Mainos

Liberalismi variaatioineen

  • 2 357
  • 18

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Etsiskelin ketjua tälle loisteliaalle liberalismin tiivistelmälle, mikä pitkälti sopii niin klassisille kuin meille sosiaaliliberaaleille, mutta enpä vaan pirullakaan löytänyt mitään ketjua. Eikö tosiaan JA:ssa ole? Ja jos on niin sitten @Moderaattorit epäilemättä siirtävät tämän videon sinne. Vaan tässä Stephen Fry kiteyttää meittien liberaalien maailmankuvan, via media (keskitie):


 
Viimeksi muokattu:

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Maltillisuus ei välttämättä ole kauhean maltillista vaan itse asiassa sangen radikaalia tämän karun eläinlajin historiassa. Ihmiset luonnostaan jakautuvat ja polarisoivat, ovat kiihkoisia, emotionaalisia, paniikkiin taipuvaisia - järki ja rationaalisuus jäävät alati sivuun. Liberalismi puolestaan luottaa järkeen, empiriaan ja tieteeseen, malttiin ja harkitsevuuteen. Minkä lisäksi vielä humanismin ja kirjallisuuden arvostus, inhimillisen kokemuksen moninaisuuden ja syvyyden ymmärtäminen sekä tähän luontaisesti yhdistyneenä huomattavan sitkeä haluttomuus mustavalkoisuuteen ja brutaaliin vallankäyttöön. Radikaali keskitie.
 
Viimeksi muokattu:

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
Hieno avaus, @mjr ! Niin ikään sosiaaliliberaalina tänne tulee vielä paljon asiaa.

Nyt ei sen pidemmin, mutta olen aina sanonut, että poliittinen esikuvani on Heikki Ritavuori (vaikka en ole poliitikko). Aikana, kun kiihkoilu - ei ensimmäisen eikä viimeisen kerran - valtasi kansan mielet, Ritavuori luotti, kuten hienosti muotoilit, järkeen, empiriaan ja tieteeseen, malttiin ja harkitsevuuteen, sivistykseen ja inhimillisyyteen.

Tämmöisestä kammottavasta käytöksestään hän maksoi lopulta hengellään.

Eli olet täysin oikeassa. Maltillisuus ja liberaalius on radikaalia. Jopa siinä määrin, että itsenäisen Suomen historian ainoan poliittisen salamurhan uhri oli sosiaaliliberaali.

Toki se on sanottava, että kyllähän murhan aikana sisäministerinä toiminut Ritavuori pelasi aika kovaa molempien laitojen höyry- ja puupäitä vastaan. Siihen aikaan se oli kuitenkin erittäin tarpeellista demokratian puolustamiseksi.

Ritavuoren murhan tekivät laitaoikeistolaiset kiihkoilijat. He yrittivät alkuun vyöryttää sen kommunistien piikkiin, mikä ei onnistuessaan olisi ollut epäuskottava yritys. Kuvaa sitä, miten höyrypäät laidasta riippumatta suhtautuivat demokratiaa ja oikeusvaltiota rohkeasti, tinkimättömästi ja epäpopulistisesti puolustaneeseen ja vahvistaneeseen ministeriin.

Edit: Haluamatta viedä keskustelua yksittäiseen henkilöön, annan kaikille vielä lukusuosituksen tästä Ylen Ritavuoresta kertovasta artikkelista.

 
Viimeksi muokattu:

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Hieno avaus, @mjr ! Niin ikään sosiaaliliberaalina tänne tulee vielä paljon asiaa.

