Leijonaikonit - Kiitos huikeista vuosista!

[Poro24]

Oli hienoa katsella Teemun ja kumppaneiden ilmeitä, eleitä ja juhlintaa ottelun jälkeen. Vaikka Suomen peli ei turnauksessa miellyttänyt, niin tämä voitto oli aivan mielettömän tärkeä. Tunteellinen lopetus ja etenkin pelin jälkeinen Sakun haastattelu ja muistelu ajoista Lehtisen ja Peltosen kanssa jäi mieleen. Olisi ollut aivan kamalaa päättää nämä kisat neljänteen sijaan.

Teemulle & Sakulle kiitos monista unohtumattomista elämyksistä.

Täytyy loppukaudella mehustella Selänteen pelejä Ducks -paidassa, kun siihen on vielä mahdollisuus.

 

[Kuival]

Kyllä tällainenkin nuori kloppi oikein herkistyy kun Suomen maajoukkueen ikuinen runko poistuu vehreämmille lätkäkaukaloille. Minähän en ole elänyt sellaista päivää jolloin 1. ketjussa ei olisi viilettänyt Selänne ja Koivu. Aikaisin kiekkomuistonikin on MM-kisojen "2 sekuntia aikaa" hetki.

Voinkin vain todeta: For those about to play, I salute you.

 

[El Lude]

Kyllä Kipru ja Bäckström sen verran hyvin kisoissa kuitenkin pelasi että ei tarvinut RD:n hypätä kehiin.

Jaa-a. Nyt taisi tulla väärinymmärrys siellä päässä. Enhän minä sitä Duffmannia maaliin halunnut, vaan messiaalla tarkoitin KHL-hyökkääjä Immosen Jarkkoa, siis Jarkko Immosta eli J. Immosta eli Jarkosta oli puhe.

 

[Musta Nuoli]

Täytyy loppukaudella mehustella Selänteen pelejä Ducks -paidassa, kun siihen on vielä mahdollisuus.

Teemulta taisi neljä tai viisi maalia puuttua Jari Kurrin maaliennätyksestä. Toivottavasti Selänne nyt herran tähden saisi nämä maalit tehtyä, olisi erittäin harmillista, jos Teemu lopettaisi NHL-uransa jäämällä johonkin 599 maaliin.

Suuri sukupolvenvaihdos on nyt, mutta osa yli 30-vuotiaista pelaajista voi aivan hyvin pelata vielä Sotshissakin. Kimmo Timosellahan on NHL-sopimus kauden 2013-2014(?) loppuun asti, ja mikäli tuolloin vielä taso on säilynyt, Timonen voisi olla Teppo Nummisen kaltainen puolustuksen kulmakivi ja johtaja. Timonenhan olisi Sotshissa suurin piirtein samanikäinen kuin mitä Teppo oli Torinossa, ja Teppo oli jäätävä noissa kisoissa.

 

[oiler99]

Muistan vieläkin Suomi-Kanada-ottelun syksyllä 1991 Raksilan jäähallissa. Tuossa pelissä Suomen paidassa viiletti #8 Teemu Selänne. Nopeampaa kaveria en ole ikinä nähnyt livenä ja Finnish Flash pelasikin itsensä minun muistiini pysyvästi. Ajatella että siitä on jo 19 vuotta. Kiitos Teemu ja Jere hienoista ja upeista hetkistä joita olette Leijonapaidassa tarjoilleet vuosien varrella.

Tutkapari Selänne-Koivu on samaa Leijonille, kuin mitä Gretzky-Kurri NHL:lle. Täysin ylittämätön kaksikko, jonka lähelle ei mikään muu parivaljakko pääse.

 

[V-man]

Meinaa kyllä silmäkulma kostua kun muistelee mitä nämä kaverit ovat meille antaneet. Joka keväiset ilot ja surut on koettu näiden herrojen suoritusten kautta. Hyvässä ja pahassa. Tällä hetkellä tuntuu tosiaankin ettei maajoukkue enää jatkossa kiinnosta samalla tavalla, mutta eiköhän se kiinnostus sieltä pikkuhiljaa vuosien mittaan rakennu. Tällä hetkellä takki on tyhjä ja finaalin jälkeen taidan pitää parin viikon tauon lätkän seuraamisesta.

Kiitos kaikesta leijona-legendat!

 

[Touho]

Eikös Lehtinen eräässä haastattelussa sanonut että jatkaa vielä maajoukkueuraansa kunhan vain hänet kelpuutetaan joukkueeseen?

 

[Dieppe]

Kiitos kun ette voittanut mitään ikinä.

