Lätkätappeluita sovitaan alan miesten kanssa jatkuvasti, ihan normaalia V-koodistoa Sihvosta lainatakseni. Jos kaksi karjua haluaa oikeasti mitellä, kummallekin on kunnia-asia, että lähdetään tasaiselta. Toisella ei esimerkiksi pitkää vaihtoa alla ja toinen suoraan aitiosta. Lisäksi kova karju 1 voi hyvinkin olla valmentajansa asettamassa tappelukiellossa juuri silloin, kun kova karju 2 hakee. Molemmat tietävät, että mistään uskaltamisesta ei ole kysymys, aika ei vaan juuri nyt sovi. Vain Suomessa kaikki kieltäytymiset tulkitaan absoluuttisesti pelkäämiseksi.
Jollain lailla tämä koodisto ja ties mitkä miljoonat kirjoittamattomat säännöt alkavat ottaa kuuppaan. Itse pidän kovastikin lätkätappeluista, mutta tällaiset "kai se nyt on pakko, kun viime matsissa sovittiin"-pelleilyt voisi jäädä pois.
Tulos: läpsy,hali, läps, läps,läpsis,hali,läpsis, jee tuomarit väliin ja voitto Helgelle pistein 0,0002- 0,0001. On se hurja...hurja kaveri.
Jos tapellaan, niin tapellaan nyt jumalauta edes sen takia, että toinen on sikaillut, vittuillut, pannut toisen äitiä tai muuta hauskaa ja toinen sen vuoksi haluaa rehdisti vedellä turpaan, niin että myllyn jälkeen nenu osoittaa jonnekin muualle kuin eteenpäin ja punoittaa. 2 pienen miehen kunnon kiukkutappelu on huomattavasti parempaa seurattavaa kuin 2 ison kaverin keskenään sopima halitustuokio.
Ok, on niitä ihan hyviäkin etukäteen sovittuja matseja isojen miesten kesken, mutta yleensä se on juurikin tuollaista "virkamiestappelua".
Spontaanit tappelut kuuluvat kiekkoon, sovitut showpelleilyt mielestäni eivät niinkään. Eivät ainakaan SM-liigaan.
Siklenka on aika hyvä esimerkki. Kun mennään, niin mennään sitten kunnon raivolla ja loppuun asti eikä muuten vaan viran puolesta hymyssä suin.