kun markkinointi on saatu kuntoon, ja sitä kautta ihmisiä kiinnostumaan tuotteesta, pitää varmistaa, että tuotteen laatu on sellainen, että se saa ihmiset pysymään kiinnostuneena. Ihan ensimmäisenä näkisin sen, että ei se ”pelin taso” välttämättä ole sille kannattajalle niin tärkeää kuin täällä ajatellaan. Suomi on siitä huono, että on totuttu pelaamaan todella taktisesti, träppi on vain niin hyvä pelitapa, kun taitotasot eivät ole kovin korkeat. Mutta todella tylsäähän sitä on katsoa, satunnaiskatsoja tulee hallille tuijottamaan, kun kumpikaan joukkue ei karvaa, vaan istuu 60 minuuttia keskialueella puolustamassa, ja sitten pyöritään kulmissa. Ei varmaan kauheasti kiinnosta tulla uudestaan.
Näkisin, että tuomarilinjaa muuttamalla saataisiin pelistä nopeampaa ja viihdyttävämpää. Jos huitomiset, koukkaamiset, roikkumiset ja kiekottomien estämiset vihellettäisiin kaikki pois, nopeutuisi peli pakosti. Ja kyllähän sitä mieluummin katsoo 6-5 päättyvää peliä kuin 1-0 nyhjäystä, vaikkakin poikkeuksia on. Varsinkin nyt playoffeissa on ollut vaikea ymmärtää, mitä varten se sääntökirja on, jos sen mukaan ei vihelletä. Nyt meno on käytännössä sellainen, että ensin menee kymmenen rikettä ohitse, ja sitten yksi vihelletään. Vähän sama, kun kymmenen autoa ajaisi ylinopeutta nopeuskameraan, mutta vasta yhdestoista saisi sakon, ihan käsittämättömän kuuloista, eikö? Ja tuota on mielestäni turha perustella sillä, että ”playoffeissa saa pelata kovempaa”, mitä helvetin kovempaa pelaamista se on, että estetään ja hakataan mailoilla sitä kiekollista, kun se yrittää päästä maalipaikkaan. Sen ymmärrän, että kiekoton pelaaja saattaa saada kovempaa kohtelua maalin edessä, mutta sitä en, että sitä kiekollista saa murjoa kuin vierasta sikaa.
Joko vihelletään sen sääntökirjan mukaan koko ajan, tai sitten ei ollenkaan. On pelaajien aliarvioimista, jos ajatellaan, että nämä eivät mukautuisi tiukempaan linjaan. Kun tuolla pelataan voitosta, niin eiköhän jokainen pelaaja vähintään toisen huitomisjäähyn jälkeen ymmärrä, että hei, enää ei kannatakaan naputella sitä vastustajaa käsille, kun siitä saa jäähyn. Tai jos sitä ei älyä, niin tuskin kuuluu Liigaan kyseinen pelaaja. Ja väitän myös, että tuomareilla riittäisi vallan mainiosti osaaminen tiukempaan linjaan, ei suomalaisia tuomareita sattumalta ole viheltämässä MM-kisoissa tai olympialaisissa, kyllä heitä maailmalla arvostetaan.
Toinen asia mikä on ärsyttänyt playoffien aikana on tuo pelien aikataulu. Toki koronavuosi vaikuttaa, mutta onhan tuo ihan typerää, että pelejä tuupataan kauhean tiiviiseen tahtiin. Sehän oikein kannustaa pelaamaan träppiä, joka on kevyempi pelitapa, kun ei tarvitse karvata. Ehkä ensi playoffit pelataan taas järkevämmin. Liigan ja joukkueiden pitäisi mielestäni tehdä kysely pelipäivistä ja sopivista kellonajoista, mielestäni vakiintuneet pelipäivät, esimerkiksi keskiviikko, perjantai ja lauantai olisivat mahdollinen päätös. Tällöin olisi aina selvää, milloin pelataan. Myös viikonloppuisin olisi porrastus mielestäni fiksua, kello 16 ensimmäinen peli, sitten vaikkapa kello 17 ja 18.30. Mahdollisimman suuri näkyvyys, kun sellainen on mahdollista.
Kolmantena avoimuus, nyt tilannehuone huitoo miten sattuu ja aiheuttaa närää. Satunnaiskatsoja, joka menee hallille ja kokee, että oman joukkueen maali hylätään perusteetta. Saattaa helposti syntyä fiilis, että jaksaako tänne tulla uudestaan, kun ei edes tiedä miksi maali hylättiin. Jo hallissa olisi hyvä kertoa kaikille, että ”nyt tarkistamme tilannetta syystä X”, ja kun on tarkistettu, tulisi perustelut ”tilanne hylättiin/hyväksyttiin, koska X”, kaikki tietäisivät mistä kyse, eikä tarvitsisi arpoa. Ja jälkikäteen voisi tulla myös selvitys, jos jokin epäselvä tilanne oli, että miksi näin päädyttiin.
