Kärsin valitettavasti lentopelosta. Ikäväksi asian tekee se, että haluaisin todella kovasti matkustella ja nähdä maailmaa, etenkin näiden ruokakulttuureita. Lisäksi olen todella kiinnostunut lentämisestä ja lentokoneista.
Kuten niin monella muullakin, mulla lentopelko käynnistyi vasta aikuisiällä ja ilman mitään erityistä tapahtumaa. Olin vain jonkin aikaa lentämättä ja "yhtäkkiä" syntyi pelko lentämistä kohtaan. SItten menikin lähes 10 vuotta, että en lentänyt ollenkaan. Olisi ollut vaikka kuinka kivoja matkoja, joille olisi voinut lähteä mukaan, mutta lentäminen tuntui mahdottomalta ajatukselta. Sitten noin viisi vuotta otin härkää sarvista ja läksimme puolison kanssa reissulle. Hitto se tunne oli hyvä, kun päästiin perille. Ei sillä, että itse matkakaan olisi ollut mitenkään paha, mutta kyllähän pelon voittaminen tuntuu aina todella hyvälle. Tämän jälkeen olen lennellyt vuosittain noin pari kolme kertaa, mutta en voi sanoa selättäneeni lentopelkoa vaan se vaikuttaa edelleen elämääni. Matkustaisin varmasti vieläkin enemmän tai ainakin vielä pidemmälle, mutta valitettavasti täältä Suomesta ei kovin helposti ja nopeasti pääse mihinkään ilman lentämistä.
Lentäessä mua pelottaa yksinkertaisesti se ajatus, että olemme pienessä purkissa jossain kymmenen kilsan korkeudessa. Kärsin korkeanpaikan pelosta eivätkä ahtaat paikatkaan ole miellyttäviä. Olen oikein tietoinen lentämisen teknisistä edellytyksistä ja turvallisuudesta. Nämä tiedot helpottavat, mutta eivät auta poistamaan pelkoa lopullisesti. Pahinta ovat turbulenssit. Pienikin tärinä pelottaa, jos se jatkuu pidempään vaikka tiedän, että koneet kyllä kestävät hyvin nämä. Enkä edes varmastikaan ole ollut missään pahoissa turbulensseissa. Etenkin pienemmillä koneilla lentäminen tuntuu pelottavalta. Ropellikoneisiin en suosu edes lähtemään. Valtamertenkään päällä lentäminen ei innosta yhtään. Olisi hienoa jos Eurooppaankin pääsisi isoilla koneilla, se madaltaisi vähän kynnystä. Esim. nyt kun A350 pääsisi Eurooppaan, katselin taas mahdollista reissua.
No täytyy katsoa mitä tämän asian kanssa tekisi. Yksi reissu on taas tiedossa ensi keväällä, mutta sen kyllä kestän, kiitos puolison, mutta varmasti sitäkin saa taas viikon verran jännitellä etukäteen. Kiitoksia kuitenkin täällä asiasta kirjoittaneille. Sekin aina helpottaa, kun huomaa muillakin olevan samanlaisia tuntemuksia ja osa on jopa päässyt niistä eroon.