Nyt ei sen pidemmin, mutta olen aina sanonut, että poliittinen esikuvani on Heikki Ritavuori (vaikka en ole poliitikko). Aikana, kun kiihkoilu - ei ensimmäisen eikä viimeisen kerran - valtasi kansan mielet, Ritavuori luotti, kuten hienosti muotoilit, järkeen, empiriaan ja tieteeseen, malttiin ja harkitsevuuteen, sivistykseen ja inhimillisyyteen.
Cheers! Tosiaan, Ritavuori - hieno poliitikko ja todella iso menetys silloiselle Suomelle, jossa maltti ei ihan ollut valttia... Ståhlberg, Alkio ja Tanner aika pitkälti Suomen nostivat siitä kammottavasta vuoden -18 suosta, verestä ja teurastuksesta. Ritavuori olisi ollut jatkossa keskeinen hahmo siinä rintamassa.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Jos meillä vaan vielä olisi niin olisin edistyspuoluelainen, tota Kaarlo Juhon henkee... Osmo ehkä on tietty inkarnaatio tässä suhteessa: ehkä viimeinen olennaisesti liberaali eturivin poliitikko tässä maassa. Kaikki muutkin toki ovat liberaaleja tietyssä mielessä ja tietyssä määrin (tämä meitin ideologiahan voitti noin ulkonaisesti kaikki kilpailijansa about 26-0 tässä sivilisaatiossa), mutta siis ennen kaikkea sivutuotteena, etujärjestöt ja/tai ideologinen atavismi sanelevat linjat. Elina Valtonen on ehkä lähinnä tätä ideaalia tässä karussa ja taantuvassa nyky-Suomessamme.
 
Viimeksi muokattu:

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
Jos meillä vaan vielä olisi niin olisin edistyspuoluelainen, tota Kaarlo Juhon henkee... Osmo on ehkä on tietty inkarnaatio tässä suhteessa: ehkä viimeinen olennaisesti liberaali eturivin poliitikko tässä maassa. Kaikki muutkin toki ovat liberaaleja tietyssä mielessä ja tietyssä määrin (tämä meitin ideologiahan voitti noin ulkonaisesti kaikki kilpailijansa about 26-0 tässä sivilisaatiossa), mutta siis ennen kaikkea sivutuotteena, etujärjestöt ja/tai ideologinen atavismi sanelevat linjat. Elina Valtonen on ehkä lähinnä tätä ideaalia tässä karussa ja taantuvassa nyky-Suomessamme.

Edistyspuoluetta olen myös kaivannut poliittiselle kartalle. Silloin minulla olisi poliittinen koti, jota minulla ei ole ollut. Olen äänestänyt kaikista useimmin Kokoomusta, mutta useahkosti myös Vihreitä ja RKP:tä. Kerran ääni on mennyt Liberaalipuolueelle, josta en ole täysin vakuuttunut: joukossa on aika paljon äänekkäitä, hieman persahtavia alibiliberaaleja - joskin myös ihan aitoja liberaaleja sekä klassisesta että sosiaaliliberaalista suunnasta.

Edistyspuoluekin taitaa olla yhdistyksenä olemassa (uudelleenperustettuna) tai ainakin oli vielä jokin aika sitten. Mutta olen saanut käsityksen, että melko epämääräisestä libertaristisesta porukasta olisi kyse. Ei ainakaan jatka vanhan Edistyspuolueen sivistysperinteitä.

***

Eturivissä aidot liberaalit ovat tosiaan Osmon lisäksi vähissä. RKP:ssä on ollut perinteisesti muutamia. Haglund oli semmoinen, mutta väsyi politiikkaan (ei mikään ihme, jos on liberaali vakaumuksellisesti) ja Adlercreutzissa näen aika paljonkin toivoa.

Rusinat pullasta -liberaaleja löytyy kyllä pilvin pimein etenkin demareiden, kokoomuksen, vihreiden ja kepunkin riveistä. Näitä yhdistää se, että ollaan olevinaan liberaalia aina niin kauan, kunnes tulee hyvä paikka olla jollakin lailla umpikonservatiivi tai jonkinlainen korporativisti.

Pari aktiivista yhteiskunnallista keskustelijaa kuitenkin tulee mieleen. Erityisesti Heikki Pursiainen. Hänen tekstinsä ovat raikas tuulahdus siitä, ettei johdonmukainen sosiaaliliberalismi ole kuollut.
 