Sama koskee pelikieltoja, niihin pitäisi saada jokin selkeä linja. Mielestäni rikkoo pelaajien oikeusturvaa, kun tuomiot ovat ihan mitä sattuu, ihme, etteivät pelaajat ole nostaneet tästä isompaa äläkkää, samoin kuin tuomarilinjasta, joka on ihan mitä sattuu. Tai ainakin itse pelaajana olisin todella kyrpiintynyt tuomarilinjasta, jossa kymmenen virhettä katsotaan läpi sormien, ja sitten yksi oma koukku tai huitominen vihelletäänkin pois, kuka tällöin edes tietää mitä saa tehdä, ja milloin rikkeet vihelletään? Tietävätkö edes tuomarit, luulisi heillekin olevan vaikeata viheltää, jos vain silloin tällöin vislaillaan, helpompihan se olisi koko ajan viheltää sääntökirjan mukaan.
Itse pelitapahtuma
Seurojen tulisi myös miettiä itse pelitapahtumaa, nythän se on aika geneerinen, hallille tullaan katsomaan peli, ja sitten lähdetään pois. Pitäisikö sinne tuoda lisää sisältöä, jotta nykynuoriso, joka on tottunut todella paljon siihen, että ei vain pönötetä paikoillaan, vaan päästään osallistumaan itsekin. Erätauoille erilaista tietovisaa esimerkiksi Kahootista, ennen tai jälkeen pelejä mahdollisuus tavata pelaajia ja ottaa kuvia näiden kanssa. Jotain, millä nuoret katsojat voisivat luoda sidettä kannattamaansa seuraan, kun nuorena saadaan luotua side, niin todennäköisesti ”asiakkuus” on pitkäkestoista.
Seurojen pitäisi myös ehdottomasti tukea kannattajaryhmiä niin paljon kuin mahdollista. Esimerkiksi Osasto 41 on saanut luotua ihan järjettömän hyvän tunnelman Ilveksen peleihin, joka varmasti edesauttaa satunnaiskatsojien tuloa peleihin. Tähän en osaa suoraan sanoa mikä olisi sellainen porkkana, joka saisi enemmän faneja tuollaiseen porukkaan mukaan, joka pitäisi peleissä ääntä, mutta mahdollisesti halvempaa kausikorttia tai jotain juomalippua peleihin. Panostus on pieni, mutta jos sillä saadaan tunnelma paremmaksi peliin, se voi maksaa itsensä nopeastikin takaisin.
Toki itse tuotteen laatu on kaikista tärkein tekijä, jos peli on paskaa, harva sitä jaksaa katsoa, mutta pelkkä pelin laatukaan ei riitä siihen, että katsojia tulisi. Nykyään on niin järjettömästi kilpailua vapaa-ajasta, että seurojen pitäisi pystyä tarjoamaan jotain niin spesiaalia, että ne kannattajat tulisivat sieltä sohvien pohjalta hallille, eivätkä katsoisi pelejä kotoa tai jättäisi katsomatta kokonaan. Omassa ikäryhmässä on todella vähän henkilöitä, jotka ylipäätään seuraavat Liigaa, saatikka käyvät peleissä. Tämä asian Liiga on aika kylmästi sivuuttanut, ja luottanut siihen, että ”kyllä niitä katsojia tulee”.
Hieman meni ehkä ajatuksenjuoksuksi, mutta pointteja ehkä sai irti. Liiga on todella ummehtunut sen suhteen, miten se hoitaa markkinointia, joka on ihan kaikista keskinäisin asia nykyisessä digitaalisessa yhteiskunnassa. Tässä meni myös ehkä vähän Liiga ja seurat sekaisin, sillä molemmat ovat vastuussa siitä, että markkinointi on vedetty ihan vihkoon. Esimerkiksi Ilveksen markkinointiporukalta olisi hyvä muiden joukkueiden kysyä neuvoja ja ottaa mallia, koska se on jokaisen joukkueen etu, mitä enemmän Liiga saa näkyvyyttä ja katsojia.
