Lempiyhtyeesi paskimmat biisit

[Uleåborgir]

Metallican S/M-albumilla on pari epäonnistunutta vetoa. Nothing Else Matters ja Master Of Puppets. Kummatkin biisit ovat pilalla Hetfieldin lauluratkaisujen vuoksi. NEM:ssa James laulaa ärsyttävästi "nathing els mädöz" sen sijaan että laulaisi viimeisen vokaalin pitkänä.

MOP:ssa James päättää tulkita asian näin: "dedicated to, how I'm fucking you."

Hetfieldiä varmaan vituttaa itseäkin nuo mainitsemani asiat.

P.S.

S/M-levyllä on muuten yksi raita, joka on jäänyt turhaan pimentoon, ja joka on mielestäni Metallican slovariosaston parhaasta päästä: No Leaf Clover. Sinfoniaorkesterin ryydittämänä biisi on jopa orgastinen. Ainoa miinus on "puhelinsoundi" b-osassa.

 

[tinkezione]

Huikea ketju! Listataanpa muutamien suosikkiartistien huonoja tekeleitä:

Porcupine Tree
Vaikeaksi meni heti kättelyssä, mutta yllättävän myöhäisestäkin tuotannosta löytyy käsittämättömiä ohilaukauksia. Four Chords that Made a Million on niin turhanpäiväinen renkutus, ettei mitään järkeä.

Tool
Vahvalta 10,000 Daysilta yllättäen löytyvä Viginti Tres on Toolin tekemisiksi aivan liian yhdentekevä sävellys. Levyn kuuntelun voi hyvin lopettaa loistavaan Right in Twoon.

Muse
Tässä onkin ristiriitainen sakki. Suuri osa tuotannosta on silkkaa hiilestä syntyvää maailman kovinta ainetta, mutta sitten jätebiisit kuten Hoodoo jäävät ihan poikkeuksetta kuuntelematta.

Tarot
Tekisi mieli listata koko uusin "alkuperäinen" albumi Gravity of Light, mutta kyllä tältä uudelleenlämmitellyltä The Spell of Iron MMXI:lta voi kaiken kiteyttää kakkosbiisiin Dancing on the Wire.

Iron Maiden
Helppoa! Lähes koko A Matter of Life and Death -albumi on hirveää saastaa, mutta nostetaan framille silti legendaarinen The Angel and the Gambler, joka on melkein kymmenminuuttiseksi venytetty maalinkuivuminen. Veikkaan, että poikia itseäänkin hieman nyppii.

Meshuggah
Tällä bändillä ei ole paskoja biisejä. Sori vaan.

 

[secord]

Tool
Vahvalta 10,000 Daysilta yllättäen löytyvä Viginti Tres on Toolin tekemisiksi aivan liian yhdentekevä sävellys. Levyn kuuntelun voi hyvin lopettaa loistavaan Right in Twoon.

Komppaan, mutta voiko tuota edes biisiksi kehua?

 

[tinkezione]

Komppaan, mutta voiko tuota edes biisiksi kehua?

Ei oikeastaan. Se on itse asiassa ihan yhtä yhdentekevä kuin Lateraluksen päättävä jokellus, joten vaihdetaanpa huonoon Tool-biisiin: Bottom on suhteellisen tylsä ja geneerinen kappale näinkin nerokkaalle orkesterille.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Pearl Jam - Hey Foxymophandlemama, That's Me...

Ei käy edes levyn täytteestä, sillä kyseessä on kuitenkin Vitalogy. Ei vain kertakaikkiaan voi ymmärtää.

 

[alwahla]

Kotiteollisuus

Sotakoira-albumia en ole hankkinut, onneksi. Vaasankin veri vapisee on kuitenkin tullut tutuksi radion kautta.
Se onkin sitten ainoa huono biisi KT:lta.

The Cranberries

Ainoa mieleen tuleva biisi on Zombie-kappaleesta tehty hirvitys nimeltään Zombie (Camel's Hump Mix).

Eminem

Räpin ns. pahalta pojalta löytyy useampikin surkea viritys: My 1st single (pieruhuumori ei kolahda), Big Weenie, Under the influence.

Marilyn Manson

Mansonilla on sekä huippuhyviä biisejä että aivan luokattomia rääkäisyjä, jotka valitettavan usein eksyvät hänen albumeihinsa.
You and me and the devil makes 3, Doll-dagga buzz-buzz ziggety-zag (hirveä nimi, hirveämpi biisi), The love song, Personal Jesus (joskus alkuperäinen vaan on parempi), Rock is dead.

