Väsynyt Selänne
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Anaheim Ducks, Jokerit, JHT
MM-joukkue
Heitetäänpä tämmönen ajatus ilmoille:
#10 Niklas Hagman - # 9 Mikko Koivu - #15 Tuomo Ruutu
#45 Oskar Osala - #11 Saku Koivu - #19 Mikko Lehtonen
#18 Jesse Joensuu - #64 Mikael Granlund- #50 Juhamatti Aaltonen
#26 Teemu Hartikainen - #28 Lauri Korpikoski - #71 Leo Komarov
#32 Toni Lydman - #21 Janne Niskala
#40 Sami Lepistö - #49 Ilkka Heikkinen
#44 Sami Vatanen - # 8 Jyri Niemi
# 4 Janne Jalasvaara - #27 Petri Kontiola (h)
#35 Pekka Rinne
#33 Niklas Bäckström
Kaikkihan ovat varmaan tietoisia siitä, että NHL:n pudotuspelien 1.kierrokselta putoavien joukkueiden pelaajat ehtivät MM-turnauksen aloituskiekon pudottamiseen. Uskoisin, että nuorilla sopimuksettomilla pelaajillamme kuten Jesse Joensuulla, Lauri Korpikoskella, Sami Lepistöllä ja Oskar Osalalla on intoa lähteä MM-kisoihin.
NHL:stä ainoastaan sopimuksen alaiset pelaajamme katsomistani joukkueista, joiden en usko jatkavan pudotuspelien 2.kierrokselta: Anaheim, Calgary, Carolina, Columbus, Edmonton, Minnesota, Nashville, New York Islanders, New York Rangers ja Phoenix.
AHL-pelaajistamme todennäköisesti mukaan ehtisivät Carolinan farmiseura Charlotte Checkersin Oskar Osala, Edmontonin farmiseura Oklaholma City Baronsin Teemu Hartikainen ja Rangersin farmiseura Connecticut Whalen Jyri Niemi. Islandersin farmiseura Bridgeport ei myöskään mene pitkälle tällä kaudella, joten Jesse Joensuukin olisi vapaa kisoihin. Nashvillen farmiseura Milwaukee puolestaan on yksi Calder Cupin ennakkosuosikeista, joten Teemu Laaksoa ei taideta valitettavasti nähdä MM-Slovakiassa.
Nyt onkin sitte aika heittää perustelut joukkueelleni. Aloitetaan ykköskentällisestä. Jokaisella pelipaikalla on paras mahdollinen saatavilla oleva vaihtoehto. Vasen laidoista Hagman on pätevin ykköskentälliseen, vaikka seurajoukkueessa on peloteltu jopa farmikomennuksella. Mikko Koivu on kiistaton ykkössentterimme tämän hetken kiekossamme. Oikeassa laidassa on jo juniorivuosilta tuttu Tuomo Ruutu. Puolustajaparissa luutisi NHL:n yksi parhaimmista puolustavista puolustajista Toni Lydman. Kiekollisessa roolissa pelaisi Janne Niskala, jonka ns. toilailuja (riskialtista avauspeliä ja ylimielistä kiekon kuskausta) Lydman paikkaisi hyvin. Niskala on kuitenkin hyvänä päivänä erittäin laadukas kiekollinen puolustaja.