Ja varmasti Liigan avaaminen on se, mikä monille tulee mieleen. Mutta näkisin, ettei se ole isoin tekijä. Suomi on vain niin pieni maa, ettei oikein ole mahdollista pyörittää kahta kunnon sarjatasoa, se vaatisi isoa muutosta esimerkiksi katsojamäärissä, että TV-sopimus saataisiin sellaiseksi, että pystyttäisiin pelaamaan vaikkapa 12 sarjan Liigaa niin, etteivät Mestikseen tippunet joukkueet kuihtuisi suoraan pois. Fakta vain on se, että raha puhuu, eikä sitä Suomessa ole liikaa liikkeellä.
Markkinointi
On ihan käsittämätöntä, kuinka vähän Liiga saa näkyvyyttä, varsinkin positiivista sellaista. Toki osasyyllinen tässä on myös media, jolla on jokin pakko lähinnä kirjoittaa vain negatiivisia asioita Liigasta. Ilveksen aikaansaama katsojabuumi tuntuu olevan ainoita positiivisia asioita, mitä mediasta on hetkeen Liigasta saanut lukea. Muuten on lähinnä kommentoitu sekoilua tilannehuoneen kanssa ja varsinkin pelin tasoa ja suljettua Liigaa. Liiga itsessään ei edes yritä luoda mitään hypeä.
Twitterissä voisi pommittaa aina matsipäivinä materiaalia maaleista, tilanteista, jotka puhuttavat ja muuta vastaavaa. Nyt siellä ei tapahdu mitään, ei yhtään mitään. Nykyään näkyvyys on kaikki kaikessa, ja esimerkiksi kiistelty persoona Jonne Virtanen on saanut aika paljonkin jo näkyvyyttä Twitchissä, Liigan kannattaisi tukea kaikkia henkilöitä, jotka luovat positiivista ilmapiiriä ja näkyvyyttä Liigalle.
Jos Ilves jossain on ollut muita joukkueita edellä, niin markkinointipuolella. Tähänkin löytyy myös Ilveksen puolelta parannettavaa. Isoin asia, mitä Liiga kaipaa, on nuoria katsojia. Ei ole sattumaa, että youtubettajat ja Twitch-striimaajat ovat todella suosittuja nykyään, kuten se Turussa järjestetty tapahtuma osoitti. Nuoret ja lapset pystyvät paljon paremmin samaistumaan heihin, ja saamaan erilaisen kontaktin, kun kyseinen henkilö on suoraan esillä videoissaan tai lähetyksissään.
TikTok, Snapchat, Instagram ja Youtube ovat medioita, joita lapset ja nuoret käyttävät todella paljon, ja jos halutaan herättää kiinnostusta, täytyisi Liigan ja joukkueiden näkyä siellä. Joukkueet voisivat järjestää erilaisia ”lähetä kysymys pelaajalle X, hän vastaa”, ja niistä luoda videoita tai pätkiä, joita voisi jakaa Youtubessa, TikTokissa ja Instagramissa esimerkiksi. Tai erilaisia kikkahaasteita joukkuelaisten välillä, näin uusia kannattajia saattaisi syntyä, kun he saisivat ns. läheisempää kontaktia pelaajiin. Tuohon kun yhdistäisi sen, että pelien jälkeen olisi huomattavasti useammin mahdollisuus tavata pelaajia, jos vaikka jokaisen kotipelin jälkeen olisi tavattavissa kaksikin pelaajaa, en uskoisi sen väsyttävän pelaajia liiaksi.
Myös erilaiset ”tilien haltuunotot” antaisivat näkyvyyttä, pelaajat voisivat joko Liigan tai omien joukkueidensa tilille kuvata pätkiä siitä, millaisia heidän arkirutiininsa ja treenipäivänsä ovat, jolloin fanit saisivat jotain konkreettista nähtävää ja kosketusta. Tai pitää erinäisiä lyhyitä livelähetyksiä, jossa näiltä saataisiin kysellä erilaisia asioita jne. Kaikkien ideoiden taustalla on se, että jos uusia faneja ei saada kiinnostumaan Liigasta ja sen joukkueista, tulevat yleisömäärät laskemaan, tätä kautta myös sponsori- ja TV-sopimukset mahdollisesti pienenevät, jotka entisestään aiheuttavat kilpailukyvyn laskua.
Pelin taso
Kun markkinointi on saatu kuntoon, ja sitä kautta ihmisiä kiinnostumaan tuotteesta, pitää varmistaa, että tuotteen laatu on sellainen, että se saa ihmiset pysymään kiinnostuneena. Ihan ensimmäisenä näkisin sen, että ei se ”pelin taso” välttämättä ole sille kannattajalle niin tärkeää kuin täällä ajatellaan. Suomi on siitä huono, että on totuttu pelaamaan todella taktisesti, träppi on vain niin hyvä pelitapa, kun taitotasot eivät ole kovin korkeat. Mutta todella tylsäähän sitä on katsoa, satunnaiskatsoja tulee hallille tuijottamaan, kun kumpikaan joukkue ei karvaa, vaan istuu 60 minuuttia keskialueella puolustamassa, ja sitten pyöritään kulmissa. Ei varmaan kauheasti kiinnosta tulla uudestaan.