Näppäilee kirjoittaja, jonka suosikeissa lukee Risto Dufva. Duffeli oli legendojen joukossa lähinnä outsaideri hevoskuiskaaja.

Kyllä herrat, Selänne ja O.J ansaitsee varauksettoman kiitoksen ja kunnioituksen hienoista hetkistä Leijonapaidassa. Loppuille legendoille voidaan esittää iso kiitos tähänastisesta. Kukaan muu kuin Teemu ja O.J eivät ole ilmoittaneet lopettavansa. Ville pukee päällensä todennäköisesti C-kirjaimella varustetun paidan kevään MM-kisoissa.

 

[lätkämies]

Lehtinen, Koivu, Selänne, Peltonen, J.Ruutu, Jokinen, Timonen, Salo ja jo aikaisemmin lopettanut Numminen olivat usein kisoissa = SUOMI. Karu fakta on että vain yhdelle on jo nyt jo pätevä korvaaja, sekin on Komarov Ruudun tilalle, entäs muut?

On todella jännät hetket meneillä Suomi-kiekossa kehittyykö Granlundista todellinen vastuunkantaja, korvaako Pulkkinen Selänteen maajoukkueessa, onko Vatanen uusi Kime, tuleko Rajalasta mitään? Nämä 4 ovat tällä hetkellä toivo, heidän pitää päästä lunastamaan odotukset, näkisin Granlundin mielelläni kevään MM-kisoissa vaikka 13.hyökkääjänä, tuskin sillä muutakaan tekemistä on ja saisi heikompia maita vastaan haistella MM-tunnelmaa kentällä, muista ei vielä taida tähän olla?

Mutta vielä kerran kiitos papoille, maailman parhaille papoille, te pystyitte siihen mihin USA:n papat eivät Torinossa, saavuttamaan mitalin Olympialaisista! Yksi ympyrä sulkeutuu nyt mutta kaikki hyvä loppuu aina joskus, tarjositte hienoja hetkiä Suomen kansalle, kiitos näistä!!

 

[olkikuukkeli]

Yllättävän paljon se muuttaa kiekkomaailmaa kun ne pelaajat, joiden kanssa jääkiekkoon "kasvoi", siirtyvät eläkkeelle. Teemu Selänne on/oli se kaikista kovin minulle... Kiitos ikijellonat monista hienoista hetkistä ja tosiaan tunteiden vuoristoradasta, kuten joku jo mainitsikin :)

 

[Patapakka]

Todellakin oli hienoa katsoa poikien vapautuneita ilmeitä pronssipelin jälkeen. Erityisesti Villen & Jeren yhteishaastattelu, siihen kulminoitui paljon. Samalla lailla toki Sakun ja Teemun haastattelut.

Omalla kohdallani kaikki alkoi Lillehammerista -94. Sakun, Jeren & Villen energinen peli. Tästä hyvä aasinsilta, kuinka esim. Peltonen kasvoi urallaan. Uran alkuvaiheessa oli kova maalintekijä, myöhemmin all-around-pelaaja. Pikkuhiljaa kasvoi myös selkeäksi johtohahmoksi koko maajoukkueessa. Villeen jollain lailla henkilöityy koko suomalainen jääkiekko. Ville ei koskaan ollut missään hirmuisen hyvä, mutta tavalla tai toisella oli lopulta aina ratkaisuroolissa. Kasvoi aina maajoukkueessa kovemmaksi pelaajaksi kuin seurajoukkueessa. Ainakin näin tavallisen katsojan silmin tapahtui.

-95-MM-kulta, siitä ei tarvinne sanoa mitään. 8-vuotiaana poikana menin kesken pelin ulos pelaamaan sählyä. Jälkeenpäin on harmittanut.

Karmea pettymys kotikisoissa -97. Tottunut siihen että menestystä tulee vuodesta toiseen, Areena rakennettiin, "Suomi on sydämmessäni". Lopulta heikolla esityksellä ulos kisoista. Aijai.

Nagano-98, ja ennen kaikkea puolivälierä Ruotsia vastaan. Teemun 2 maalia. Ja Peltosen ratkaisumaali Kanadaa vastaan pronssipelissä, okei, meni helposti mutta kuitenkin.

MM-98... Nuori joukkue ylitti itsensä todella. Kisat olivat puolustusvoittoisen kiekon huipentuma, tylsempiä finaaleja en muista. Kuitenkin komeasti hopealle!