Toisessa kentällisessä pelaisi Saku Koivun laidoilla Espoon Bluesissa kaudella 2007-2008 yhdessä pelanneet Oskar Osala ja Mikko Lehtonen. He pelaavat myös ensi kaudella yhdessä KHL-seura Metallurg Novokuznetskissa. Osala on pelannut mainiota ja uransa parasta kautta AHL:ssä. Mikko Lehtonen puolestaan on ollut Elitserienissä välistä aivan pitelemätön. Mikko Lehtosen vaisuutta Euro Hockey Tourilla on taivasteltu. Muistan erään Ville Leinon, joka kaudella 2007-2008 teki vaatimattomat 77 tehopistettä SM-liigassa. Hänen kolmen Euro Hockey Tour -turnauksen tehopisteet olivat 0+0. Suomessa on ollut juuri Lehtosen ja myös osittain Perttu Lindgrenin vuoksi keskustelua siitä, miksi seuratasolla tehokkaat pelaajamme eivät suoriudu vastaavasti kansainvälisessä turnauksessa. Syyhän on aivan ilmiselvä kaikille lähemmin jääkiekkoa seuraaville. Jukka Jalosen pelitapa eli kiekkokontrolli ja virheiden välttäminen tekee invidualistisista taitopelaajistamme epävarmoja ratkaisuissaan. NHL-pelaajamme nurisivat samasta aiheesta jo Vancouverissa, kun jo iäkkäämmälle jääkiekkosukupolvelle yritettiin opettaa jääkiekkoa ikään kuin uudelleen. Tottakai valmentajan ihannepelaajat kuten Niko Kapanen tai Ville Peltonen pystyvät rooliin kuin rooliin, mutta intohimosta maalin tekoon, hienoihin syöttöihin ja häikäiseviin yksilösuorituksiin pelaavat ammattilaisemme eivät Jalosen pelitavalla pysty todellakaan kyseisiin tekoihin. Jos tämä pelitapa on se oikea niin se tulisi opettaa nuorilla polvillemme heti, kun vain ymmärrys pelidynamiikasta alkaa olla riittävä. Pystysuunnan kiekkoa tahkonneet ns. 3.ketjun raatajamme ja muutamat ennen Nuori Suomi-fiaskon alkua jalostuneet huippulahjakkuutemme eivät Jalosen tavalla saa itsestänsä kaikkea irti, mutta tulevat sukupolvet voivat oppia kiekkokontrollin pelinänsä, jos se on seurajoukkuetasolla se tapa, johon kasvetaan. Voidaan puhua silloin siitä selkäytimestä tulevasta pelaamisestamme, joita NHL-pelaajamme kuuluttivat Vancouverissa. Olisihan se erinomainen tilanne, jos maajoukkueemme voisivat pelata kiekkokontrollia ja eivät tekisi jäällä virheitä vaan maltilla jaksaisivat sahata vastustajan kuin vastustajan pelin auki ja maalejakin joku osaisi vielä siihen tehdä. Puolustajaparissa luutisi Sami Lepistö ja Ilkka Heikkinen. Siinä on ihan hyviä, jääkiekkoilijana lähes parhaassa iässä olevia urheilijoita. Puolustaja tilanteemmehan on tunnetusti heikko, mutta toiseen pariin paras variaatio olisi mielestäni kysein Lepistö-Heikkinen. Molemmat osaavat myös puolustaa, ja jonkin verran löytyy kiekollista taitoa molemmilta. Mitään erikoistaitoja ei sinänsä kummallakaan ole, mutta hyvää perustekemistä löytyy.
Kolmannetta ketjuamme johtaisi rohkeasti jo ensi kaudella Minnesotassa NHL:ää tahkoava Mikael Granlund. NHL-sopimus julkistetaan viimeistään heinäkuun 15., jonka jälkeen Mikkekin olisi heti tervetullut maajoukkueeseen, kun on kerta saanut NHL-statuksensa. Kerrankin voisimme ottaa pelaajan maajoukkueeseen ennen kuin kyseinen status on saatu. Pelitaidoiltaan Mikke tuskin ehtii kehittyä kauheasti ennen heinäkuun 15., joten ehdottomasti mukaan. Laidoille voimahyökkääjä Jesse Joensuu ja taiteilija Aaltonen. Jos kuitenkin käy niin, ettei Granlund pystyisikään riittävään suoritustasoon niin penkin päästä askiin hyppäisi tällöin Aaltosen ketjukaveri Kontiola. Puolustusparia varmaa jo joku taivasteli, mutta mitä hävittävää meillä on paskojen puolustajien jääkiekkomaana. Nuoret puolustajamme Niemi ja Vatanen ovat kuitenkin tulevaisuudessa maajoukkueemme vastuunkantajia, joten en näe mitään ongelmaa mikseivät he voisi pelata MM-kisoissa. Heidän tilalleen tietenkin löytyisi kaikenmaailman vaihtoehtoja, mutta tuleivaisuuden kannalta valitsen heidät enkä Nummelinia, Karalahtea, Jaakolaa, Puistolaa, Hietasta... 7.puolustaja olisi muuten Janne Jalasvaara. Perustelunani on kovimmat seuratason pelit ennen MM-turnausta. Lasse Kukkosen loukkaantuminen vesitti hänen kisat, joten Dynamon Yalasvaara mukaan.