Viimeksi muokattu:
(1)
  • Tykkää
Reactions: mjr

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Edistyspuoluetta olen myös kaivannut poliittiselle kartalle. Silloin minulla olisi poliittinen koti, jota minulla ei ole ollut.
Oho, ollaanpa samikset - bromance! Mutta sehän meiltä tosiaan puuttuu puoluekartalta: sosiaaliliberaali puolue. Vihreät ovat ehkä lähinnä, ja toki myös kaikkien muiden puolueiden järkevät, vapaamieliset ja ennakkoluulottomat, rationaaliset siivet. Vaan ei ole sitä aitoa asiaa, siis niin valitettavasti.
 
Viimeksi muokattu:

Byvajet

Jäsen
En ole lainkaan huomannut, että liberalismi ja tiede kävisivät käsi kädessä. Ympäristön tuho ja monimuotoisuuden katoaminen tai päihteiden haitat eivät liberaaleja kiinnosta, vaikka asiantuntijat niistä jatkuvasti varoittelevat.

Eihän liberalismi ole kuin yksi tapa elää fantasiaansa, joka ei kestä tieteen osoittamia tosiasioita.

 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
En ole lainkaan huomannut, että liberalismi ja tiede kävisivät käsi kädessä. Ympäristön tuho ja monimuotoisuuden katoaminen tai päihteiden haitat eivät liberaaleja kiinnosta, vaikka asiantuntijat niistä jatkuvasti varoittelevat.

Eihän liberalismi ole kuin yksi tapa elää fantasiaansa, joka ei kestä tieteen osoittamia tosiasioita.

Hannu Jouhki: "Yhä vahvemman alkoholin tuominen myyntiin ruokakauppoihin arkipäiväistää ja normalisoi alkoholin kulutusta nuorten keskuudessa."

Ymmärtääkseni ongelma on nimenomaan ollut se, että alkoholista on Suomessa tehty mystinen aine ts. kun sitä on, niin se on juotava hetimmiten pois. Tämä on sitten johtanut kulttuuriin, jossa kännissä on saanut tehdä mitä haluaa ja vielä retostella niillä jutuilla.

Hassua muuten ettei kukaan kolmikosta maininnut sellaista tosiseikkaa, että aika monen marketin yhteydessä toimii viinakauppa. Ai niin mutta kun Alkon viina on sitä vastuullista, mutta Raigon ja Kuldarin Eesti Viin pahaa, puhumattakaan jos joskus Kossua saisi Prismasta.
 

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
En ole lainkaan huomannut, että liberalismi ja tiede kävisivät käsi kädessä. Ympäristön tuho ja monimuotoisuuden katoaminen tai päihteiden haitat eivät liberaaleja kiinnosta, vaikka asiantuntijat niistä jatkuvasti varoittelevat.

Eihän liberalismi ole kuin yksi tapa elää fantasiaansa, joka ei kestä tieteen osoittamia tosiasioita.


Arvon @Byvajet , kertoisitko, mikä sinun mielestäsi on parempi tapa estää ympäristön tuhoutumista, kuin asettamalla ihmisen taloudellisesta aktiivisuudesta syntyville ulkoishaitoille hinta?

Entä mikä on parempi tapa löytää ympäristöongelmien parantamiseen ratkaisuja, kuin vapaan markkinatalouden kannustaman innovatiivisuuden kautta?

Molemmat yllämainitut ovat sosiaaliliberaalin ajattelun ydintä. Tässä asiassa edes klassista liberalismia ei missään nimessä pitäisi sekoittaa markkinalibertarismiin, jonka mukaan markkinat toimivat itsessään täydellisesti.