MM-99, yksi hienoimmista muistoista. Alkusarjassa Venäjää vastaan Välierissä Ruotsi ulos kisoista, jatkoajan unohtumaton taisto. Kukaan ei saa Teemua kuriin, Saku blokkaa maalin takana, Tuomainen lyö kiekon sisään väkisellä maalin edestä. Valitettavasti finaalin tappio oli kovin kova pala, niinkuin monelle muullekin täällä.

MM-2001. Jälleen kerran kaikkien aikojen mahdollisuus. Ei riittänyt, Tsekit vei. Minkäs teet.

Pakko on myös mainita SLC-02, Teemun taklaus Prongeriin puolivälieräpelissä kanukkeja vastaan. Se oli miehekäs teko.

Se mikä syö miestä, on tuo Torinon finaali. Se oli se KAIKKIEN AIKOJEN MAHDOLLISUUS. Siitä ei kerta kaikkiaan vaan toivu. Siinä oli se paikka... SE paikka. Ottaa se huipennus tämän kovin rakkaan sukupolven uralle. Sitä ei tullut, Youtubesta näemme ne ilmeet jotka eivät koskaan unohdu.

Ja nämä nyt päättyneet kisat. Vuoristorataa alusta loppuun. Aika maksimaalinen suoritus tällä porukalla. Valitettavan surullista oli nähdä välierässä, kuinka pojat eivät kerta kaikkiaan enää pysyneet nuorempien vauhdissa. Lopulta kuitenkin erittäin hieno nousu pronssipelin viimeisessä erässä ja hieno lopetus monen ikonin maajoukkueuralle. Erityisesti Lehtisen taistelu viimeisessä erässä oli todella hienoa (jälleen kerran).

Kiitos pojat!

 

[tumba17]

Hattu lähtee virtuaalisesti päästä täältäkin. Onhan tuossa porukassa aivan huikeita legendoja, Hockey Fameen päätyviä, ja upeita muistoja tuoneita kundeja.

Puhutaan voittamisesta tai häviämisestä mitä tahansa, mutta nämä miehet ovat kuitenkin tuoneet voittamisen kultturia suomalaisen kiekkoiluun. Itse muistan 70- ja 80-luvut, jolloin MM-kisoihin lähdettiin aina mitallia toivoen, lopputuloksena sitten yleensä neljäs sija (joskus huonompikin). Vasta 90-luvun puolella alettiin ottamaan noita mitallisijoija ja nykyään niiden ulkopuolelle jääminen onkin jo kova pettymys. Kultamitallin saavuttaminen, kun ottaa huomioon miten kovia jengejä tuolta löytyy, on kuitenkin aina myös hiukan tsäkästäkin kiinni.

Tuohon kun vielä lisätään, että paperillahan Suomi on selvästi Kanadaa, USAta, Venäjää ja Ruotsia huonompi. Tsekkikin on ehkä hiukan parempi ja Slovakia siinä samoissa. Kisoista riippuen noista jengeistä on kaikista otettu voittoja ja vaikka viimeinen silaus jäänyt puuttumaan (pl 1995), todella upean päivätyön ovat nuo Suomen jengit tehneet. Mitään hävettävää ei ole, päinvastoin. Viimeisen reilun kymmenen vuoden tilastot puhuvat puolestaan.

Hiukan haikeaksi vetää mielen, mutta ihan hyvän lopun saivat maajoukkeen tuohon matsiin lopettaneet. Kiitokset upeista muistoista!!!

 

[PeteX]

Puhutaan voittamisesta tai häviämisestä mitä tahansa, mutta nämä miehet ovat kuitenkin tuoneet voittamisen kultturia suomalaisen kiekkoiluun. Itse muistan 70- ja 80-luvut, jolloin MM-kisoihin lähdettiin aina mitallia toivoen, lopputuloksena sitten yleensä neljäs sija (joskus huonompikin).

Kyllä ja silloin yleensä taisteltiin lähinnä Saksaa ja Kühnhacklelia vastaan. 4. sija oli normaalisuoritus ja mitalista saattoi vain haaveilla. Tässä ketjussa mainittujen leijonaikonien astuessa kehiin tilanne muuttui täydellisesti ja tottakai lajin ammattilaistuminen Suomessa sekä kansainvälistyminen vaikuttivat myös suuresti tilanteen parantumiseen ja menestysputken alkamiseen.

Kiitos jätkille kaikista menneistä vuosista maajoukkueessa ja myös Vancouverin pronssista, jonka meikäläinen arvostaa hyvin korkealle, kuten jokaisen aiemmankin mitalin. Niin kauan tuli seurattua noita kuivia vuosia nelossijoineen.

 

[COLHC1980]

Kiitos!

