Muistaakseni asia oli juuri noin, kuten muistelet. Logiikka oli kaiketi ollut jokin sellainen, että koska Perussuomalaiset vastustaa pakkoruotsia ja on luokiteltu konservatiiviseksi puolueeksi, niin kyseessä on konservatiivinen näkökulma. Ja kun lisäksi tyypillisesti asetetaan konservatismi ja liberalismi nelikenttään vastakohdiksi (mielestäni varsin kyseenalaisesti), niin lopputulos oli se, että pakon kannattaminen ja valinnanvapauden vastustus tulkittiin liberaaliksi näkemykseksi...
Osutte tässä
@Ann Arbor :in kanssa ytimeen näissä viallisissa määritelmissä, joita jostain kumman syystä ylläpidetään kaikissa nelikentissä. Ei olisi kovin hankala asettaa nelikenttään niitä todellisia ääripäitä, jotta voitaisiin oikeasti jotain määritelläkin. Liberalismin vastakohta on autoritärismi ja konservatismin vastakohta on progressionismi. Liberaali on ytimekkyydessään henkilö, joka kaipaa vahvoja yksilönvapauksia ja minimaalista valtiota, kun taas autoritääri kaipaa vahvaa valtion ohjausta. Pakkoruotsi on autoritäärinen aate.
Veikkaan ongelman näissä määritelmissä olevan siinä, että käsitteet ”vapaus” ja liberaalius sai niin hyvän vastaanoton länsimaisessa kulttuurissa, että kaikki haluavat mielellään mieltää itsensä liberaaliksi. Jos se ei onnistu aate-tasolla, se tehdään arvo-tasolla, ja tituleerataan itseä jonkin sortin arvoliberaaliksi. Hyvin harvoin kukaan täällä länsikulttuurissa mainostaa itseään autoritääriksi, vaikka periaatteessa siinä ei pitäisi olla mitään vikaa. Sosialismi on autoritärismiä (vahvaa valtiokeskeisyyttä), ja Suomi on eurooppalaisittain hyvin sosialistinen maa. Jos arvostaa vahvaa sosiaalijärjestelmää, ei itsensä mieltäminen autoritääriksi pitäisi olla ongelma. Se pitäisi vaan brändätä vähän paremmin - pois tuolta totalitaristisen Kiinan suunnalta.
Toinen määritelmä, joka itseäni häiritsee, on juurikin tämä arvoliberaali, jonka vastakohta tuntuu olevan myös arvokonservatiivi (varmaan siksi koska persut ovat siellä arvoäärilaidalla toisessa päässä ja ovat ylpeitä sellaisia). Mutta jos mietitään arvoja, niin ei konservatismi ole mikään arvo. Yhteiskunnassa jossa on liberaali arvomaailma, konservatiivi on sama kuin liberaali. Määrittelisin mielummin Persujen ydinarvoja jonkinlaiseksi traditionismiksi, sillä perinteitä ja kulttuuriahan nuo haluavat arvoiltaan vaalia. Traditionismin vastakohta olisi jonkinlainen uudistusmielinen reformismi. Arvoliberaaliksi miellän ihmisen, jonka mielestä ihmisellä on vapaus olla mitä hyvänsä, niin olemukseltaan kuin mielipiteiltäänkin - ”antaa kaikkien kukkien kukkia vaan” -tyyliseksi ihmiseksi. Ääripäässä tätä vektoria ihminen, jonka mielestä ihmisellä tulisi olla oikeus olla millainen hyvänsä, vaikka se kuinka loukkaisi muita. Ihmisellä tulisi olla oikeus ilmaista seksuaalisuuttaan alasti sateenkaarimarssilla, tai vastaavasti tuoda ilmi arvomaailmaansa hakaristimarssilla. Tällaisen ihmisen vastakohta olisi arvototalitaristi, jonka on vaikea sietää mielipiteiden, arvojen tms. moninaisuutta. Äärioikeistossa ja äärivasemmistossa on paljon arvototalitaristeja, joiden mielestä heidän näkemyksensä maailmasta on se ainoa oikea, ja sen eteen voi vähän taistellakin. (Hyvin harva tosin tituleeraisi itseään arvototalitariksi - tai edes tunnustavat lukeutuvansa äärilaitaan, mutta tällä saralla se määritelmä tullee parhaiten muiden kautta.) Mutta arvoliberalismia ja arvototalitarismia olisi vaikea sijoittaa mihinkään nelikenttään, koska harvempi ihminen edes tajuaa olevansa totalitaristinen näkemyksissään, eikä siksi määrittelisi itseään sinne totalitaristin puolelle. Hylkäisin siis nämä molemmat määritelmät. Asemoisinkin arvo-nelikenttään traditionisti-reformisti akselin seuraksi globalisti-nationalisti akselin - sillä meistä jokainen asettuu jossain suhteessa tälle janalle. Toiset ihmiset kaipaavat enemmän turvaa ja rajoja, toiset avoimuutta ilman rajoja. Lopputulos näyttäisi jotakuinkin tältä.
Aate-nelikenttä:
Liberaali - Autoritääri
Konservatismi - Progressionismi
Arvo-nelikenttä:
Traditionisti - Reformisti
Globalisti - Nationalisti
Tuossa olisi kaksi nelikenttää, joilla pystyttäisiin määrittelemään ihmisiä ja heidän sisältöään hieman tarkemmin riippuen siitä mitä halutaan kartoittaa. Ensimmäinen nelikenttä määrittelee enemmän toiminnallisia preferenssejä - vasemmistoa ja oikeistoa, ja sitä kuinka paljon halutaan muuttaa vallalla olevaa systeemiä. Toinen nelikenttä määrittelee enemmän sisäistä idealismia - vihreät ja persut.
yle.fi
