Lentopelko

[Mayday]

Tämä harmaita hiuksia aiheuttava aihe on varmasti monelle suomalaisellekin tuttu, joten laitetaas ketju pystyyn lentopelolle.

Itselläni kyseinen pelko ollut jo vuosia, mutta jouluriehan jälkeen jouduin taas pettymään itseeni. Parempi puolisko oli päättänyt totaalisesti yllättää meikäläisen ostamalla meille molemmille lentoliput maahan, jonne olen pitkään halunnut matkustaa. Tuskin on vaikea arvata peruttiinko matka ja minkä takia?

Omalla kohdallani lentopelko kohdistuu suurimmaksi osaksi tietynlaiseen korkeanpaikankammoon. Ympärillä olevista kanssamatkustajista en ahdistu, itselleni se on lähinnä vain iso plussa.

Nyt olisikin mielenkiintoista kuulla palstaveljien kokemuksia lentopelosta ja mahdollisesti sen voittamisesta. Mitä keinoja olet käyttänyt pelon selättämiseen tai lievittämiseen?

 

[Buddha]

Moni pidemmälle matkustava ottaa napin Seutulassa ja nukkuu onnellisena koko matkan, eikä tajua pelätä. Tuohan ei tietysti onnistu lyhyemmillä lennoilla, mutta esim. kaukoitään tai Karibialle lennettäessä hyvä vaihtoehto.

 

[Musta Nuoli]

Aika dramaattinen toimenpide, jos koko lento joudutaan perumaan, silloin ei taida olla kyse mistään peruspelosta vaan vahvemmasta fobiasta. Kenties kannattaisi miettiä psykologin palveluita, rauhoittavia lääkkeitä ja jonkinlaista pelkoa lievittävää terapiaa, jotta näin pahasti elämää rajoittava fobia saataisiin kuriin.

Jos vähän lievemmät metodit auttaisivat, niin Finnairin sivuillakin on tietoa lentopelosta.

Lentopelko on yleistä. Arvioiden mukaan 7 prosenttia ihmisistä ei suostu lainkaan matkustamaan lentokoneella ja 20 prosenttia kärsii jonkinlaisista lentopelon oireista, kuten sydämentykytyksestä, hermostuneisuudesta, unettomuudesta ennen matkaa, mahavaivoista ja käsien hikoilusta.

Yllättävän yleistä tuo on. Ei taida vastaavia pelkoja olla noin paljon esimerkiksi laivalla tai bussilla matkustettaessa. Laivallahan olisi enemmän syytä pelätä, sillä jos risteilyalus tekee ns. Estoniat tai Titanicit, niin paljon kurjempi loppuhan siitä tulee kuin lentokoneturmassa. Lentokoneturmat ovat muutenkin varsin harvinaisia jos on kyse sivistyneen maan firmasta ja miehistöstä. Venäläiset, afrikkalaiset yms. koneet ovat sitten asia erikseen, mutta afrikkalaiset firmat eivät Euroopan kentille saa lentääkään.

Tuolla Finnairin sivuilla mainostetaan myös Finnairin intensiivikurssia "lentomatkustajan tietoturvakurssi", jollaiseen voisi kannattaa osallistua. Huhtikuussa olisi seuraava. Tuolla voisi päästä pelkonsa kanssa sinuiksi ja saada sitä lievitettyä.

Sekin voi auttaa, jos ei ota mitään ikkunapaikkaa eikä katsele siitä alas, jos se ahdistaa.

Tunnistan kyllä osan noista oireista kuten unettomuuden ja vatsavaivat ennen matkoja, mutta ne ovat yleensä enemmänkin matkajännitystä, eivät lentopelkoa. Samalla lailla unen laatu kärsii vaikka olisin lähdössä junalla aamulla Helsinkiin, ja bussissa istuessa pakki tuntuu helposti pörisevän.

Lentokoneessa on itsessään mukavaa ja ikkunapaikalta on hauska katsella nousuja ja laskuja. Minua ahdistavat kanssamatkustajat sekä penkkien selkänojien siirtäminen taaksepäin paljon enemmän kuin lennon muu osuus. Yleensä aina joku häirikkö örisee, vauva huutaa tai viimeistään edellä istuva läski rysäyttää selkänojansa syliini juuri kun olen syömässä.

Pitkiä mannertenvälisiä lentoja en ole tehnyt, joten niistä ei ole kokemusta.

 

[Rossifumi]

Ikävä juttu jos jo maksettu matka on tarvinnut peruuttaa lentopelon takia.

Asia on itsellekin tuttu menneiltä vuosilta ja muistan ensimmäiset lentoni kun ei uskaltanut katsoa koneen ikkunoista ulos koska pelkäsin näkeväni maan johon kone putoaa ja kaikki ylimääräiset äänet sekä turbulenssit sai pulssin nousemaan. Se vasta kauheaa oli jos/kun turvavyövalo sytytettiin, henki lähes salpautui ja pelko oli sanoinkuvaamaton.

Kaikkeen auttoi vain se että lensin, lensin ja lensin. Toki myös lentoturmatutkinta tv-sarjan katsominen on rauhoittanut mieltä, syytä en tiedä.