Kiitos Ville lukuisista ratkaisumaaleista, mitä teit maajoukkueessa ja niistä johtajan ominaisuuksista, mihin kasvoit. Itse olisin halunnut nähdä enemmän Villeä Sakun ja Jeren kanssa, eikä "kaikki munat yhteen koriin-tyyppisesti", niin kuin tehtiin.

Toivottavasti urasi jatkuu kotona. Olet suurin idolini forever!


Kiitos Jere! Teit työsi loistavasti, vaikka sitä ei kaikki aina näekään.

Kiitos Saku! Väkkäröitäsi ja pelinlukutaitoa ei voi unohtaa, mahtava johtaja ja pelaaja.

Kiitos Teme! Tästä jokeri-ikonista kasvoi sittenkin omissa silmissäni PELAAJA! Näytöt ovat kovat, kovemmat kuin kenelläkään muulla Kurrin jälkeen. Vei tosiaan aikansa, kun pienillä lausunnoilla ja teoilla Teemusta kasvoi silmissäni SUURI. Media oli kaiken tämän esteenä itselleni jo aiemmin. Teemu sitä, Teemu tätä Teemu Teemu Teemu... Hyvä Teukka! Seuraavaksi Kurrin Japan rajapyykki rikki.

Haikea on mieli, ei voi mitään. Kaikki päättyy aikanaan. Onko uusista kavereista samanlaisiin rooleihin ja saappaisiin kuin nämä neljä, ja monet muut keitä en maininnut? Veikkaan, ei ole. Maajoukkue tulee kokemaan jonkun verran mahalaskua, varsinkin MM-kisojen osalta, minne ei Mikko ja Toumo pääse. Onko Granlundista näihin saappaisiin? Minusta on, varsinkin Sakun, mutta vasta tulevaisuudessa.

 

[palle fontän]

Kiitos Saku! Väkkäröitäsi ja pelinlukutaitoa ei voi unohtaa, mahtava johtaja ja pelaaja.

Tämä kyllä harmittaa, että ne Sakun väkkärät aikanaan katosivat. Kun katsoo esim. MM-95 -koosteita, niin voi miettiä, että minkälainen pelaaja Koivusta olisi tullut ilman lukuisia ongelmia, joihin on uran aikana törmännyt. Tämä turnaus meni polvi klesana, toivottavasti suuri yleisökin tämän ymmärtää. Koivu on ollut ihan hyvässäkin tikissä tällä kaudella NHL:ssä, samaa tasoa ei tässä turnauksessa löytynyt.

 

[FASlapsi]

On se niin väärin jos Jarkko Ruutu ja Olli Jokinen näihin kisoihin lopettaa ja Saku Koivu, Jere Lehtinen ja Ville Peltonen vielä himmailee väkisin mukana. Tupu-Hupu-Lupulle kaikki kunnioitus, mutta nyt olisi aika jäädä sinne takavasemmalle. Niinku Teemu teki. Taas. Luulisin että tällä kertaa kuitenkin lopullisesti. Ellei sitten..

Näissä kisoissa Jere ei vakuuttanut paitsi Slovakia-pelin viime erässä. Tässä olisi vielä arvokas paikka pistää hokkarit naulaan ja jäädä ihmisten mieliin viimeisen päälle fiksuna ja aina oikeassa paikassa olevana puolustusihmeenä. Toki Jereä nyt ei koskaan juuri kentällä näykään, ja koska Sakun ja Teemunkin +/- tais jäädä plussalle Jere on luultavasti hoitanut puolustushommat kolminkertaisen Selke-miehen varmuudella. Mutta se vauhti on niin hidasta nykyään, ja pisteiden teko ei enää onnistunut. Pari kertaa oli namupaikassa josta vuonna nagano ja dallasissa-modanon-kanssa verkot heiluivat takuuvarmasti, mutta enää ei lähde. Kiitos kaikesta ja edelleen harmittaa ettei Jere päässyt Torinon jälkeen Triple Gold Clubiin.

Sakun pelaaminen näytti helvetin vaikealta, yritys oli kova ja asenne tiukoissa matseissa kunnossa, mutta vauhti ja voimat ei enää riitä. Typerät hyökkäyspään jäähyt tästä esimerkkinä, kun ei sääntöjen mukaan pärjää täytyy ronkkia ja tulla myöhässä tilanteisiin. Hienosti Saku vissiin puhui nyt niistä talvisodista sun muista Slovakia-matsin 2. erän jälkeen, toivon että mies nähdään joskus maajoukkueen valmennusryhmässä tai Kurrina Kurrin paikalla tai edes saatana huoltomiehenä, näin hieno ja legendaarinen mies täytyy pitää vaikka sitten väkisinkin mukana lajissa. Mutta älä pliis enää mene sinne jäälle.