Nelosketjumme olisi aika ideaali. Uransa parasta kautta juurikin sentterinä ja numerolla 28 pelaava Lauri Korpikoski olisi erinomainen valinta sentteriksi. Laidoilleen hän saisi AHL:ssä hyvän debyyttikauden pelanneen Teemu Hartikaisen ja maajoukkueessa loistavasti pelanneen Leo Komarovin. Tämäkään kentällinen ei olisi ns. jarruketju. Jarruketju-ajattelu joutaa mielestäni romukoppaan ja on niitä vanhan liiton juttuja pikemminkin. Ajatellaan nyt, ettei yksi kentällinen osaa avata peliä ja käytännössä vain koittaa pitää oman pään puhtaana ei oikein mene minun jakeluun. Joka kerta, kun tämä jarruketju on jäällä kiekko on vastustajalla ykkösketjumme tullessa jäälle, jolloin joudumme kovasti karvaamaan ja syömään ykkösketjumme energiaa kiekon tavoittelemiseksi. Vastustajillamme ei kerta ole jarruketjua niin emme saa samanlaista etuja kärkiketjuillemme, jonka me puolestaan typeränä annamme MM-turnauksesta toiseen. Jääkiekko on maalintekopeli eikä maalinteon estopeli.
Maalivahtimme olisivat Rinne-Bäckström. Tuskinpa tähän enää mitään stooreja tarvitsee heittää.
Kaiken kaikkiaan kyseisessä rosterissa olisi neljä 1990-luvulla synytynyttä pelaajaa. 1987-ikäluokasta olisi myös neljä pelaajaa mukana. Maajoukkue nuorentuisi huomattavasti, ja aivan pelillisistä syistä. Johtajuutta olisi kuitenkin Koivun veljesten ja Lydmanin muodossa.
Heitetäänpä tämmönen ajatus ilmoille:
#10 Niklas Hagman - # 9 Mikko Koivu - #15 Tuomo Ruutu
#45 Oskar Osala - #11 Saku Koivu - #19 Mikko Lehtonen
#18 Jesse Joensuu - #64 Mikael Granlund- #50 Juhamatti Aaltonen
#26 Teemu Hartikainen - #28 Lauri Korpikoski - #71 Leo Komarov
#32 Toni Lydman - #21 Janne Niskala
#40 Sami Lepistö - #49 Ilkka Heikkinen
#44 Sami Vatanen - # 8 Jyri Niemi
# 4 Janne Jalasvaara - #27 Petri Kontiola (h)
#35 Pekka Rinne
#33 Niklas Bäckström
Kaikkihan ovat varmaan tietoisia siitä, että NHL:n pudotuspelien 1.kierrokselta putoavien joukkueiden pelaajat ehtivät MM-turnauksen aloituskiekon pudottamiseen. Uskoisin, että nuorilla sopimuksettomilla pelaajillamme kuten Jesse Joensuulla, Lauri Korpikoskella, Sami Lepistöllä ja Oskar Osalalla on intoa lähteä MM-kisoihin.
NHL:stä ainoastaan sopimuksen alaiset pelaajamme katsomistani joukkueista, joiden en usko jatkavan pudotuspelien 2.kierrokselta: Anaheim, Calgary, Carolina, Columbus, Edmonton, Minnesota, Nashville, New York Islanders, New York Rangers ja Phoenix.
AHL-pelaajistamme todennäköisesti mukaan ehtisivät Carolinan farmiseura Charlotte Checkersin Oskar Osala, Edmontonin farmiseura Oklaholma City Baronsin Teemu Hartikainen ja Rangersin farmiseura Connecticut Whalen Jyri Niemi. Islandersin farmiseura Bridgeport ei myöskään mene pitkälle tällä kaudella, joten Jesse Joensuukin olisi vapaa kisoihin. Nashvillen farmiseura Milwaukee puolestaan on yksi Calder Cupin ennakkosuosikeista, joten Teemu Laaksoa ei taideta valitettavasti nähdä MM-Slovakiassa.