Nightwish

Vaikka tälläkin bändillä on huomattavan paljon erinomaisia biisejä repertuaarissaan, eivät kaikki heidän tekemänsä tekemänsä musiikki ole aina ollut nautinnollista kuultavaa.
Feel for you, Deep silent complete (ylivoimaisesti surkein kyseisen bändin tuotos koskaan), Kuolema tekee taiteilijan (ajatus oli varmaan Holopaisella kaunis, mutta lopputulos tuskin tyydytti ketään), Two for tragedy.

Zen Cafe

Olen kuunnellut yli 11 vuoden ajan bändin musiikkia, joten tietyt aiemmin surkeiksi katsomani biisit ovat nostaneet osakkeitaan. Nämä ovat kuitenkin laskettavissa yhden käden sormilla.
Tulis nainen, Omituista, En oo koskaan tavannut sekä Aikuinen ovat täyttä kuraa.

 

[Stouts77]

Hieno ketju!

Muutamia lempirytmiryhmiä ja niiden paskimmat vedot:

HYPOCRISY;Koko Catch 22-levy on suht. epäonnistunut kokonaisuus. Joskin ihan kohtuullinen kipale(slave to the parasites) siltäkin löytyy. Soundit on todella kuralla ko. levyllä. Bändi tekikin levystä 2.0-version, jossa mm. äänimaailmaakin oli korjailtu. Silti samat kipaleet paremmin tuotettuna, mutta yhtä kaikki, epäonnistunut levy.

DARK TRANQUILLITY;Hieno, todella hieno, orkesteri. Jostakin syystä levyltä Projector, kipale Therein aiheuttaa kylmät väreet itsessäni. Ja vain negatiivisessa mielessä.

IN FLAMES;Claymaniin(2000) asti kaikki hyvin. Jotain tapahtui ja levyt kaikkineen, muutamia kipaleita lukuunottamatta, ovat IMO todella syvältä. Erityismaininta Soundtrack To Your Escape:lle; joka mielestäni on rytmiryhmän huonoin levy.

AMORAL;Kaikki hyvin ennen Ari Koivusta...

Aika ruotsalaispainotteinen, pahoitteluni siitä.

 

[Mr. Walker]

Kyllähän Springsteenin "Lets Be Friends" ja "Fuse" ovat sellaista skeidaa, että lähes hävettää digata miehen musiikkia.
Toivottavasti kukaan "ulkopuolinen" ei koskaan kuule näitä biisejä.

 

[-pasi-]

Selkeästi Martti Servo & Napander - Aikuinen mies

Leeveiltä yritin etsiä huonoa kappaletta, mutta ikävä kyllä ei löytynyt.

 

[Vintsukka]

Primuksesta pidän kovasti, mutta se kaikkien kavereideni suosikkibiisi Wynona's Big Brown Beaver ei iske ollenkaan. Jotenkin tuossa vaan tuo huumori ei kolahda, sanoituksessa mennään vähän siitä missä aita on matalin. Eikä biisi musiikillisestikaan ole kovin kummoinen.

Kun vertaa vaikka yhteen suosikeistani, To Defy the Laws of Tradition, jossa on kuivaa huumoria ja basson ja kitaran yhteispeli toimii, jää Wynona jalkoihin.

Ei sillä että se olisi Primuksen huonoin biisi, viestini oli enemmän vastareaktio kaikelle biisin saamalle hehkutukselle.

 

[Saxon-747]

Iron Maiden:
-Como Estais Amigos
-Futureal

Eipäs ole tullu tätä aiemmin huomattua. Näin ne mielipiteet eroaa meikäläisestä kun nuo kaksi ovat Blaze maidenin parhaat biisit.

Judas Priest

You say yes
Sellaista kuraa jota voi vain ihmetellä miten tämä on päästetty levylle asti.

Lochness
Spinal tap ja stonehenge tulee ensimmäisenä mieleen.

Saxon

Walking trough tokyo
Muuten täydellisellä dogs of war levyllä bändin uran surkein teos.

Eagle has landed

Ainoa hyvä asia ollut aikoinaan keikoilla laskeutuva kotka. Muuten saatanan väsynyt ja paska biisi.

Black Sabbath

Forbidden

Ihmetyttää edelleen mitä Iomille tapahtui näihin aikoihin. Yhdelle levylle kun on saatu kaikki herran surkeimmat tuotokset.