Peltonen pelasi hyvät kisat, sopi yllättävän hyvin neloseen rouhimaan ja vääntämään. Jarkko Ruudun kanssa homma toimi. En olisi uskonut miehen tuohon rooliin sopivan, mutta nyt kävi näin. Silti olisi mielestäni oikein että Ville lopettaisi samaan hengenvetoon Sakun ja Teemun ja Jeren kanssa, miehellä on mitaleita niin jumalattomasti että pitää varmaan joku lisäsiipi kohta rakentaa kämppään jotta kaikki saadaan jonnekin mahtumaan. Hieno mies, mm-95 ja hattutemppu finaaleissa nevö forget.

Ja Olli, syö sanasi ja pelaa vielä Sotshissa! Pahoin pelkään että Lasse Kukkonen on tämän murheellisen päätöksen syy, Ollia vitutti niin että viiksetkin irtosi kun joutui katselemaan hihittelevää ja älykkyydessä muovailuvahan tasolla olevaa Lassea, joka vielä pronssipelissä jatkoi Sakun ja Teemun matkimista siihen malliin että lähti Sakun seuraksi jäähypenkkiä kuluttamaan. Varmaan mursi leukansakin jossain aamuharjoituksissa ku Teemullakin kerta oli leuka paskana. No, Lassen onneksi mies oli ensimmäisenä mitalijonossa, ei ollut ketään keltä matkia käytöstä ja mies jäätymisellään pelasti itsensä tukehtumiskuolemalta. Muistikohan kukaan ottaa Lassea mukaan sieltä matolta? Onko se vielä siellä hallissa? Romanttinen ajatus, halli ja Lasse, valot pois päältä kumpaiseltakin.

 

[Jaasin]

Itselleni aikanaan Teemu Selänne oli SE syy alkaa pelaamaan lätkää. Ekat lätkämatsit livenä oli Nordiksella, jossa uusi superjunnu mätti maaleja niin perkeleesti.

Vieläkin muistan ne fiilikset. Mä haluun olla toi jätkä.

Siitä sitten kiekkokouluun, Teemun lätkäleireille jne.
Eiköhän viimeistään tulokaskauden 76maalia ollut se, joka räjäytti harrastajamäärät kasvuun Suomessa. Siitä, että kiekko on Suomessa nykyään tässä asemassa, saamme kiittää Teemua ja tietysti MM95-porukkaa.

Teemu on Suomen kaikkien aikojen kiekkoilija, no doubt about it! Itse olen sitä ikäluokkaa, että olen päässyt kasvamaan Teemun kanssa. Nhl-sopparista tuli aikanaan itsellekin ylpeä olo. Puhumattakaan siitä kun koulussa käytiin läpi, että taas se Teemu teki 2+1 viime yönä.

Tähän kaveriin on jotenkin niin läheinen side, että oikein hirvittää. Hieno mies!!!

Kiitokset kuuluvat toki myös muille nyt maajoukkueen jättäville, mutta Finnish Flash on ollut ja tulee aina olemaan itselleni käsittämättömän suuri idoli.

 

[Henry Blavatsky]

Itselleni aikanaan Teemu Selänne oli SE syy alkaa pelaamaan lätkää. Ekat lätkämatsit livenä oli Nordiksella, jossa uusi superjunnu mätti maaleja niin perkeleesti.

Vieläkin muistan ne fiilikset. Mä haluun olla toi jätkä.

Siitä sitten kiekkokouluun, Teemun lätkäleireille jne.
Eiköhän viimeistään tulokaskauden 76maalia ollut se, joka räjäytti harrastajamäärät kasvuun Suomessa. Siitä, että kiekko on Suomessa nykyään tässä asemassa, saamme kiittää Teemua ja tietysti MM95-porukkaa.

Teemu on Suomen kaikkien aikojen kiekkoilija, no doubt about it! Itse olen sitä ikäluokkaa, että olen päässyt kasvamaan Teemun kanssa. Nhl-sopparista tuli aikanaan itsellekin ylpeä olo. Puhumattakaan siitä kun koulussa käytiin läpi, että taas se Teemu teki 2+1 viime yönä.

Tähän kaveriin on jotenkin niin läheinen side, että oikein hirvittää. Hieno mies!!!

Kiitokset kuuluvat toki myös muille nyt maajoukkueen jättäville, mutta Finnish Flash on ollut ja tulee aina olemaan itselleni käsittämättömän suuri idoli.