Näkisin, että tuomarilinjaa muuttamalla saataisiin pelistä nopeampaa ja viihdyttävämpää. Jos huitomiset, koukkaamiset, roikkumiset ja kiekottomien estämiset vihellettäisiin kaikki pois, nopeutuisi peli pakosti. Ja kyllähän sitä mieluummin katsoo 6-5 päättyvää peliä kuin 1-0 nyhjäystä, vaikkakin poikkeuksia on. Varsinkin nyt playoffeissa on ollut vaikea ymmärtää, mitä varten se sääntökirja on, jos sen mukaan ei vihelletä. Nyt meno on käytännössä sellainen, että ensin menee kymmenen rikettä ohitse, ja sitten yksi vihelletään. Vähän sama, kun kymmenen autoa ajaisi ylinopeutta nopeuskameraan, mutta vasta yhdestoista saisi sakon, ihan käsittämättömän kuuloista, eikö? Ja tuota on mielestäni turha perustella sillä, että ”playoffeissa saa pelata kovempaa”, mitä helvetin kovempaa pelaamista se on, että estetään ja hakataan mailoilla sitä kiekollista, kun se yrittää päästä maalipaikkaan. Sen ymmärrän, että kiekoton pelaaja saattaa saada kovempaa kohtelua maalin edessä, mutta sitä en, että sitä kiekollista saa murjoa kuin vierasta sikaa.
Joko vihelletään sen sääntökirjan mukaan koko ajan, tai sitten ei ollenkaan. On pelaajien aliarvioimista, jos ajatellaan, että nämä eivät mukautuisi tiukempaan linjaan. Kun tuolla pelataan voitosta, niin eiköhän jokainen pelaaja vähintään toisen huitomisjäähyn jälkeen ymmärrä, että hei, enää ei kannatakaan naputella sitä vastustajaa käsille, kun siitä saa jäähyn. Tai jos sitä ei älyä, niin tuskin kuuluu Liigaan kyseinen pelaaja. Ja väitän myös, että tuomareilla riittäisi vallan mainiosti osaaminen tiukempaan linjaan, ei suomalaisia tuomareita sattumalta ole viheltämässä MM-kisoissa tai olympialaisissa, kyllä heitä maailmalla arvostetaan.
Toinen asia mikä on ärsyttänyt playoffien aikana on tuo pelien aikataulu. Toki koronavuosi vaikuttaa, mutta onhan tuo ihan typerää, että pelejä tuupataan kauhean tiiviiseen tahtiin. Sehän oikein kannustaa pelaamaan träppiä, joka on kevyempi pelitapa, kun ei tarvitse karvata. Ehkä ensi playoffit pelataan taas järkevämmin. Liigan ja joukkueiden pitäisi mielestäni tehdä kysely pelipäivistä ja sopivista kellonajoista, mielestäni vakiintuneet pelipäivät, esimerkiksi keskiviikko, perjantai ja lauantai olisivat mahdollinen päätös. Tällöin olisi aina selvää, milloin pelataan. Myös viikonloppuisin olisi porrastus mielestäni fiksua, kello 16 ensimmäinen peli, sitten vaikkapa kello 17 ja 18.30. Mahdollisimman suuri näkyvyys, kun sellainen on mahdollista.
Kolmantena avoimuus, nyt tilannehuone huitoo miten sattuu ja aiheuttaa närää. Satunnaiskatsoja, joka menee hallille ja kokee, että oman joukkueen maali hylätään perusteetta. Saattaa helposti syntyä fiilis, että jaksaako tänne tulla uudestaan, kun ei edes tiedä miksi maali hylättiin. Jo hallissa olisi hyvä kertoa kaikille, että ”nyt tarkistamme tilannetta syystä X”, ja kun on tarkistettu, tulisi perustelut ”tilanne hylättiin/hyväksyttiin, koska X”, kaikki tietäisivät mistä kyse, eikä tarvitsisi arpoa. Ja jälkikäteen voisi tulla myös selvitys, jos jokin epäselvä tilanne oli, että miksi näin päädyttiin.