 

[Silkkeri]

Metallica - Hero of the day

Voi tsiisus, lähestulkoon kaiken minä annan tälle pändille anteeksi, mutta tätä en. Taitaa muuten olla vielä tänäkin päivänä orkesterin ainoa duurissa kulkeva viritys ja syyn kyllä kuulee miksi näitä ei ole viljelty enempää. Syvältä ja kauhea. Yksinkertaisesti.

Haha, taas huomaa kuinka maut voivat erota. Kyseinen kappale kun on yksi suosikeistani ko. yhtyeeltä, ei nyt ehkä paras mutta sinne parhaan viiden joukkoon kuitenkin.

U2: Paljon ns. fillerimatskua omaan makuuni, mutta suosituimmista nappaisin kappaleen Vertigo. En vaan ole koskaan lämmennyt vaikka U2:sen hittibiisit aika kovaa yleensä iskevätkin.

Porcupine Tree: Helvetin vaikea sanoa kun koko tuotanto iskee kuin miljoona volttia. Otetaan helppo tie ulos ja sanotaan uusin levy kokonaan Time Fliesin kokoversiota lukuunottamatta, ei kolise ihan yhtä hyvin kuin vanhempi tuotanto.

Rush: Closer to the Heart. Ei vaan herätä mitään muita tunteita kuin äkillisen skip-napin kaipuun. Tylsä ja mitäänsanomaton.

Metallica: Pakko kompata muita ja sanoa St. Anger-levy kokonaisuudessaan. Mitä vittua jätkät.

The Killers: Joy Ride. Voi elämä mikä renkutus. "Loppuis jo."

Tossa nyt jotain mitä tuli äkkiä mieleen. Keksisi vaikka 10 lisää.

 

[-OO-]

Amorphis: Light my fire

En tiedä mikä saatanan mielenhäiriö on saanut Amorphiksen jätkät uskomaan että tuon Doors-coverin levyttäminen olisi hyvä idea, mutta tulos on ainakin kyllä ihan järkyttävän paska. Ja bändihän on vieläpä levyttänyt tämän jätöksen oikein kahteen kertaan kahden eri laulajan kera.

 

[Evil]

Se on aika jännä juttu, miten monilla bändeillä/artisteilla se uran osapuilleen paskin biisi, se vartissa hihasta vedetty täyteraita nousee suurimmaksi hitiksi. Esimerkkejä? No, Black Sabbathin Paranoid. Deep Purplen Smoke on the Water. Rollarien Satisfaction. Hassisen Koneen Rappiolla.

 

[Noosebleed 68686]

Iron Maiden on minulle ylivoimaisesti tärkein bändi, mutta muutama paha hutilyönti on osunut sinnekin joukkoon. Ensimmäisenä tulee mieleen Run to the hills, joka on aivaan saatanan kamala renkutus. Ja se kertosäe... Siitä en viitsi sanoa mitään ettei tule kirjoituskieltoa.

The Number Of The Beast - Järkyttävä biisi tämäkin. Varmasti ilmestyessään on ollut kova juttu leikitellä pedonluvulla, mutta hirveää paskaahan tämä on.

Näiden lisäksi Blaze Bayley pilasi määkimisellään muutaman julkaisun, mutta niistä ei nyt sen enempää. Erikoista, mutta pidän kuitenkin hänen soolotuotannostaan.

 

[Evil]

Run to the hills, joka on aivaan saatanan kamala renkutus. Ja se kertosäe... Siitä en viitsi sanoa mitään ettei tule kirjoituskieltoa.

Tuo on muuten ihan totta. Ja sitten kun Radio Rock (toistetaan mitä halutaan!) soittaa Maidenia, on kyseessä kahdeksassa tapauksessa kymmenestä juuri tuo biisi.

 

[Isle of Man]

Primuksesta pidän kovasti, mutta se kaikkien kavereideni suosikkibiisi Wynona's Big Brown Beaver ei iske ollenkaan.

Primus on siitä vänkä bändi että sen suurin ongelma on se ettei sillä ole tarpeeksi hyviä biisejä ollakseen hyvä bändi, mutta ei tarpeeksi huonoja biisejä ollakseen paska.

Oma all time favourite YUP ei onnistu meriteemaisilla biiseillään: Aallonpohjan palahomma, Väärinkäsityksiä merellä, Seitsemän haaksirikkoista. Paskoja tekeleitä.

 

[banaaninviljelijä]

Aallonpohjan palahomma

Makuja on monia, sanoi koira, kun muniaan nuoli. Minusta taas tämä on YUP:n yksi parhaista ralleista ikinä.

