Eniten huomaan ärsyyntyneeni siitä, että Komarov on toistaiseksi käyttänyt ilmeisen rajallisesta energiastaan turhan paljon epäolennaisiin asioihin. Joo, hän varmasti tarvitsee kaikenlaisia temppuja syttyäkseen itse pelaamaan ja kaivaakseen oikean tunnetilan itselleen. Mutta se nyt vain näyttää olevan niin, että se Komarovin pelikirja ei täällä Suomessa vastustajiin toimi. Pohjois-Amerikassa ja KHL:ssä toimi paremmin, kun ensimmäisessä koko lätkäkulttuuri on erilainen, egot ovat isoja ja tuomarilinjakin toisenlainen ja jälkimmäisessä veri kuohahtaa helposti eikä sielläkään ne egot kovin pieniä ole. Täällä ollaan harmaampaa massaa ja täällä on opetettu tietynlainen kurinalaisuus ja joukkueelle pelaaminen. Vastustajan valmennus reagoi nopeasti, jos joku pelaaja on lähellä kusta oman jengin muroihin siksi, että pää ei kestä. Siihen Komarovin pitää vain sopeutua. Ei kannata ottaa sitä henkilökohtaisesti, vaan tällaista täällä Liigassa ja Suomessa nyt vain on. Komarovin pitää sopeutua, ei muiden.
Uskon, että Komarov on ennen kaikkea turhautunut itseensä. Kun tietää, näkee, kokee ja tuntee, ettei saa itsestään parasta irti. Tai vaihtoehtoisesti tämä on kutakuinkin nyt se taso, minkä hänestä voi juuri nyt saada irti nykyisessä roolissa ja sekin turhauttaa. Eikä peliesitysten perusteella isompaa roolia ei ole syytä antaakaan. Pitää muistaa sekin, että tämä on Komarovin ensimmäinen kerta pitkän uran aikana, kun on joutunut toipumaan pitkästä loukkaantumisesta. Ja tämä on myös ensimmäinen kerta, kun Komarov tulee näin suurella hypellä pienehköön rooliin ja nimenomaan loukkaantuneiden kirjoista. Kyllä siinä on henkisesti sopeutumista ja vaikka on kuinka kokenut pelimies, eka kerta on aina eka kerta. Suomessa Komarov on kuitenkin erittäin tunnettu ja muutenkin kiinnostava pelaaja, jolloin odotukset ja sitä kautta paineet ovat eri tavalla kovat kuin olisi joku toinen vastaavan roolin pelaaja. Ei se pelkkä pelien määrä tai ikävuodet kerro suoraan siitä, että osaa käsitellä ihan kaikki tilanteet juuri oikealla tavalla. Varsinkaan, jos ei ole vastaavassa tilanteessa koskaan aiemmin ollut.
Mutta niin se vain menee, että se oma ego ja omat haasteet pitää pystyä laittamaan syrjään, kun pelataan mestaruudesta. Täytyy hyväksyä oma rajallisuutensa ja miettiä, miten itse voisi auttaa parhaalla mahdollisella tavalla niitä joukkuekavereita tässä ja nyt saavuttamaan unelmansa, eli mestaruuden. Siellä on kuitenkin valtaosa joukkueesta laittanut koko pitkän kauden itsensä likoon joukkueen eteen. Ja vaikka runkosarja pettymys olikin, kaikki on edelleen mahdollista ja unelma elää.
Jos Komarovilla ei ole tarjota muuta kuin eilen nähty, hänen paikkansa ei ole kentällä, vaan katsomossa. Siellä on nälkäisiä kavereita katsomossa odottamassa pelivuoroaan, joista voidaan varmuudella sanoa, että pelaavat joka tilanteessa joukkueelle, vaikka virheitä tekisivätkin. Ja joku Muuli, joka on vieläpä ihan saman roolin pelaaja kuin Komarov, on pelannut aika monta sataa peliä myös logolle. Sekin on Komarovin hyvä muistaa. Kannattaa siis yrittää aina olla sen luottamuksen arvoinen, jonka pelaaja saa, kun Kilpipaidan päälleen pukee.
Meillä täällä HIFK:ssa on edelleen hyvin muistissa, miten yksi pelaaja voi kusta ihan kaiken omilla dorkailuillaan. Hänet kannattaa ottaa varoittavaksi esimerkiksi. Näin fanin näkökulmasta voin kertoa, että paska maku niistä tempuista jäi ja sitä paskaa makua sai sitten vuosien päästä maistella vielä vähän enemmän, tosin ei täällä, koska seurajohto otti kuin ottikin opikseen. Tältä nimenomaiselta pelaajalta kannattaa myös kysyä, miltä jälkikäteen tuntuu ja kannattiko. Mun mielestäni ei kannattanut. Olisi kannattanut luottaa enemmän siihen muuhun joukkueeseen, jos tuntui siltä, että oma visiiri menee liian huuruun.