***

Mitä tulee alkoholipolitiikkaan, niin kuten yllä @Barnes kirjoittelikin, niin Suomessa ainakin näyttäisimme onnistuneen holhoavalla politiikalla aiheuttamaan enemmän haittoja, kuin hyötyjä. Vakavin esimerkki on tietenkin kieltolaki, jonka aikana suorat päihdeongelmat sekä päihteiden käytön sivuvaikutukset likipitäen räjähtivät käsiin. Se oli historiamme turvattominta aikaa sekä järjestystä ylläpitäville viranomaisille, että päihdeongelmaisten läheisille. Lisäksi se synnytti Suomeen pitkälle järjestäytyneitä rikollisjärjestöjä. Kieltolain aikaan syntyneen mafiamaisen trokaus- ja salakuljetustoiminnan voidaan katsoa kääntyneen merkittävään laskuun vasta, kun keskioluen myynti vapautettiin - vaikka ei se silloinkaan loppunut, koska väkevien alkoholijuomien ostamista säännösteltiin vahvasti, jonka takia pimeiden flindojen myynti kukoisti edelleen. Alkoholin myynnin vähittäisen vapauttamisen myötä myös suomalaisten alkoholinkäyttö on pikkuhiljaa palautunut yleiseurooppalaiseen suuntaan - kuten asianlaita hyvinkin oli ennen kieltolakia.

Kieltolaki muuten löi kaikista pahiten silmille köyhiä ja muuten huonompiosaisia. Rikkailla ja hyvissä asemissa olevilla ihmisillä oli kanavat kunnossa, joiden kautta he saivat laadukkaita alkoholijuomia. Huonompiosaiset joutuivat tyytymään salakuljetettuun pirtuun, kotipolttoiseen viinaan tai alkoholijuomiin, joista ei todellisuudessa tiennyt, mitä ne olivat. Ne olivat usein itsessään välittömästi hengenvaarallisia puhumattakaan oheisvaikutuksista.

Huumausaineiden kanssa olemme vastaavan kaltaisessa liemessä tällä hetkellä. Kaikista pahiten nykyisestä politiikasta kärsivät haavoittuvimmissa asemissa olevat ihmiset. Siis ne, jotka jo ovat vakavassa päihdekoukussa sekä heidän läheisensä. Hyvissä asemissa olevien kokaiinit eivät aiheuta lähellekään samassa määrin sosiaalista kärsimystä: paitsi siellä, mistä tuo tavara tänne Eurooppaan trenditietoisten hyväosaisten juhliin löytää. Etelä-Amerikassa kokaiinin salakuljetusbisnes tappaa sosiaalisesti huonommassa asemassa olevia ihmisiä - makaaberisti ilmaistuna - liukuhihnalta ja koko ajan.

Onko siis nykyinen absoluuttiseen kieltämiseen perustuva huumepolitiikka inhimillisesti onnistunutta? Haluatko kieltää lisää ja entisestään ruokkia yllä mainittua ihimillisen tuskan kierrettä?

***

Muuten, @Byvajet , arvostan sinua kovasti kirjoittajana. Olet tavallaan "toisinajattelija" ja toisinajattelijoilta voi aina oppia jotakin. Siksi kysyn yllä mainituista asioista mielipidettäsi vilpittömästi, vaikka tuskin me tässä sen kummempaa yhteisymmärrystä löydämmekään.
 
Viimeksi muokattu:

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Voi olla, että muistan osittain väärin, mutta joissain taannoisissa vaaleissa yhdessä vaalikoneessa (Taisi olla Yle tai Hesari.) ruotsin kielen pakollisen kouluopetuksen kannattaminen määriteltiin "liberaaliksi" ja sen pakollisuuden poistamisen kannattaminen "konservatiiviksi". Mielestäni aika mielenkiintoinen yhtälö, kun se ei kovin hyvin liberaali-konservatiivi-akselille istu ja omasta mielestäni ns. pakkoruotsi edustaa ennen kaikkea mennyttä aikaa.
 