Voisin allekirjoittaa melkein koko viestin. Teemu, Saku, Ville ja Jere ovat mahdollistaneet uskomattoman hienoja hetkiä meille suomalaisille. Vaikea sitä on edes ajatella, missä meidän kiekkoilu nyt olisi ilman näitä miehiä. Pakko mainita ja kiittää myös Olli Jokista. Jos päällikön lopettamispäätös maajoukkueessa pitää, on se todella harmi. Hieno pelaaja joka on saanut jatkuvasti paskaa niskaansa, oli todellä tärkeä palanen 04 World Cupin sekä Torinon hienoissa turnauksissa. Tyylikäs oli maajoukkueuran loppu, jos se tuohon jäi.

Sitten vielä sen itselleni rakkaimman suomalaisen jääkiekkoilijan maajoukkueuran palastelua.

Selänteen muistan ensimmäisen kerran maajoukkueessa 96 MM-kisoista, joissa heitti muutaman hienon maalin, vaikka Suomen taival loppuikin lyhyeen.

Nagano oli sitten todella tärkeä turnaus, joka loi osaltaan valtavasti uskottavuutta suomalaiselle huippukiekkoilulle. Lehtinen-Koivu-Selänne kentän tarina alkoi, kaikki muistavt Selänteen maalit puolivälierässä Ruotsia vastaan. Teemu ja Saku iskivät vielä Venäjää vastaan välierässä tehot 1+1. Harmi, että vastustajalla oli kaveri nimeltä Pavel Bure. Selänteelle 5 ottelussa tehot 4+6 ja pistepörssin voitto. Seuraavaa pätkää on tullut muutamaan kertaan kelattua: http://www.youtube.com/watch?v=wJ7FyOd2a0E.

99 MM-kisoissa Lehtisen tilalla tuossa kentässä pelasi Tuomainen, ja jälleen olivat kaverit huippuvireessä. Todella lähellä oltiin taas kultaa, nuo parin vuoden sisällä Tsekeille kärsityt finaalitappiot jatkoajalla vituttivat aikanaan uskomattoman paljon. Turnauksesta on luonnollisesti jäänyt parhaiten mieleen kyseisen kentän välierän jatkoajalla värkkäämä voittomaali Ruotsia vastaan: http://www.youtube.com/watch?v=70PmZFtKJyo

Salt Lake Cityssä Suomen taival loppui hyvän taistelun jälkeen niukkaan puolivälierätappioon Kanadaa vastaan. Selänne oli joukkueen kapteenina syöpähoitojen johdosta sivussa olleen Koivun tuuraajana. Teemulle neljässä pelissä kolme maalia, mieleen on jäänyt erityisesti tasoitusmaali Venäjää vastaan: http://www.youtube.com/watch?v=o2Xqc2m6KdU. Juuri tuollaisena haluan Selänteen muistaa.

2003 kotikisoissa kaikki muistavat katastrofaalisen romahtamisen Ruotsia vastaan. Tuossakin pelissä Teemu iski hattutempun (vai oliko 2+1?) ja voitti koko kisojen maalipörssin.

2004 World Cupissa koko ykköskenttä oli hieman klesana, ehkä eniten polivaivainen Selänne. Kuitenkin hieno turnaus Suomelta ja finaalipaikka.

Torinon kaikki muistavat. Viimeinen hauiksenpullistus Lehtinen-Koivu-Selänne kentältä, Teemu jälleen olympialaisten piste- ja maalipörssin ykkönen. O.J ja Peltonen pelasivat myös hienon turnauksen. Tämä oli se turnaus, josta kruunu olisi pitänyt tulla, vieläkin vituttaa tuo finaali.

Parissa viimeisessä turnauksessa (MM-08, Vancouver) ei jo veteraanina pelaneet Koivu-Selänne ollut enää entisessä iskussaan. Selännettä olisi ehdottomasti pitänyt peluuttaa M.Koivun kanssa, nyt Teemu joutui tekemään liikaa hommia ketjun pelin rakentelemisen ja kiekon ylöstuonnin kanssa, kun mies on kuitenkin luontainen sniper.

Harva edes tajuaa, miten uskomattomalla tasolla Teemu vetää vielä nelikymppisenäkin. Näissä kisoissa eivät maaliverkot heiluneet, mutta kuka tuon ikäinen hyökkääjä vetää vastaavalla tasolla enää NHL:ssä? Loppukaudesta vielä Kurrin maaliennätyksen ohi ja Finnish Flash nousee paikalle, mikä hänelle kuuluu. Kylmät väreet nousivat pintaan Teemun haastattelussa pronssipelin jälkeen. Kun haastattelun jälkeen Selänne käveli takaisin pukukoppiin, nähtiin viimeisen kerran leijonapaita jonka selässä komeili Selänne #8. Kiitos!