Danzigin koko tuotanto neljännen levyn jälkeen ja RHCP:n koko tuotanto Californiacationin jälkeen ovat täyttä kakkaa.

 

[Pavlovin Koira]

Iron Maidenilta koko levy X-Factor, kannattiko hommaa jatkaa ilman Breucea? Hevonpaskaakaan ei siitä kyllä tullut.

Muilta levyiltä löytyy yksittäisiä huteja, mainittakoon nyt vaikkapa "Hooks in you" levyltä No prayer for the dying sekä "Apparation" levyltä Fear of the Dark.

 

[PikkuKasi]

Oma suosikkibändini on aivan ehdottomasti AC/DC ja vaikka tuotanto onkin vuodesta -73 pysynyt kelvollisena läpimatkan, olisi ihan oikeasti voinut Back In Blackin ja Black Icen välisen ajan jollain tavalla unohtaa. Jo pelkästään Ruddin rumpujen puuttuminen laittaa oksentamaan ja aika-ajoin kummastelen, että aivan pienenä AC/DC-innostukseni aloitti juuri 90-luvun Live-albumi, joka on AC/DC:n livealbumiksi mahtipontista kuraa.

Bon Scottin aikana huonoja biisejä ei tehty, siitä tuskin edes voi olla eri mieltä. Brian on huipputyyppi, mutta valitettavasti megalevy BIB:n jälkeen juurille palattiin vasta viimeisimmässä plätyssä, mikä on kyllä bändin ikä huomioiden rautaista menoa.

 

[Joghey]

Iron Maiden
Helppoa! Lähes koko A Matter of Life and Death -albumi on hirveää saastaa, mutta nostetaan framille silti legendaarinen The Angel and the Gambler, joka on melkein kymmenminuuttiseksi venytetty maalinkuivuminen. Veikkaan, että poikia itseäänkin hieman nyppii.

Jälleen nähdä, kuinka paljon musiikillisista asioista voi olla eri mieltä. A Matter of Life and Death -albumi on omasta mielestäni kokonaisuutena yksi parhaista, ellei jopa paras Maidenin albumi. Dickinsonin aikaisesta tuotannosta valitsen paskimpiin jo täällä moneen kertaan mainitun Run to the Hillsin sekä koko Fear of the Dark -albumin. Ei vain iske sitten yhtään.

Metallicaltakin täällä monesti mainittu Hero of the Day kuuluu omiin Load-Reload -suosikkeihini. Ennemmin nostaisin listalle paskat esimerkiksi Until It Sleepsin ja samalta levyltä varmaan kaikki kappaleesta 8 eteenpäin pl. Outlaw Torn. Tuosta eteenpäin julkaistut albumit ovat myös kokonaisuudessaan varsin keskinkertaisia tekeleitä, mutta en jaksa ruveta niitä enempää käymään läpi.

Maiden ja Metallica ovat kuitenkin oikeastaan niitä vanhoja suosikkeja, joista kiinnostus rock-musiikkiin on aikoinaan lähtenyt. Näiden yhtyeiden tuotanto on silti edelleen parhaiten läpi koluttu, vaikka levyjen kuuntelu on vuosi vuodelta vähentynyt. Kokeillaan siis etsiä huonoja biisejä joiltain nykyisiltä suosikeilta.

- Pink Floyd: The Dark Side of the Moon on loistava albumi, mutta The Great Gig in the Sky ei ole ikinä oikein avautunut. Paskaksi en suostu kutsumaan tätäkään, mutta muuhun albumiin verrattuna en pidä tätä kovin kummoisena kappaleena.

- Porcupine Tree: Uusimmista levyistä Deadwing on ehdoton suosikkini ja on ollut viimeisen vuodenkin aikana varmaan yksi kuunnelluimista levyistäni. Lazarus lienee bändin toiseksi tunnetuin kappale, mutta samalla se on minusta bändin huonoinpia. Minulla ei ole mitään yksinkertaisia balladeja vastaan, mutta tämä kappale ei tarjoa mitään, mitä en olisi aikaisemmin kuullut. Minusta biisi on vain ja ainoastaa tylsä ja yleensä skippaan koko biisin levyä kuunnellessa.

 

[Hirvonen]

Oma suosikkibändini on aivan ehdottomasti AC/DC ja vaikka tuotanto onkin vuodesta -73 pysynyt kelvollisena läpimatkan, olisi ihan oikeasti voinut Back In Blackin ja Black Icen välisen ajan jollain tavalla unohtaa. Jo pelkästään Ruddin rumpujen puuttuminen laittaa oksentamaan ja aika-ajoin kummastelen, että aivan pienenä AC/DC-innostukseni aloitti juuri 90-luvun Live-albumi, joka on AC/DC:n livealbumiksi mahtipontista kuraa.