Nyt on takana >10 mannertenvälistä lentoa ja ~10 euroopanlentoa. Enää ei paljon kiinnosta mitä lennonaikana tapahtuu, vaan pääasia on se että kunhan saa nukutuksi.

Toki vieläkään en ota ikkunapaikkaa ja tulee kellotettua koneessa milloin on 10min kulunut noususta koska lentoturmatutkintasarjan mukaan suurin osa turmista tapahtuu tuon ajan kuluessa...

 

[JZZ]

Moni pidemmälle matkustava ottaa napin Seutulassa ja nukkuu onnellisena koko matkan, eikä tajua pelätä. Tuohan ei tietysti onnistu lyhyemmillä lennoilla, mutta esim. kaukoitään tai Karibialle lennettäessä hyvä vaihtoehto.

Itselleni riittää 10mg diapam. Jos lento on pitkä, niin näitä sitten n. 8 tunnin välein. Tuolla annoksella ei nukahda ja toimintakyky säilyy lähes täysin (itse otan vaikka suomen sisäisellä aamulennolla ja kahden tunnin päästä olen jo palaverissa). Autoa en lähtisi ajamaan, mutta harvoin sitä lentomatkan jälkeen ajamaan joutuukaan.

Oma pelko on tosin kohtuullisen mieto, pystyn matkustamaan ilman lääkkeitäkin mutten tee sitä ellei ole pakko. Nousut ja laskut on pahimmat, ilmassa ollessa tuntuu ihan hyvältä, vaikka rentoutumaan en suoranaisesti pystykään.

Lentopelko alkoi mulla vasta täysi-ikäisenä. Saattaa liittyä siihen, että alkoi ymmärtämään kuinka heikosti näitä koneita ihan oikeasti huolletaan. Esimerkiksi eräs tuttavani oli Finnairilla mekaanikkona ja pahemman luokan alkoholisti. Rossifumin tavoin olen huomannut, että lentämisestä lukeminen ja asioiden tutkiminen on auttanut asiaa. On hyvä tietää mitä mikäkin kolahdus ja surina tarkoittaa, miksi siivet heiluu, monenko G:n voimalla konetta painetaan laskeutumisessa kenttään jne. Finnairin lentopelkokursseillakin käydään pääosissa vain näitä asioita läpi.

 

[Olkku]

Mun tapauksessa ei voida puhua varsinaisesta lentopelosta, mutta kovasta jännittämisestä. Mä inhoan laskeutumisia. Yksityisviestillä täällä sain joskus nimimerkki kiwipilotilta ohjeita. Perumaan en ole mitään joutunut, mutta pari paukkua koneessa auttaa kivasti, tai on auttanut. Nyt en ole pariin vuoteen lennellyt. Ehkä noi paukut auttaisi ennen lentoakin ? En tässä yllytä ryyppäämään, vaan ihan vinkkinä.

 

[BOL]

Ketjun avaajan tilanne kuulostaa kyllä ihan siltä, että kannattaisi kääntyä ammattiauttajan puoleen. Vaikuttaa siltä, että lentopelko hallitsee jo elämää -tai ainakin rajoittaa sen sisältöä- ja sellainen on harvoin hyvä asia, että mieluisia asioita jää pelon takia kokematta. Tähänkin vaivaan löytyy apua, toki esim. nuo Finnairin kurssit ovat aika kalliita, mutta sanoisin, että jos, ja kun niistä apu löytyy, on se hinnan arvoista.

Mulla on ollut lievä lentopelko. Tai ei ehkä oikea lentopelko, mutta jossain vaiheessa varhaisaikuisuutta lentäminen muuttui varsin epämiellyttäväksi. Oma ratkaisuni on ollut se, että joka ikinen kerta, kun menen lentokoneeseen, lähden "viimeiselle matkalleni". Jos jotain käy, on 100%:n varmaa, että se on kerrasta poikki. Toki teoriassa voi olla mahdollista, että jos jokin lentoturma sattuisikin kohdalleni, saattaisin jäädä eloon. Mutta en ajattele sitä niin, koska kysymys on kuitenkin omista aivoistani, jotka leikkivät kanssani. Kuolemaa en pelkää, koska uskon, että jokainen on täällä niin kauan kuin on tarkoitettukin. Lentoturmassa kaikki kuitenkin uskoakseni käy hyvin nopeasti. Ja kivuttomasti. Siihen haluan ainakin uskoa. Eli tavallaan olisi hyväkin tapa lopettaa maallinen vaellus.

Minulle tämä "viimeinen matka"-teoria on osoittautunut toimivaksi. Joka kerta olen päässyt perille ja vielä takaisin. Pikkuhiljaa pelko/epämiellyttävyys on vähentynt ja vaikka edelleenkin jokainen matka on viimeiseni, en enää koe lentämistä mitenkään järjettömän vastemielisenä. Siitäkin on ollut apua, että olen lentänyt lasteni ja henkilöiden kanssa, joille lentäminen on vieläkin isompi juttu ja tällöin minun on pitänyt olla "reipas".