 

[Peku]

Eiköhän tuo tarkoittanut, että OJ pois tuosta listasta, ja listaan jääneille nuo kiitokset hävityistä finaalimatseista.

Eli ihan niin kuin sinun näppäimistöltäsi.

No niinhän minä sen tarkoitin. Tottakai haluaisin Ollin vielä jatkavan maaotteluita ja siksi pois tuolta lopettelevien listoilta.

 

[Mane Schimanski]

Kyllä ja silloin yleensä taisteltiin lähinnä Saksaa ja Kühnhacklelia vastaan. 4. sija oli normaalisuoritus ja mitalista saattoi vain haaveilla. Tässä ketjussa mainittujen leijonaikonien astuessa kehiin tilanne muuttui täydellisesti ja tottakai lajin ammattilaistuminen Suomessa sekä kansainvälistyminen vaikuttivat myös suuresti tilanteen parantumiseen ja menestysputken alkamiseen.

Kiitos jätkille kaikista menneistä vuosista maajoukkueessa ja myös Vancouverin pronssista, jonka meikäläinen arvostaa hyvin korkealle, kuten jokaisen aiemmankin mitalin. Niin kauan tuli seurattua noita kuivia vuosia nelossijoineen.

Kaikista sekalaisista kommenteista haluan nostaa esiin juuri tämän seikan. Arvostan suuresti nyt paikkansa jättäviä kiekkoveteraaneja tämän muutoksen tuomisesta Suomen jääkiekkoon. Voittoja tuli vain yksi, moneen kertaan vatvottu -95 kulta, joka tulee kirkastumaan edelleen, kun seuraavaa voittoa jäädään odottamaan.

Kiitos Teemu, Saku, Jere, Ville ja jopa Olli! Menestyksen vuodet (1988)1994-2010 eivät unohdu! Valmentajat ovat vaihtuneet, tekijät pysyneet, luotto säilynyt, tulokset luettavissa, tarina kirjoitettu päätökseen!

 

[T.Selänne]

Nyt kun on koko turnaus saatu pakettiin, on hyvä verestää muistoja näistä hienoista pelaajista.

Selänteestä kuulin ensimmäisen kerran Teemun taikaluistimet -lastenkirjasta. Takakannessa oli Teemun kuva ja nimikirjoitus ja kirjan tarina on loistava.

Varhaiset muistot Teemun ja Sakun peleistä ulottavat sinne MM-kisoihin 1999. Pistepörssin kaksoisvoitto: 4+12 ja 3+8. Legendaaristen "kaksi sekuntia aikaa" ja "arvatkaapas kuka teki maalin" -sanontojen lisäksi päällimmäisenä tietysti jatkoaikamaali Ruotsia vastaan välierässä ja finaalitappion jälkeen kuva pettyneestä Selänteestä c-kirjain rinnassa.



Salt Lake Cityssä Koivu ei ollut mukana ja se näkyi. Selänteelle silti joukkueen pistepörssin voitto, olisiko ollut 3+1 tehoilla.

Tästä vuosi niin kaksikko oli taas yhdessä Suomen kisoissa. 5-1 johdon kuihtumisen miellän Suomen kolmen katkerimman tappion joukkoon. Teemun hattutemppu. "Ja sitten vain antaa mennä... Selänne.. OIH MIKÄ LAUKAUS OIJOI" Hallin repeäminen jokaisen Suomen maalin kohdalla. Aivan käsittämätöntä mitä tuossa matsissa tapahtui. Muistan ikuisesti pettymyksen kasvot. Selänne oli raivonnut pukukopissa ja lähtenyt mahdollisimman nopesti pois.



World Cupissa koko kolmikko oli klesana ja eihän siellä mitään ihmeitä tehty. Saku piti ketjun mainetta yllä iskemällä välierän lopussa hienon maalin jenkkien verkkoon.

Sitten tuli SE turnaus. Tuhannen taalan paikka. Mutta ei, Ruotsi otti unelman pois. Teemu ja Saku jälleen pistepörssin kärkipaikoilla. Ville, Olli ja Jere niin ikään 10 parhaan joukossa. Surulliselta tuntuu myöntää, mutta silloin meni juna ja olympikulta. Tällä menolla tulevaisuudessa olympiafinaaliin pääseminen on mahdottomuus.