Bon Scottin aikana huonoja biisejä ei tehty, siitä tuskin edes voi olla eri mieltä. Brian on huipputyyppi, mutta valitettavasti megalevy BIB:n jälkeen juurille palattiin vasta viimeisimmässä plätyssä, mikä on kyllä bändin ikä huomioiden rautaista menoa.

Olen kanssasi aika pitkälti samaa mieltä siitä, että AC/DC:n huonoimmat levyt tehtiin juuri tuona aikana Back in Blackin ja Black Icen välissä, mutta pakko sanoa, että onhan tuona aikana tehty myös kaksi todellisen hienoa levyä: Blow Up Your Video ja For Those About To Rock. Myös Flick Of The Switch on hieno tekele mutta kalpenee selvästi edellämainituille. Näitä huonoimpia levyjä ovat tuolta aikaväliltä Stiff Upper Lip ja Fly on The Wall, mutta ovathan nuokin jokatauksessa hienoa kuunneltavaa. Muut levyt ovat väliinputoajia, eli hyviä levyjä, mutta eivät AC/DC:n diskografiassa ihan kärkeä.

Sanoisin että Blow Up on AC/DC:n paras levy, huonoin levy taas on tuo Stiff Upper Lip. SUL-levyä olen kuunnellutkin vähiten kaikista AC/DC albumeista, ja biisilistaa katsomalla saa miettiä miten tämä biisi oikeen menikään.

Mutta kun huonoimpia biisejä kysyttiin, listataan nyt muutama:
- Mistress for Christmas
- Damned
- Wheels
- Who Made Who

 

[PikkuKasi]

Olen kanssasi aika pitkälti samaa mieltä siitä, että AC/DC:n huonoimmat levyt tehtiin juuri tuona aikana Back in Blackin ja Black Icen välissä, mutta pakko sanoa, että onhan tuona aikana tehty myös kaksi todellisen hienoa levyä: Blow Up Your Video ja For Those About To Rock.

For Those About To Rock on hyvä levy, mutta kärsi pahasti odotuksistaan seuraavana megalevynä. Blow Up:ia en oikein ole ikinä arvostanut suuremmin. Jo pelkästään Simon Wright rummuissa pelottaa suurta Rudd-diggaria. Periaatteessa hauskoja rallejakin kyllä löytyy, muttei vain jotenkin ole sellainen tappava paketti ja Bonin charmi puuttuu.

Makunsa toki saa olla kullakin, kunhan AC/DC maistuu.

 

[haunted shores]

Dream Theater:
-Learning to Live
-Under a Glass Moon

Kyllähän makuja on näköjään monenlaisia, sillä juuri nämä kaksi biisiä ovat bändin tuotannon kirkkaimmat helmet.

Dream Theater nyt ei ole sentään ihan suurin suosikkibändini mutta mainitaan nyt silti ne paskimmat biisit koko tuotanto mukaan lukien, eli

-The best of times
-Just let me breath
-Take away my pain

 

[J.Grönvall]

Metallicalta on helppo nimetä ehkä kaikkien aikojen eniten väärässä paikassa oleva biisi ja sehän on helposti Holier Than Thou Black-albumilta. Täydellinen hohhoijaa-biisi ja voisi olla sanakirjassa kohdassa "täytebiisi".

Sentenced onnistui myöskin tekemään Crimson-levystä sellaisen, että ainoastaan Dead Moon Rising puolustaa jotenkin paikkaansa. Muuten kyseessä on aivan turhanpäiväinen levy. Amorphiksella olisi oikein kassillinen surkeita tekeleitä Koskisen loppuajoilta, joskin sinne osui myös pari täysosumaa mutta suurilta osin sisältö oli täyttä skeidaa. Machine Head on myös onnistunut pääasiassa hienosti levyjensä kanssa mutta Burning Red oli harha-askel ja toivottavasti se levy on poistettu ihmiskunnan kollektiivisesta mielestä.

Onpas vaikeaa miettiä näitä, kun nykyään ei ole oikein suosikkibändejä wanhaan malliin. Kiitos Spotifyn niin levykokonaisuuksien kuuntelu on kokenut tässä taloudessa dramaattisen inflaation ja minusta on tullut ns. kuluttaja.