Byvajet

Jäsen
Arvon @Byvajet , kertoisitko, mikä sinun mielestäsi on parempi tapa estää ympäristön tuhoutumista, kuin asettamalla ihmisen taloudellisesta aktiivisuudesta syntyville ulkoishaitoille hinta?

Juuri tätä minä kannatan, mutta en yhtään usko, että se on mahdollista. Ajatus jää pelkäksi puheeksi. Jos joku pystyy esittämään mallin, jolla kaikki maat saadaan sitoutettua järjestelmään, niin hienoahan se olisi, mutta en usko, että pystyy.

Entä mikä on parempi tapa löytää ympäristöongelmien parantamiseen ratkaisuja, kuin vapaan markkinatalouden kannustaman innovatiivisuuden kautta?

Olisihan meillä nytkin yllin kyllin tekniikkaa ratkaista globaalit tasa-arvo-ongelmat, ruokkia kaikki, tarjota kaikille edes jonkinlainen perusterveydenhuolto ja suojella ympäristö, mutta tekniikka ei auta, koska sitä ei tahdota käyttää.

Mitä tulee alkoholipolitiikkaan, niin kuten yllä @Barnes kirjoittelikin, niin Suomessa ainakin näyttäisimme onnistuneen holhoavalla politiikalla aiheuttamaan enemmän haittoja, kuin hyötyjä.

Suomessa juominen on pitkällä aikavälillä laskenut laskemistaan ja taitaa olla jo alle EU:n keskitason. Alkoholipolitiikka näyttää toimineen ihan hyvin.


Huumausaineiden kanssa olemme vastaavan kaltaisessa liemessä tällä hetkellä.

Minusta aineiden käyttäjiä ei tule kohdella rikollisina, mutta en yhtään usko, että vapauttaminen ratkaisee inhimilliset ongelmat. Myönnän mielelläni olevani väärässä, jos todellisuus niin osoittaa.

Kysymys ei ole minulle ideologinen enkä riipu siinä kiinni kynsin ja hampain, vaan minua kiinnostaa käytäntö.

Saksa uskalsi tehdä muutoksen kannabiksen kanssa. Mielenkiinnolla seuraan, mitä siitä pitemmällä aikavälillä seuraa. Jos Saksan malli osoittautuu toimivaksi Saksassa, sen voi minun puolestani kopioida Suomeen.
 

Satunnainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Voi olla, että muistan osittain väärin, mutta joissain taannoisissa vaaleissa yhdessä vaalikoneessa (Taisi olla Yle tai Hesari.) ruotsin kielen pakollisen kouluopetuksen kannattaminen määriteltiin "liberaaliksi" ja sen pakollisuuden poistamisen kannattaminen "konservatiiviksi". Mielestäni aika mielenkiintoinen yhtälö, kun se ei kovin hyvin liberaali-konservatiivi-akselille istu ja omasta mielestäni ns. pakkoruotsi edustaa ennen kaikkea mennyttä aikaa.
Muistaakseni asia oli juuri noin, kuten muistelet. Logiikka oli kaiketi ollut jokin sellainen, että koska Perussuomalaiset vastustaa pakkoruotsia ja on luokiteltu konservatiiviseksi puolueeksi, niin kyseessä on konservatiivinen näkökulma. Ja kun lisäksi tyypillisesti asetetaan konservatismi ja liberalismi nelikenttään vastakohdiksi (mielestäni varsin kyseenalaisesti), niin lopputulos oli se, että pakon kannattaminen ja valinnanvapauden vastustus tulkittiin liberaaliksi näkemykseksi...
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Muistaakseni asia oli juuri noin, kuten muistelet. Logiikka oli kaiketi ollut jokin sellainen, että koska Perussuomalaiset vastustaa pakkoruotsia ja on luokiteltu konservatiiviseksi puolueeksi, niin kyseessä on konservatiivinen näkökulma. Ja kun lisäksi tyypillisesti asetetaan konservatismi ja liberalismi nelikenttään vastakohdiksi (mielestäni varsin kyseenalaisesti), niin lopputulos oli se, että pakon kannattaminen ja valinnanvapauden vastustus tulkittiin liberaaliksi näkemykseksi...
Jep. Lähtemättä enemmin kielipolitiikkaan, itse näen kyllä ruotsin kielen pakollisuuden konservatiivisena näkemyksenä, vähän samalla tavalla kuin Alkon monopolin säilyttämisen kannattamisen.
 