Nyt onkin sitte aika heittää perustelut joukkueelleni. Aloitetaan ykköskentällisestä. Jokaisella pelipaikalla on paras mahdollinen saatavilla oleva vaihtoehto. Vasen laidoista Hagman on pätevin ykköskentälliseen, vaikka seurajoukkueessa on peloteltu jopa farmikomennuksella. Mikko Koivu on kiistaton ykkössentterimme tämän hetken kiekossamme. Oikeassa laidassa on jo juniorivuosilta tuttu Tuomo Ruutu. Puolustajaparissa luutisi NHL:n yksi parhaimmista puolustavista puolustajista Toni Lydman. Kiekollisessa roolissa pelaisi Janne Niskala, jonka ns. toilailuja (riskialtista avauspeliä ja ylimielistä kiekon kuskausta) Lydman paikkaisi hyvin. Niskala on kuitenkin hyvänä päivänä erittäin laadukas kiekollinen puolustaja.
Toisessa kentällisessä pelaisi Saku Koivun laidoilla Espoon Bluesissa kaudella 2007-2008 yhdessä pelanneet Oskar Osala ja Mikko Lehtonen. He pelaavat myös ensi kaudella yhdessä KHL-seura Metallurg Novokuznetskissa. Osala on pelannut mainiota ja uransa parasta kautta AHL:ssä. Mikko Lehtonen puolestaan on ollut Elitserienissä välistä aivan pitelemätön. Mikko Lehtosen vaisuutta Euro Hockey Tourilla on taivasteltu. Muistan erään Ville Leinon, joka kaudella 2007-2008 teki vaatimattomat 77 tehopistettä SM-liigassa. Hänen kolmen Euro Hockey Tour -turnauksen tehopisteet olivat 0+0. Suomessa on ollut juuri Lehtosen ja myös osittain Perttu Lindgrenin vuoksi keskustelua siitä, miksi seuratasolla tehokkaat pelaajamme eivät suoriudu vastaavasti kansainvälisessä turnauksessa. Syyhän on aivan ilmiselvä kaikille lähemmin jääkiekkoa seuraaville. Jukka Jalosen pelitapa eli kiekkokontrolli ja virheiden välttäminen tekee invidualistisista taitopelaajistamme epävarmoja ratkaisuissaan. NHL-pelaajamme nurisivat samasta aiheesta jo Vancouverissa, kun jo iäkkäämmälle jääkiekkosukupolvelle yritettiin opettaa jääkiekkoa ikään kuin uudelleen. Tottakai valmentajan ihannepelaajat kuten Niko Kapanen tai Ville Peltonen pystyvät rooliin kuin rooliin, mutta intohimosta maalin tekoon, hienoihin syöttöihin ja häikäiseviin yksilösuorituksiin pelaavat ammattilaisemme eivät Jalosen pelitavalla pysty todellakaan kyseisiin tekoihin. Jos tämä pelitapa on se oikea niin se tulisi opettaa nuorilla polvillemme heti, kun vain ymmärrys pelidynamiikasta alkaa olla riittävä. Pystysuunnan kiekkoa tahkonneet ns. 3.ketjun raatajamme ja muutamat ennen Nuori Suomi-fiaskon alkua jalostuneet huippulahjakkuutemme eivät Jalosen tavalla saa itsestänsä kaikkea irti, mutta tulevat sukupolvet voivat oppia kiekkokontrollin pelinänsä, jos se on seurajoukkuetasolla se tapa, johon kasvetaan. Voidaan puhua silloin siitä selkäytimestä tulevasta pelaamisestamme, joita NHL-pelaajamme kuuluttivat Vancouverissa. Olisihan se erinomainen tilanne, jos maajoukkueemme voisivat pelata kiekkokontrollia ja eivät tekisi jäällä virheitä vaan maltilla jaksaisivat sahata vastustajan kuin vastustajan pelin auki ja maalejakin joku osaisi vielä siihen tehdä. Puolustajaparissa luutisi Sami Lepistö ja Ilkka Heikkinen. Siinä on ihan hyviä, jääkiekkoilijana lähes parhaassa iässä olevia urheilijoita. Puolustaja tilanteemmehan on tunnetusti heikko, mutta toiseen pariin paras variaatio olisi mielestäni kysein Lepistö-Heikkinen. Molemmat osaavat myös puolustaa, ja jonkin verran löytyy kiekollista taitoa molemmilta. Mitään erikoistaitoja ei sinänsä kummallakaan ole, mutta hyvää perustekemistä löytyy.