Jos lennolla tulee suuria ilmakuoppia, joita varsinkin pitkillä lennoilla varsin usein tulee, etsin katseellani lentoemännän ja tarkkailen häntä. Jos hän näyttää ihan rennolta, on se aina minulle merkki siitä, että kysymys ei ole mistään normaalista poikkeavasta. Alkoholia en juo lennoilla oikeastaan ollenkaan enkä lääkkeitä ole popsinut. En toki tiettyyn pisteeseen asti niiden käyttöä rentouttamiseen tuomitsekaan. Usein kuitenkin monilla menee varsinkin viinan kanssa överiksi ja mua ei ainakaan kiinnosta istua seuraamassa jonkun känniääliön hassunhauskaa läpänheittoa paikassa, josta ei ole mitään saumaa päästä pois.

Tsemppiä kaikille, jotka lentopelon kanssa painivat. Apua on varmasti olemassa, kunhan vain rohkeasti uskaltaa sitä hakea. Ei ole häpeä pelätä.

 

[kiwipilot]

Lentopelko alkoi mulla vasta täysi-ikäisenä. Saattaa liittyä siihen, että alkoi ymmärtämään kuinka heikosti näitä koneita ihan oikeasti huolletaan. Esimerkiksi eräs tuttavani oli Finnairilla mekaanikkona ja pahemman luokan alkoholisti.

Muuten ihan ansiokkaasta tekstistäsi tuo yo. lainaus pisti silmään ja se on kauniisti sanottuna melkoista huttua ja mutuilua: lentokoneiden huoltaminen on todella tarkasti valvottua jo pelkästään viranomaisen toimesta, itse organisaatioista puhumattakaan. Lentomekaanikoilla on tarkat, viranomaisten myöntämien lupien mukaiset toimenkuvat eli yhden luvan alla saa korjata tiettyjä asioita, toisella toisia jne. Lisäksi kun tutkailee onnettomuuksien syitä ja nykyisiä lentomääriä niin pöljempikin tajuaa, että jos joku asia lentoturvallisuudessa on kohdillaan niin se on nimenomaan huoltoturvallisuus. Teknisten vikojen takia koneita tulee tonttiin paljon harvemmin kuin esim. lentäjien virheiden vuoksi. Eli, koneiden huoltaminen on tasan varmasti viimeinen syy minkä takia kannataa stressata lentämistä. Lienee sanomattakin selvää, että tämä ei koske kolmansien maailman maiden lentoyhtiöitä.

 

[girlzilla]

Vanhana lentopelkoisena uskallan antaa muutaman vinkin:

-Älä pelkää käyttä rauhoittavia lääkkeitä. Niihin kannattaa kuitenkin suhtautua ikäänkuin väliaikaisena ratkaisuna. Itse otin 10mg diapamin muutama tunti ennen lentoa ja tarvittaessa lennon alussa tai aikana vielä toisen. Pikkuhiljaa kun pelosta pääsee irti enemmän ja enemmän, voi lääkkeet ottaa vain "varmuuden" vuoksi mukaan. Sekin helpottaa kun tiettä, että tarvittaessa voi ottaa rauhoittavaa lennon aikana jos olo muuttuu liian ahdistuneeksi.

-Harjoittele rentoutuskeinoja. Kuulostaa vähän höpöhöpöltä, mutta koska lentopelko on niin irrationaalinen pelko, itselleni mikään turvakurssi tuskin olisi auttanut. Pää tiesi kyllä että lentäminen on turvallista, mutta irrationaalinen pelko usein valtasi mielen. Harjoittelin hengitystekniikoita, kropan rentouttamista ja tietynlaista meditaatiotakin. Auttoi ja paljon.

-Kun pitkäjänteisen työn jälkeen huomaa lentopelon helpottavan, on se mitä parhaimpia tunteita. Sitten kun huomaa nukkuvansa koneessa nousut ja laskut, tietää että pelko on takanapäin.

 

[SamSpade]

Rauhoittavat ja muut... Noh varmasti ihan hyvä vaihtoehto tosissaan pelkääville, mutta itse pelottaisi enemmän olla Pamin vaikutuksen alla jos jotain oikeasti sattuu ja pitää toimia.

NLP ja hypnoosi on sellainen yhdistelmä jota voisin suositella. Tunnen parikin aika vahvasti lentopelkoista ja hypnoosi on tuonut avun. Ei korjaannu ehkä yhdellä eikä kahdella käynnillä, mutta kokeilla kannattaa, eikä hoitokerran hinta ole aivan valtava.

 

[Carlos]

Toki myös lentoturmatutkinta tv-sarjan katsominen on rauhoittanut mieltä, syytä en tiedä.

Itse en ole koskaan kärsinyt mistään lentopelosta, mutta silti tiedostan aina koneeseen noustessa riskin olemassaolon. Tämän sarjan katsominen tosiaankin auttaa, siinä näkee miten pitkälle asioiden täytyy mennä pieleen että hengenlähtö alkaa olla lähellä, ja toisaalta miten uskomattomissakin tilanteissa vielä lentäjät ja koneet hoitavat homman kotiin.