Lystikäs

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Muistaakseni asia oli juuri noin, kuten muistelet. Logiikka oli kaiketi ollut jokin sellainen, että koska Perussuomalaiset vastustaa pakkoruotsia ja on luokiteltu konservatiiviseksi puolueeksi, niin kyseessä on konservatiivinen näkökulma. Ja kun lisäksi tyypillisesti asetetaan konservatismi ja liberalismi nelikenttään vastakohdiksi (mielestäni varsin kyseenalaisesti), niin lopputulos oli se, että pakon kannattaminen ja valinnanvapauden vastustus tulkittiin liberaaliksi näkemykseksi...
Osutte tässä @Ann Arbor :in kanssa ytimeen näissä viallisissa määritelmissä, joita jostain kumman syystä ylläpidetään kaikissa nelikentissä. Ei olisi kovin hankala asettaa nelikenttään niitä todellisia ääripäitä, jotta voitaisiin oikeasti jotain määritelläkin. Liberalismin vastakohta on autoritärismi ja konservatismin vastakohta on progressionismi. Liberaali on ytimekkyydessään henkilö, joka kaipaa vahvoja yksilönvapauksia ja minimaalista valtiota, kun taas autoritääri kaipaa vahvaa valtion ohjausta. Pakkoruotsi on autoritäärinen aate.

Veikkaan ongelman näissä määritelmissä olevan siinä, että käsitteet ”vapaus” ja liberaalius sai niin hyvän vastaanoton länsimaisessa kulttuurissa, että kaikki haluavat mielellään mieltää itsensä liberaaliksi. Jos se ei onnistu aate-tasolla, se tehdään arvo-tasolla, ja tituleerataan itseä jonkin sortin arvoliberaaliksi. Hyvin harvoin kukaan täällä länsikulttuurissa mainostaa itseään autoritääriksi, vaikka periaatteessa siinä ei pitäisi olla mitään vikaa. Sosialismi on autoritärismiä (vahvaa valtiokeskeisyyttä), ja Suomi on eurooppalaisittain hyvin sosialistinen maa. Jos arvostaa vahvaa sosiaalijärjestelmää, ei itsensä mieltäminen autoritääriksi pitäisi olla ongelma. Se pitäisi vaan brändätä vähän paremmin - pois tuolta totalitaristisen Kiinan suunnalta.