Sama koskee pelikieltoja, niihin pitäisi saada jokin selkeä linja. Mielestäni rikkoo pelaajien oikeusturvaa, kun tuomiot ovat ihan mitä sattuu, ihme, etteivät pelaajat ole nostaneet tästä isompaa äläkkää, samoin kuin tuomarilinjasta, joka on ihan mitä sattuu. Tai ainakin itse pelaajana olisin todella kyrpiintynyt tuomarilinjasta, jossa kymmenen virhettä katsotaan läpi sormien, ja sitten yksi oma koukku tai huitominen vihelletäänkin pois, kuka tällöin edes tietää mitä saa tehdä, ja milloin rikkeet vihelletään? Tietävätkö edes tuomarit, luulisi heillekin olevan vaikeata viheltää, jos vain silloin tällöin vislaillaan, helpompihan se olisi koko ajan viheltää sääntökirjan mukaan.
Itse pelitapahtuma
Seurojen tulisi myös miettiä itse pelitapahtumaa, nythän se on aika geneerinen, hallille tullaan katsomaan peli, ja sitten lähdetään pois. Pitäisikö sinne tuoda lisää sisältöä, jotta nykynuoriso, joka on tottunut todella paljon siihen, että ei vain pönötetä paikoillaan, vaan päästään osallistumaan itsekin. Erätauoille erilaista tietovisaa esimerkiksi Kahootista, ennen tai jälkeen pelejä mahdollisuus tavata pelaajia ja ottaa kuvia näiden kanssa. Jotain, millä nuoret katsojat voisivat luoda sidettä kannattamaansa seuraan, kun nuorena saadaan luotua side, niin todennäköisesti ”asiakkuus” on pitkäkestoista.
Seurojen pitäisi myös ehdottomasti tukea kannattajaryhmiä niin paljon kuin mahdollista. Esimerkiksi Osasto 41 on saanut luotua ihan järjettömän hyvän tunnelman Ilveksen peleihin, joka varmasti edesauttaa satunnaiskatsojien tuloa peleihin. Tähän en osaa suoraan sanoa mikä olisi sellainen porkkana, joka saisi enemmän faneja tuollaiseen porukkaan mukaan, joka pitäisi peleissä ääntä, mutta mahdollisesti halvempaa kausikorttia tai jotain juomalippua peleihin. Panostus on pieni, mutta jos sillä saadaan tunnelma paremmaksi peliin, se voi maksaa itsensä nopeastikin takaisin.
Toki itse tuotteen laatu on kaikista tärkein tekijä, jos peli on paskaa, harva sitä jaksaa katsoa, mutta pelkkä pelin laatukaan ei riitä siihen, että katsojia tulisi. Nykyään on niin järjettömästi kilpailua vapaa-ajasta, että seurojen pitäisi pystyä tarjoamaan jotain niin spesiaalia, että ne kannattajat tulisivat sieltä sohvien pohjalta hallille, eivätkä katsoisi pelejä kotoa tai jättäisi katsomatta kokonaan. Omassa ikäryhmässä on todella vähän henkilöitä, jotka ylipäätään seuraavat Liigaa, saatikka käyvät peleissä. Tämä asian Liiga on aika kylmästi sivuuttanut, ja luottanut siihen, että ”kyllä niitä katsojia tulee”.
Hieman meni ehkä ajatuksenjuoksuksi, mutta pointteja ehkä sai irti. Liiga on todella ummehtunut sen suhteen, miten se hoitaa markkinointia, joka on ihan kaikista keskinäisin asia nykyisessä digitaalisessa yhteiskunnassa. Tässä meni myös ehkä vähän Liiga ja seurat sekaisin, sillä molemmat ovat vastuussa siitä, että markkinointi on vedetty ihan vihkoon. Esimerkiksi Ilveksen markkinointiporukalta olisi hyvä muiden joukkueiden kysyä neuvoja ja ottaa mallia, koska se on jokaisen joukkueen etu, mitä enemmän Liiga saa näkyvyyttä ja katsojia.
Ja varmasti Liigan avaaminen on se, mikä monille tulee mieleen. Mutta näkisin, ettei se ole isoin tekijä. Suomi on vain niin pieni maa, ettei oikein ole mahdollista pyörittää kahta kunnon sarjatasoa, se vaatisi isoa muutosta esimerkiksi katsojamäärissä, että TV-sopimus saataisiin sellaiseksi, että pystyttäisiin pelaamaan vaikkapa 12 sarjan Liigaa niin, etteivät Mestikseen tippunet joukkueet kuihtuisi suoraan pois. Fakta vain on se, että raha puhuu, eikä sitä Suomessa ole liikaa liikkeellä.