Vaikka sitä ISOA voittoa ei ikinä tullut, niin silti kiitos näistä vuosista etenkin Saku ja Teemu. Kiitos Jere. Olli Jokinen pyörtää varmasti päätöksensä jos World Cup pelataan parin vuoden sisällä ja eiköhän Peltonenkin vielä parit MM-kisat pelaa.

http://static.iltalehti.fi/jaakiekko/juttupappavitja3012_jk.jpg

 

[Jaasin]

Selänteestä kuulin ensimmäisen kerran Teemun taikaluistimet -lastenkirjasta. Takakannessa oli Teemun kuva ja nimikirjoitus ja kirjan tarina on loistava.

Jep, tämä on tuttu teos. Löytyisköhän vielä naftaliinista? Upposi meikäläiseen kuin häkä.

Teukka Salamaa voisi fiilistellä sivukaupalla. Mieletön sankari!

 

[Skater]

Jatkaako Mersu?

Hienosti koottuva muistoja tässä ketjussa, tuntemuksia, joihin on helppo yhtyä. Oikein hätkähdin pohtimaan että niinhän se meni itselläkin reilu parikymmentä vuotta elämästä. Ensin nuorempana Izvestijat, punakoneen ihailu, Suomella ei juuri mitään jakoa, pitkää uuvuttavaa koomaviivaa Suomi-Saksa Kuhnhackl, sitten nousu pelaamaan mitaleista, vuodesta toiseen. Vuoristorataa, ok. Mutta silti mitaleita 5 miljoonan piruparan maalle, vuodesta toiseen. Ja loppujen lopuksi niin kovin pienellä rosterilla, saman rungon ja samojen ratkaisijoiden varassa mentiin vuosia. Äsken mietin että mitähän kattoisi kun ei tule olympialaisia, nyt mietin että mitähän sitä katsotaan tulevissa olympialaisissa.

Aikajänteestä saa hyvän kuvan kun katsoo 95 ja sen jälkeen syntyneiden junnujoukkueiden rostereita - jokaisessa turnauksessa on nippu teemuja, jerejä, villejä..

Jääköhän Mersukin nyt "eläkkeelle"? Jotenkin se kuuluin kuvaan että jääkaapilla käydessä alkoi Mersun huuto kiihtyä....Selänne tuo kiekkoa ylös...Lehtinen suojaa hyvin....Koivu!...Selänne! Sinne levisi eineslihapullat keittiön lattialle kun tuli kiire töllön ääreen.

Kiitos ketjun kirjoittajille sattuvista/satuttavista kirjoituksista. Ihan voin suoraan sanoa että herkistää...

Kiitos kaikille lopettaville Leijonille, ja kiitos niille jotka vielä jatkaa/on käytettävissä. Ja kai se Mersukin jatkaa...

Ja jos yksikin leijonaprospekti tai innokas junnu lukee tätä ketjua niin miettikää, te voitte pyrkiä samaan mutta se vaatii älyttömästi töitä, intohimoa ja päättäväisyyttä. Lite bättre! Tehkää se, olisi sitten meillä vanhainkodissa edes jotain viihdykettä.

 

[COLHC1980]

Varhaiset muistot Teemun ja Sakun peleistä ulottavat sinne MM-kisoihin 1999. Pistepörssin kaksoisvoitto: 4+12 ja 3+8. Legendaaristen "kaksi sekuntia aikaa" ja "arvatkaapas kuka teki maalin" -sanontojen lisäksi päällimmäisenä tietysti jatkoaikamaali Ruotsia vastaan välierässä ja finaalitappion jälkeen kuva pettyneestä Selänteestä c-kirjain rinnassa.

Haluamatta olla pilaamatta fiilistelyäsi, mutta kapteeni oli Saku Koivu, "kaksi sekuntia aikaa"-maalin teki Jere K., syöttäjinä Helminen ja Koivu sekä tuon jatkoaikamaalin Marko Tuomainen.

Halusin vaan tarkennukseksi laittaa, kun tekstistä saa kuvan, että puhut Teemusta noihin kohtiin.

 

[Henry Blavatsky]

Haluamatta olla pilaamatta fiilistelyäsi, mutta kapteeni oli Saku Koivu, "kaksi sekuntia aikaa"-maalin teki Jere K., syöttäjinä Helminen ja Koivu sekä tuon jatkoaikamaalin Marko Tuomainen.

Halusin vaan tarkennukseksi laittaa, kun tekstistä saa kuvan, että puhut Teemusta noihin kohtiin.

Koivu oli tosiaan turnauksessa kapteenina, mutta oli sivussa finaalista/finaaleista (ainakin jälkimmäisestä) loukkaantumisen takia. Muistaakseni tuolloin Selänteellä oli C-kirjain rinnassa.