Toinen määritelmä, joka itseäni häiritsee, on juurikin tämä arvoliberaali, jonka vastakohta tuntuu olevan myös arvokonservatiivi (varmaan siksi koska persut ovat siellä arvoäärilaidalla toisessa päässä ja ovat ylpeitä sellaisia). Mutta jos mietitään arvoja, niin ei konservatismi ole mikään arvo. Yhteiskunnassa jossa on liberaali arvomaailma, konservatiivi on sama kuin liberaali. Määrittelisin mielummin Persujen ydinarvoja jonkinlaiseksi traditionismiksi, sillä perinteitä ja kulttuuriahan nuo haluavat arvoiltaan vaalia. Traditionismin vastakohta olisi jonkinlainen uudistusmielinen reformismi. Arvoliberaaliksi miellän ihmisen, jonka mielestä ihmisellä on vapaus olla mitä hyvänsä, niin olemukseltaan kuin mielipiteiltäänkin - ”antaa kaikkien kukkien kukkia vaan” -tyyliseksi ihmiseksi. Ääripäässä tätä vektoria ihminen, jonka mielestä ihmisellä tulisi olla oikeus olla millainen hyvänsä, vaikka se kuinka loukkaisi muita. Ihmisellä tulisi olla oikeus ilmaista seksuaalisuuttaan alasti sateenkaarimarssilla, tai vastaavasti tuoda ilmi arvomaailmaansa hakaristimarssilla. Tällaisen ihmisen vastakohta olisi arvototalitaristi, jonka on vaikea sietää mielipiteiden, arvojen tms. moninaisuutta. Äärioikeistossa ja äärivasemmistossa on paljon arvototalitaristeja, joiden mielestä heidän näkemyksensä maailmasta on se ainoa oikea, ja sen eteen voi vähän taistellakin. (Hyvin harva tosin tituleeraisi itseään arvototalitariksi - tai edes tunnustavat lukeutuvansa äärilaitaan, mutta tällä saralla se määritelmä tullee parhaiten muiden kautta.) Mutta arvoliberalismia ja arvototalitarismia olisi vaikea sijoittaa mihinkään nelikenttään, koska harvempi ihminen edes tajuaa olevansa totalitaristinen näkemyksissään, eikä siksi määrittelisi itseään sinne totalitaristin puolelle. Hylkäisin siis nämä molemmat määritelmät. Asemoisinkin arvo-nelikenttään traditionisti-reformisti akselin seuraksi globalisti-nationalisti akselin - sillä meistä jokainen asettuu jossain suhteessa tälle janalle. Toiset ihmiset kaipaavat enemmän turvaa ja rajoja, toiset avoimuutta ilman rajoja. Lopputulos näyttäisi jotakuinkin tältä.

Aate-nelikenttä:
Liberaali - Autoritääri
Konservatismi - Progressionismi

Arvo-nelikenttä:
Traditionisti - Reformisti
Globalisti - Nationalisti

Tuossa olisi kaksi nelikenttää, joilla pystyttäisiin määrittelemään ihmisiä ja heidän sisältöään hieman tarkemmin riippuen siitä mitä halutaan kartoittaa. Ensimmäinen nelikenttä määrittelee enemmän toiminnallisia preferenssejä - vasemmistoa ja oikeistoa, ja sitä kuinka paljon halutaan muuttaa vallalla olevaa systeemiä. Toinen nelikenttä määrittelee enemmän sisäistä idealismia - vihreät ja persut.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Kun nyt miettii tämän tasavallan perustaa niin se niin selkeästi on triumviraatti Ståhlberg-Tanner-Alkio: he nostivat tämän maan vuoden 1918 silmittömästä teurastuksesta ja verestä. Oikealla ja vasemmalla heistä hysteriaa ja fanaattisuutta, paniikkia. Mutta luojan kiitos: järki, humanismi ja maltillisuus muodostivat ja vahvistivat Suomen tasavallan. Sosiaaliliberalismi.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Tuossa olisi kaksi nelikenttää, joilla pystyttäisiin määrittelemään ihmisiä ja heidän sisältöään hieman tarkemmin riippuen siitä mitä halutaan kartoittaa. Ensimmäinen nelikenttä määrittelee enemmän toiminnallisia preferenssejä - vasemmistoa ja oikeistoa, ja sitä kuinka paljon halutaan muuttaa vallalla olevaa systeemiä. Toinen nelikenttä määrittelee enemmän sisäistä idealismia - vihreät ja persut.
Tämä on kyllä tosi hyvää ja kiintoisaa pohdintaa. Ja tuo kahden nelikentän yhdistelmä olisi todella iso parannus tähän nykyiseen yhteen nelikentään, joka on pakosta tietty amalgaatio (vaikkakin suuri edistysaskel siihen alkuperäiseen vasemmisto-oikeisto -janaan).