Kolmannetta ketjuamme johtaisi rohkeasti jo ensi kaudella Minnesotassa NHL:ää tahkoava Mikael Granlund. NHL-sopimus julkistetaan viimeistään heinäkuun 15., jonka jälkeen Mikkekin olisi heti tervetullut maajoukkueeseen, kun on kerta saanut NHL-statuksensa. Kerrankin voisimme ottaa pelaajan maajoukkueeseen ennen kuin kyseinen status on saatu. Pelitaidoiltaan Mikke tuskin ehtii kehittyä kauheasti ennen heinäkuun 15., joten ehdottomasti mukaan. Laidoille voimahyökkääjä Jesse Joensuu ja taiteilija Aaltonen. Jos kuitenkin käy niin, ettei Granlund pystyisikään riittävään suoritustasoon niin penkin päästä askiin hyppäisi tällöin Aaltosen ketjukaveri Kontiola. Puolustusparia varmaa jo joku taivasteli, mutta mitä hävittävää meillä on paskojen puolustajien jääkiekkomaana. Nuoret puolustajamme Niemi ja Vatanen ovat kuitenkin tulevaisuudessa maajoukkueemme vastuunkantajia, joten en näe mitään ongelmaa mikseivät he voisi pelata MM-kisoissa. Heidän tilalleen tietenkin löytyisi kaikenmaailman vaihtoehtoja, mutta tuleivaisuuden kannalta valitsen heidät enkä Nummelinia, Karalahtea, Jaakolaa, Puistolaa, Hietasta... 7.puolustaja olisi muuten Janne Jalasvaara. Perustelunani on kovimmat seuratason pelit ennen MM-turnausta. Lasse Kukkosen loukkaantuminen vesitti hänen kisat, joten Dynamon Yalasvaara mukaan.
Nelosketjumme olisi aika ideaali. Uransa parasta kautta juurikin sentterinä ja numerolla 28 pelaava Lauri Korpikoski olisi erinomainen valinta sentteriksi. Laidoilleen hän saisi AHL:ssä hyvän debyyttikauden pelanneen Teemu Hartikaisen ja maajoukkueessa loistavasti pelanneen Leo Komarovin. Tämäkään kentällinen ei olisi ns. jarruketju. Jarruketju-ajattelu joutaa mielestäni romukoppaan ja on niitä vanhan liiton juttuja pikemminkin. Ajatellaan nyt, ettei yksi kentällinen osaa avata peliä ja käytännössä vain koittaa pitää oman pään puhtaana ei oikein mene minun jakeluun. Joka kerta, kun tämä jarruketju on jäällä kiekko on vastustajalla ykkösketjumme tullessa jäälle, jolloin joudumme kovasti karvaamaan ja syömään ykkösketjumme energiaa kiekon tavoittelemiseksi. Vastustajillamme ei kerta ole jarruketjua niin emme saa samanlaista etuja kärkiketjuillemme, jonka me puolestaan typeränä annamme MM-turnauksesta toiseen. Jääkiekko on maalintekopeli eikä maalinteon estopeli.
Maalivahtimme olisivat Rinne-Bäckström. Tuskinpa tähän enää mitään stooreja tarvitsee heittää.
Kaiken kaikkiaan kyseisessä rosterissa olisi neljä 1990-luvulla synytynyttä pelaajaa. 1987-ikäluokasta olisi myös neljä pelaajaa mukana. Maajoukkue nuorentuisi huomattavasti, ja aivan pelillisistä syistä. Johtajuutta olisi kuitenkin Koivun veljesten ja Lydmanin muodossa.