Ainoa poikkeus tässä oli se Air Francen lento Brasiliasta Pariisiin, uudehko Airbus A330. Pelottavaa miten riippuvaisia lentäjät nykyään ovat autopilotista ja koneen antamista signaaleista, perstuntuma itse lentämiseen ainakin nuorella sukupolvella on lähes olematon. Tässäkin tapauksessa kun lentäjä olisi vaan osannut lentää suoraan eteenpäin, kaikki olisi päättynyt täysin normaalisti. Mutta sitten kun sakkaavaa konetta vetää väkisin nokka ylöspäin, niin henkihän siinä lähtee. Kaikilta.

Itse olen ollut koneessa jo varmaan jokusen sata kertaa eläissäni, ja aina silti teen seuraavanlaisen varotoimenpideharjoituksen lentoon lähdettäessä;

- Valitsen paikan mielellään jostain läheltä varauloskäyntejä
- Koneeseen istuessa käyn läpi montako rivia penkkejä on edessä/takana jos joutuu pimeässä/savussa konttaamaan ulos
- Katson sen turvalappusen läpi joka kerta
- Pidän kengät jalassa koko lennon ajan, mahdollisen turman sattuessa en haluaisi juosta palavan metalliromun seassa sukkasillani
- Pidän turvavyön kiinni ja sopivan kireällä koko lennon ajan, siltä varalta että tapahtuu jotain yllättävää tyyliin turbulenssia
- Nousussa ja laskussa olen yleensä aina aika virittyneessä tilassa, tarkkaillen koneen käyttäytymistä.

Ylläoleva ei maksa mitään, jonkun mielestä se on ehkä noloa, mutta ainakin mahdollisen onnettomuuden sattuessa kohdalle tiedän että tein kaiken mitä pystyin.

Muutama poikkeava tapaus on kohdalle sattunut, mutta ei koskaan mitään vakavaa;

- Kerran KLM:n jumbon kyydissä olin laskeutumassa Amsterdamiin, kun salama iski koneeseen. Sininen välähdys ja kova pamahdus, valot koneessa välähtivät myös, mutta sitten kapteeni kertoi että ei hätää, se oli "vain" salama, kaikki toimii ja laskeutuminen jatkuu normaalisti.

- Zürichiin laskeutumassa ollut Swissin Airbus A330 lähti kesken laskeutumisen "täysillä" ylös, ja jatkoi taas muutaman sekunnin kuluttua laskeutumista normaalisti. Lentäjä kertoi hiukan nolona että autopilotti yritti tehdä jotain mitä he eivät oikein ymmärtäneet, joten päättivät jatkaa käsiohjauksella alas. Laskeutuminen meni normaalisti, mutta taas kerran kävi mielessä nämä nykyisten autopilottien riskit. Tietokoneohjelmia nekin vaan on.

- Hampuriin laskeutuessa Lufthansan B-737 heitteli aika rajusti kovassa tuulessa, näytti jo siltä että siiven kärki osui maahan, ja sitten lentäjä päätti vetää takaisin ylös. Seuraava yritys sujui normaalisti.

- Kerran Zürichistä lähdettäessä Finnairin Airbus A320 oli nousemassa iloisesti jossain 1-2km korkeudessa, kun yhtäkkiä moottorit menivät jostain syystä "tyhjäkäynnille", ja kone alkoi pudottaa/menettää korkeutta. Tätä kesti joku parikymmentä sekuntia, sitten moottorit hörähtivät uudestaan käyntiin ja nousu + lento jatkui loppuun asti normaalisti. Ikinä muuten en ole vastaavaa kokenut, enkä ymmärrä mikä tähän voisi olla syynä. Ellei sitten taas joku autopilotti-ongelma.

Tämä oli muuten ainoa kerta kun koneessa olen oikeasti miettinyt että mitä jos tämä kone nyt tippuu. Tuli kyllä todella avuton olo kun tajusi että siinähän istut ja et voi tehdä yhtään mitään.

Tuli vähän sekava viesti, mutta elämä on. Tsemppiä kaikille lentopelon kanssa taisteleville, oma äitini harrasti menneinä vuosina pelon taltuttamista konjakilla, nykyään pärjää jo ilman.

 

[roskis]

Itsellä ei ole tippaakaan lentopelkoa, mutta pari reissua sitten tuli aivan täysin yllättäen ihmeellisiä oireita. Ensin nousu, joka on hienoa ja mahtavaa, niinkuin pikkupojalla Lintsillä. Mutta kun päästiin matkustuskorkeuteen, niin yhtäkkiä kesken kirjan lukemisen alkoi huimata todella voimakkaasti, alkoi oksettamaan ja tuntui ettei saa enää kunnolla henkeä. Siitä sitten yrittää psyykata itseään rauhoittumaan ja jotenkin mentiin perille asti ikävistä oloista huolimatta.
Takaisin tullessa tietysti menomatkan johdosta pelot tulivat niskaan, joten niitä sitten tuli varmasti jo senkin perusteella, mutta lähes sama tilanne ja samat oireet. Kuten sanottua, en pelkää lentämistä tai koneessa tule minkäänlaista ahtaan paikan kammoa jne.
Tämän jälkeen toinen reissu, joka oli muutaman tunnin edellistä pidempi toi samat oireet takaisin, mutta hieman lievempinä ja aiheutti voimakasta väsymystä, jonka johdosta onneksi torkkuilin lähinnä matkan. Korvat eivät jostain syystä tahtoneet pysyä auki, vaan piti purkanjauhamistyylillä vähän väliä olla avaamassa niitä. Lähinnä kiinnostaa onko muilla kokemuksia ja mitkä konstit mahdollisesti auttavat, koska tuo olotila on sen verran ikävä, etten viitsi lennellä enää kuin pakon sanelemana. Lääkärille kerroin asiasta, niin sivuutti asian aika suoraan jotain mutisemalla.
Muutama tuttu on lentäjänä ja heiltä kyselin esim. kabiinin paineesta jne., muttei sieltäkään maalaisjärjellä selitystä löytynyt. Vinkkejä otetaan vastaan!

 

[Carlos]

Mutta kun päästiin matkustuskorkeuteen, niin yhtäkkiä kesken kirjan lukemisen alkoi huimata todella voimakkaasti, alkoi oksettamaan ja tuntui ettei saa enää kunnolla henkeä.

Näin maallikon tuomiona sanoisin että sinulla on varmaan aika matala verenpaine, ja sitten johtuen lentokoneen matalasta ilmanpaineesta (vastaa n. 2-2.5km korkeutta merenpinnasta) alkaa huippaamaan.

Itsellä kävi muuten kerran niin että lennon keston ylitettyä 10h, alkoi tulla vuoronperään kunnon hiki ja sitten heti sen perään kylmänväristyksiä. Tätä jatkui monta kertaa putkeen, jossain vaiheessa sitten rauhoittui. En tiedä mikä lie rytmihäiriö iski.

 

[Wolves]

Nyt olisikin mielenkiintoista kuulla palstaveljien kokemuksia lentopelosta ja mahdollisesti sen voittamisesta. Mitä keinoja olet käyttänyt pelon selättämiseen tai lievittämiseen?

Viimeisen kuuden vuoden aikana olen 1-2 kertaa vuodessa lentänyt mannertenvälisillä lennoilla ja ennen ensimmäistä lentoa olin huolissani enemmän kuin peloissani lennon suhteen. Nykyään en enää ole. Oikeastaan lentäminen tuntuu enemmän tylsältä (johtuen, että koneessa ei saa enää tupakoida), kuin pelottavalta. Mannertenvälisillä lennoilla onneksi leffat auttavat hieman, mutta nukkua en pysty. Pitäisi varmaan harkita lääkitystä jos haluaisi nukkua.

Minua rauhoitti ennen koneeseen astumistani, tilastolliset faktat. Esim. tässä videossa näkyy montako lentoa päivän aikana maailmassa lennetään ja tonttiin noista tulee hyvin, hyvin, hyvin, hyvin harva.

Sinänsä ihmeellistä, että kärsin korkean paikan kammosta, esim, omakotitalon katolle minua ei saa millään ja jos sinne eksyn, kestää tikkailla ylös meneminen tai alas tuleminen n. kymmenen minuuttia, puristaessani tikkaista rystyset valkoisina. Lentokoneen ikkunasta pystyn katsomaan ympäröivää maailmaa helposti, eikä se tuota minkäänlaista ongelmaa.

 

[JZZ]

Muuten ihan ansiokkaasta tekstistäsi tuo yo. lainaus pisti silmään ja se on kauniisti sanottuna melkoista huttua ja mutuilua: lentokoneiden huoltaminen on todella tarkasti valvottua jo pelkästään viranomaisen toimesta, itse organisaatioista puhumattakaan.

Ehkä vähän huonosti ilmaistu. Tarkoitin, että noissa on aina mahdollisuus kaikenlaiseen "inhimilliseen virheeseen" ja vaikka kuinka säädöksissä jotain sanotaan ja turvaohjeisiin on kirjattuna vaikka mitä tarkastuksia, niin omien kokemusten mukaan niistä tingitään tasan tarkkaan ensimmäiseksi kun tulee vähän kiire. Edellisessä työpaikassani tuli todettua, millä tasolla duunarin ammattiosaaminen ja ammattiylpeys on, varsinkin kun sen yhdistää kiireeseen ja jatkuvaan taisteluun työpaikoista.

No, se siitä, enemmänkin kyse tosiaan on oman pään sisäisistä ajatuksista, kuin todellisesta uhasta. Tiedän itsekin, että teknisten vikojen vuoksi noita onnettomuuksia tai vaaratilanteita syntyy hyvin harvoin.

 

[Jindebyne]

- Kerran Zürichistä lähdettäessä Finnairin Airbus A320 oli nousemassa iloisesti jossain 1-2km korkeudessa, kun yhtäkkiä moottorit menivät jostain syystä "tyhjäkäynnille", ja kone alkoi pudottaa/menettää korkeutta. Tätä kesti joku parikymmentä sekuntia, sitten moottorit hörähtivät uudestaan käyntiin ja nousu + lento jatkui loppuun asti normaalisti. Ikinä muuten en ole vastaavaa kokenut, enkä ymmärrä mikä tähän voisi olla syynä. Ellei sitten taas joku autopilotti-ongelma.

Tuo kuullostaa kieltämättä melko hurjalta, toivottavasti ei omalle kohdalle moista osu koskaan.

Eniten pelottaa nousut ja se korreloituu varmasti korkeanpaikankammoon ja juurikin nousuissa tuo kun jyrkin nousu on tehty ja kone alkaa mennä loivemmin niin tulee alitajuntaan, että nyt se lähtee luotina takaisin maahan. Sitten taas kun optimi lentokorkeus on saavutettu ei korkeanpaikankammoa esiinny lentokoneessa lainkaan.

Viimeisen viiden vuoden aikana olen lentänyt säännöllisesti 3-5 kertaa vuodessa ja olen nykyään aivan eri ihminen koneeseen astuessani kuin viisi vuotta sitten. Kyllä ne lentomailit matkustajankin penkillä tuovat varmuutta lentämiseen.

Viimeksi muutama viikko sitten tultiin tyttöystävän kanssa Karibialta yölennolla ja Atlantin yllä iski kova ukkonen, joka heitteli ja tärisytti pilkkopimeää konetta kolmen tunnin ajan hurjana. Siinä sitä istuin ja kuuntelin musiikkia kuulokkeilla, kovin vähän muutakaan olisin voinut tehdä ja kyllä tuo oli semmoinen ns. breaking point minulle, että lentopelko alkaa olla voitettu kanta.

Toki tuollainen Carloksen mainitsema poikkeuksellinen tilanne varmasti saisi tutinaa punttiin, mutta siinä saa olla jo aika viileä kaveri, jos pystyy tilanteessa kuin tilanteessa rentoutumaan penkissä.

 

[SamSpade]

Sinänsä ihmeellistä, että kärsin korkean paikan kammosta, esim, omakotitalon katolle minua ei saa millään ja jos sinne eksyn, kestää tikkailla ylös meneminen tai alas tuleminen n. kymmenen minuuttia, puristaessani tikkaista rystyset valkoisina. Lentokoneen ikkunasta pystyn katsomaan ympäröivää maailmaa helposti, eikä se tuota minkäänlaista ongelmaa.

Korkean paikan kammo katoaa kun korkeutta tulee riittävästi (näin siis yleensä), olisikohan ollut selityksinä että kun silmä ei enää näe maanpintaa 3-ulotteisesti, kammo katoaa tai vähenee.
Itselläkin saattaa tehdä pahaa, tai tekee, kun tulin köydellä 55m korkeasta rehutornista alas. Varsinkin kun kaiteen yli piti kiivetä. Sitten taas Eiffeltornin huipulla, sillä ylimmällä tasolla ei tehtyn yhtään häijyä kurkistella alas.

 

[kiwipilot]

Sinänsä ihmeellistä, että kärsin korkean paikan kammosta, esim, omakotitalon katolle minua ei saa millään ja jos sinne eksyn, kestää tikkailla ylös meneminen tai alas tuleminen n. kymmenen minuuttia, puristaessani tikkaista rystyset valkoisina. Lentokoneen ikkunasta pystyn katsomaan ympäröivää maailmaa helposti, eikä se tuota minkäänlaista ongelmaa.

Tämä on ihan selvä juttu: lentokoneessa olet sisällä ja tiedostat ettet sieltä alas pysty tippumaan. Lisäksi lentokoneesta ei paljon suoraan alas katsella vaan lähinnä horisonttiin päin jolloin kpk helpottuu. Talon katolla taas on mahdollisuus että lipsahdat alas ja pystyt sieltä suoraan alas katsomaan. Normihommaa. Itsekään en pysty siivoamaan kattoa lehdistä tai kiipeämään korkean talon katolle. Lentäessä - niin puikoissa kuin matkustajana - en koskaan ole moista kammoa kokenut. Edes laskuvarjohyppääjiä pudottaessa en tunne korkean paikan kammoa kun hyppymestari avaa oven vierestäni: olenhan vöillä kiinni penkissä ja mihinkään siitä en voi pudota. Laskuvarjo- tai benjihyppyä en taas ikikuuna päivänä pystyisi suorittamaan. Joskus käytiin Torontossa CN-Towerissa ja aika tiukkaa teki astua lasilattialle 450:n metrin korkeudessa: vaikka kyltti vieressä sanoo lasin vastaavan teräsbetonin lujuutta niin silti teki tiukkaa kammeta itsensä luiskan päälle.

Tuosta Carlosin verenpaineteoriasta olen eri mieltä: jonkun verran olen ilmailulääketiedettä joutunut lukemaan eikä moista taida olla olemassakaan. Itse veikkaisin jonkinlaista jännitystilaa tai ahdistusta joka liittyy lentämiseen. Kuulostaa ainakin jonkinlaiselta pelkotilalta mikä on ihan normaalia lentomatkustamisessa. Ainakaan noita pelkotiloja ei kannata lähteä kieltämään vaan myöntää ongelma ja työstää sitä vaikkapa sitten ammattilaisen avulla. Jos tappelemaan lähtee niin se on hävitty matsi se.

 

[kesätyttö69]

Itsellä on kans hirveä lentopelko, mutta hampaat irvessä on aina tullut koneeseen vääntäydyttyä. Alkoholista toki saa apua lentopelkoon, kuten kaikkiin muihinkin elämän ongelmiin.

Laskeutuminen on lennon paras hetki, kun tietää että kohta se on ohi tavalla tai toisella.

 

[Robin Big Snake]

Joskus tuli kärsittyä jonkun verran, ihan loiventaviakin otettua ko. syystä. Nykyään ei kyllä pelota yhtään. Ehkä johtuu siitä kun tullut lenneltyä aika paljon enemmän mutta muistan kyllä loppuaikoina joskus 6 vuotta sitten kun mietin katsellessani ikkunasta ulos ja ajattelin sittenhän mennään. Ei tällä ressaamisella ole siihen mitään vaikutusta.

 

[pettter]

Joo hieman pelottaa tai ehkä enemmänkin jännittää lentokoneessa. Ei paljoa, mutta selvästi. Korkeita paikkoja kammoksun, esim. joku kuumailmapallo olisi täyttä tuskaa, en varmaan edes suostuisi kyytiin, mutta ethän sä lentokoneesta voi silleen tippua. Ei siihen tippaakaan mitään itsemurha-aikeita liity, mutta entä jos sekoaa tai jotain ja hyppääkin. Hassu ajatus.

Penskana me lennettiin tosi usein ja silloin se oli ihan normaalia. Aikuisiällä vasta on tullut tuo pienoinen jännitys. Onneksi ei ole iso. Paljon enemmän mua kuitenkin pelottaa autolla matkata vaikka Helsingistä Pohjois-Suomeen kuin lentokoneella. Siis miettikää, tai älkää miettikö, kuka tahansa vastaantulija saattaa olla huumepää. Lentokoneen ohjaimiin ne ei niin helposti pääse.

 

[Prof. Puck]

Ammatista ja harrastuksista johtuen takana on karkean arvion perusteella pitkälti yli toista tuhatta lentoa, siis matkustajana. Koskaan en ole kärsinyt varsinaisesta lentopelosta, mutta aivan viime vuosien aikana lentäminen on alkanut tuntua tietyissä olosuhteissa todella epämiellyttävältä ja pari kertaa olen ihan oikeasti pelännytkin, tosin syystäkin.

Pääasiallisena syynä ajoittaiseen lentopelkoon on se, että duunin vuoksi olen joutunut lentämään luvattoman paljon näillä banaanivaltioiden koneilla, joissa huolto, kalusto ja muukin ammattitaito on mitä on ja joista moni lentoyhtiö on YK:n ja muiden ilmailuviranomaisten mustilla listoilla. Loppujen lopuksi yllättävän vähän näitäkin koneita tulee tonttiin, joten sikäli lentäminen paikallisella lentoyhtiöllä on kuitenkin turvallisempi vaihtoehto esim. jossain Bangladeshissa kuin saman matkan taittaminen maanteitse, jossa meno on todella hurjaa.

En siis kärsi lentopelosta ollenkaan länsimaalaisilla lentoyhtiöillä lennettäessä, mutta jos kyseessä on esim. jonkun kehitysmaan sisäinen lento pienellä potkurikoneella ja monsuunia tai muuta myrskyä pukkaa päälle, niin kyllä pientä jännäkakkaa on havaittavissa.

Asiaan ei luonnollisesti auta muutamat lähellä-piti tilanteet, joita valitettavasti on päässyt todistamaan ns. aitiopaikalta, mutta ehkei tämä ketju ole oikea paikka niiden kokemusten jakamiseen, heh!

 

[Mayday]

Omalla kohdallani lentopelko tuli käytännössä ilmi ylä-aste iässä, jolloin bulgaariaan lennettiin. Kaikki oli hyvin kunnes kone kääntyi kiitorataa kohti, jolloin sydämen tykytys oli jotain aivan järkyttävää.. saatika sitten kun lentokone nousi ilmaan. Jossain vaiheessa lentoa olotila alkoi helpottua, juurikin tuon optimin lentokorkeuden saavutettua.

Tuon jälkeen en olekkaan sitten lentokoneessa istunut ja siitäkin on nyt 6-7 vuotta, joten uskon tuollakin olevan merkitystä tuohon pelkoon kun en ole ikäänkuin pitänyt "yllä" lentämistä/matkustamista. Lapsesta ylä-aste ikään asti olen kuitenkin lentomatkaillut paljonkin. Toisaalta välillä tuntuu, että mitään suurempaa korkeanpaikan kammoa en ehkä oikeasti omaa, vaan jännitän sekä mietin lentokorkeutta vaan niin paljon? Onhan tuosta viime lentokerrasta kuitenkin monta vuotta ja näin nuoren aikuisiän myötä lentämistäkin ajattelee vähän laajemmin kuin silloin pentuna.

Esimerkiksi pystyn kyllä kävelemään silloilla ja omakotitalojen katoilla normaalisti ilman huippaamista sen pahemmin. Tietty jos suhtkot korkealta sillalta katson suoraan alas tai vaikkapa asuinkaupunkini sairaalan ylimmästä kerroksesta vilkuilen ikkunasta, aiheuttaa kyllä huippausta ja välillä kovaa sydämen tykytystä sekä ahdistusta. Liekkö kuitenkin normaalia?

Uskon kuitenkin juuri tuohon, että kun silmä ei nää maanpintaa 3-ulotteisesti kammo katoaisi, mutta pitäisi vain saada itseni eka lentokoneeseen ja todistaa se myös itselleni. Rentouttamis keinoista olen miettinyt juurikin tuota diapamia, josko se vähän rauhoittaisi.. alkoholia en muutenkaan käytä ollenkaan, joten rohkaisuryyppy jääköön ottamatta.

 

[moby]

Omalla kohdalla se pieni lentopelko lähti kymmenen vuotta sitten kun piti duunin puolesta lennellä usein kotimaanlentoja. Lisäksi olen opetellut nuo koneen äänet laskeuduttaessa ja noustessa. Nykyään otan mielelläni ikkunapaikan, josta voi seurata siipien tapahtumia juurikin nousun ja laskun aikana.

Tilastojenkin tutkiminen auttaa ja olen myös katsonut youtubesta jne. videoita noista vähän kovempien kelien laskeutumisista jne. Viime kerralla Amsterdamiin laskeuduttaessa oli aika kova sivutuuli ja kone slaidasi aika vinottain pidemmän aikaa ennen touchdownia, mutta eipä ollut huolta huomisesta, kun on nähnyt miten se lasku tulee tapahtumaan loppupeleissä.

Bangkokkiin mentäessä tuossa Himalajan/Intian yläpuolella tulee aina turbulenssia ja tyrvavyövalot syttyvät aika useaan, mutta tähänkin on jo tottunut. Pitää vaan käydä mielellään vessassa ennen tuota pätkää. Ainoat jutut mitkä ärsyttää näissä mannertenvälisissä lennoissa ovat , että a) ne ovat perkeleen tylsiä, ja b) en pysty oikein nukkumaan. Jonkin verran hapanta on tullut otettua ajan kuluksi noilla BKK lennoilla(paitsi Finnairilla, kun eivät tarjoile kuin ruokailun yhteydessä).

Jengi ajelee autolla joka päivä ja tämähän on lentämiseen verrattuna aika letaalia toimintaa. Silti lentäminen pelottaa. Kai se on se avuttomuuden tunne, kun ei pysty itse asioihin vaikuttamaan...

 

[Mats Bedö]

Pelko on usein tiedon tai kokemuksen puutetta (vaikka en psykologi olekaan). Itsellanikin on pelkoja (ja yksi sellainen, etta vituttaa paivasta toiseen), mutta lentopelkoa ei ole. Olen lentanyt vuodesta 1986 asti varsin paljon ja "pahojakin" tilanteita on mukaan mahtunut. Kaikesta on kuitenkin selvitty! Nuo pahat tilanteet on kuitenkin usein sellaisia, etta kun niista on paassyt asioista tietavien (kapteenit ja first officerit) kanssa keskustelemaan, niin tajuaa, etta vaikka se epamiellyttavalta tuntuikin, niin todellinen vaara ei ollut lahellakaan. Ainoa mika nykyaan(kin) hieman kasia saa kostumaan on saaolot. Nytkin kun perjantaina lennan red-eyella New Yorkiin, niin oon toki katsonut saat seka taalla etta siella. Ja todennut ne ihan hyviksi. Sama paluulennolla maanantaina. Tassa ei ole kyse kylla mistaan pelosta, vaan ihan puhtaasti "hyvasta ja rauhallisesta" lennosta. Semminkin kun tuolla keskisessa USAssa on usein aika piukkaa saarintamaa, joka tuo tuulia Kanadan puolelta korkeallekin.

Eli siis noi hyvat keskustelut osaavien kapteenien (jotka taalla usein ovat armeijan ex-havittajalentajia) kanssa eri tilanteista on tuonut lisaa tietoa siita mika vaikuttaa mihinkin. Kerrankin tultiin "poikittain" Renoon pahan sivutuulen takia ja koneessa se laskeutuminen tuntui aika hassulta, niin laskeutumisen jalkeen juteltiin konetta lentaneen kapteenin kanssa (avo on samalla lentoyhtiolla toissa) ja se sano, etta ei noissa ole mitaan ihmeellista, kunhan pitaa huolen siita, etta tuulet ei mene tietyn rajan yli. Ja jos menee, niin etsitaan toinen kentta laskeutumiselle. Turvallisuus on kaiken a ja o. Viime viikolla meilla oli taalla ihan hirveet talvimyrskyt ja kaikki koneet kaannytettiin Seattleen. Riskeja ei oteta. Ja sen kun tietaa, niin noi pomppuset pilvien lapi laskeutumiset ja matalalla olevat sumutkaan ei haittaa. Portlandin kentta on ihan joen varressa, joten tuulta on varsin usein. Ja Portland on taas sellasessa laaksossa, etta pilvia ja sadetta piisaa.

En tieda onko tuolla toisessa lento-keskustelussa ollut ketaan kapteenia tai peramiesta kertomassa porukoille lentotilanteista, mutta jos sellanen sinne uskaltaisi tulla, niin olis varmaan monelle hyodyksi?