Omalla kohdallani kolme ensimmäistä valintaa olisivat helppoja: liberaali, progressiivinen, reformisti - mutta globalisti vs nationalisti olisi vaikea, mikä liittyy myös talouspolitiikkaan, tämä sinun jakosi ei ehkä ole kauhean omiaan paikallistamaan sosiaaliliberalismin erotuksena liberalistisesta talouspolitiikasta. Hobhouse, Hobson, Keynes - K.J. Ståhlberg, Osmo Soininvaara - eivät todellakaan mitään valtiokeskeisiä sosialisteja he. Eivätkä myöskään liberalistisen tai libertaarisen talouspolitiikan kannattajia.
 

jussi_j

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Suomessa juominen on pitkällä aikavälillä laskenut laskemistaan ja taitaa olla jo alle EU:n keskitason. Alkoholipolitiikka näyttää toimineen ihan hyvin.

...

Jaa tämmöinen korrelaatio kun "alkoholipolitiikkaa on harrastettu" ja "juominen on vähentynyt". Viime vuosina alkoholipolitiikka on löystynyt, mutta juominen on silti vähentynyt. Ehkä kausaliteetti silti puuttuu.

Väitteenä samaa tasoa kuin se, että luonnonkatastrofeissa kuolleiden määrä kasvaa samaa vauhtia kuin yksisilmäisten merirosvojen määrä vähenee.

Muokataan sen verran, että tarkoitin ilmaston lämpenemisen johtuvan merirosvojen vähenemisestä. Graafi aiheesta tuolla: Pastafarians, Pirates and Climate Change
 

Lystikäs

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Omalla kohdallani kolme ensimmäistä valintaa olisivat helppoja: liberaali, progressiivinen, reformisti - mutta globalisti vs nationalisti olisi vaikea, mikä liittyy myös talouspolitiikkaan, tämä sinun jakosi ei ehkä ole kauhean omiaan paikallistamaan sosiaaliliberalismin erotuksena liberalistisesta talouspolitiikasta. Hobhouse, Hobson, Keynes - K.J. Ståhlberg, Osmo Soininvaara - eivät todellakaan mitään valtiokeskeisiä sosialisteja he. Eivätkä myöskään liberalistisen tai libertaarisen talouspolitiikan kannattajia.
Itse pohdin myös tuota talousliberaali-aspektia tuossa, mutta ajattelin jättää sen pois, koska en tiedä löytyykö tuolle länsimaisessa kulttuurissa (joka lähtökohtaisesti arvostaa vapaata bisnestä) kunnon vastakappaletta? Eri sävyjä ja variaatioita löytyy, mutta kunnon talouskommunisteja akselin toiseen päähän ei oikein tuppaa löytymään ja ilman janan toista päätä on ihmisiä vaikea asettaa sen äärelle.

Ajattelin muutenkin, että ehkä nämä neljä akselia määrittelisivät ihmistä (ja puolueita) jo tarpeeksi hyvin.

Liberaali-Autoritääri akseli määrittelisi ihmisen ajatukset valtiosta ja sen suuruudesta suhteessa yksilöön ja yksilövapauteen. (Vapaus-akseli)

Konservatismi-progressionismi määrittelisi sen kuinka paljon ihminen haluaa muutosta. (Muutos-akseli)

Traditionisti-reformisti määrittelisi ajatukset kulttuurista suhteessa sen säilömiseen tai muuttamiseen. (Kulttuuri-akseli)

Globalisti-Nationalisti määrittelisi ihmisen ajatukset "rajoihin" (fyysisiin ja kulttuurisiin). Raja on ehkä kömpelö ilmaisu, mutta en itse näe tätä talouspohjaisena akselina, vaan enemmänkin luonneominaisuuksien määrittelijänä. Globalisti on usein luottavainen ja avoin muille kulttuureille ja tavoille, kun taas nationalisti epäluuloisempi ja kaipaa rajoja suojakseen. Molempia tarvitaan, mutta missä suhteessa? Eri ääripäistä löytyy hippi ja militantti. (Rajallisuus-akseli)
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: mjr
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös