Van Hagarissa on yhtä paljon rokkia kuin nugeteissa on kananlihaa. Enempää en nyt tässä väkisin lähde vertauksia hakemaan, koska tulokset nyt onneksi puhuvat puolestaan.
Comeback-levy oli valtaisa menestys ja jännää oli, että arvostelijatkin tykkäsivät todella paljon, vissiin Rolling Stonea ja Soundia lukuunottamatta.
Kerrattuna nyt sitten tässä levy nimeltä
"Different Kind of Truth". Levyltä löytyi kaikkea hyvää, mitä Van Halenista haluaa, kaadettuna turboahdetun modernimman soundin ja sovituksen läpi. Ja ketä saamme kiittää? Wolfgang Van Halen on muuten todennäköisesti eniten se henkilö. Ihan tosi! On hyvin todennäköistä, että Wolfie potki isäänsä perseelle ja sai tämän sovintoon Daven kanssa. Toki kai lakimiehetkin jeesaavat. Ei saa tapella ja ei saa sanoa. Ei toki vanha jaksaisikaan.
Vanhoille demoille perustuu suoraan viisi biisiä, osassa muita on jotain selkeää henkeä toiselta aikakaudelta, lähinnä jotkut tippuvat selkeästi DLR:n soololokeroon. Onko Davella enemmän säveltäjänsilmää kuin tiedämmekään? Sen tiedämme, että Dave on se voima, joka osaa Eddien parhaista osista yhdistellä huikeita biisejä. Käsittämätöntä, että vuonna 2012 saattoi tulla klassisen rokin saralla hieno levy, vanhalta bändiltä. Harva onnistuu tekemään mitään relevanttia.
Tattoo ihmetytti aluksi. Mutta kylläpä kasvoi ja kestää kuuntelua. Popahtava biisihän se on, mutta oi, olisipa kaikki poppi tämmöistä tasoa. Sanat ovat tulkintani ja tulkintojen mukaan oodi Van Halenille, oodi tatskoille, mutta myös sarkastisia huomioita tatuoinneista sisältävä biisi. DLR on todella terävän kynän kanssa liikkeellä.
She's the Woman on yksi vanhoista demoista, ja aika alkuperäisessä muodossa. Tappobasso. Tosi autoilubiisi, pala pihalle ja hetkinen...autoni ei ole näin kewl.
"You and Your Blues" ei lähtenyt ihan heti, mutta kasvoi paremmaksi. Tässä on aika lailla klassiset taustastemmat. Vanhassa hengessä. Ennen kaikkea tarttuvia osia, biisikokonaisuus otti hetken aikaa omaksua ihan kokonaan. Upeat sanat murjottavasta naisesta jota ei kestä. En tietenkään ole yhtään sellaista tuntenut koskaan.
"You inventing 19th nervous breakdown"
Chinatown. Hieman hotforteachermainen soolo. Tykki biisi, don't take shit from no one. Aavistuksen helium-äänet Davella, ts. ikä vähän kuuluu muttei häiritse. Niin, lieköhän tosiaan oikeasti napsinut studiossa heliumia päästäkseen ylärekisteriin? Luulin aikanaan sen olevan läppä, mutta totuus taisi olla tarua ihmeellisempi.
Blood and Fire, hieno kasaribiisi Eddien jollekin soundtrackille säveltämästä biisistä. Esimerkki siitä, kuinka hyvä rocksävellys jokseenkin tiettyyn aikakauteen sidottunakin toimii 30 vuotta myöhemminkin kun se on hyvä. Puheosuus
"I told you I'd come back...Say you missed me...say like you mean it...say it!" ei voi viitata mihinkään muuhun kuin tähän sopuun. Tässä parasta upea Eddien soolo.
Bullethead on myös vanha biisi. Simple but works. Tämmöinen ihan simppeli perusbiisi on parempaa kuin mihin toiset ikinä pystyvät. Tulee tuosta BU-BU-BU...jutusta mieleen myös kiekkoselostuksia.
As is, tässä parasta hieno Alexin intro. Raskaasti tullaan sisään tähän biisiin, bum bum bum. Ja sitten lähtee. "Bulletheadin" tavoin aika perusbiisi, mutta kulkee.
Alkupuoli on jo hemmetin hyvä. Mutta tästä lähteekin vasta levyn paras, paras, paras suora liikkeelle.
Honeybabysweetiedoll on levyn parasta antia. Todella rankka biisi semmoisessa metallihengessä. Eddien showcase. Tässä on kuitenkin jotain, mitä 95% metallikitaristeista puuttuu. Sielua, bluesia ja henkeä. Ja sopivaa huumoria. Kerry Kingit saavat pussata Eddien persettä. No Dimebag olikin iso Eddie-fani...en ihmettele. Todella tumma biisi. Top 3 levyllä, ellei paras. Dimebag olisi palvonut tätä biisiä.
Trouble with Never puolestaan hyppää upean funkahtavaan rocksoundiin. Aivan mielettömän hyvä ja tiukka groove. Voi vittu Eddie ja kumppanit. Ja Daven sanat,
"when was the last time you did something for the first time?", on väärästä suusta jopa korni ilmaisu, mutta tässä taas kerran sanoja ratkaisee. Todella pidän tästä biisistä.
Stay Frosty on toinen selkeä top 3. Ice Cream Man -hengessä, strippiluolabiisi. Huumoria ja asennetta samassa biisissä. Kitara ja akustinen kitara häröilevät hienosti päällekkäin. Ja ne sanat taas "God is Love, but get it in writing, Stay frosty". Mieletön biisi. Tätä muuten kuultiin sen yhden poliisisarjan jaksossa, mikäs se NYPD:n punapään rikossarja on, jossa on spinoffissa eri jätkät, mutta rikoksiahan ne tutkii. Murhia. Siis se, jossa on "Won't get fooled again" tunnarina.
Outta Space, helvetti. Kehun. Lemppareita. En sitten tiedä miten Facebook-läppä kestää aikaa.
Big River lienee kolmas top 3 -biisi. Vanhalle pohjalle "Big Trouble" tehty uusi, rullaava ja groovaava versio CCR-hengessä. Eddien soolo rewls. Ihan mieletön perusbiisi.
Päätösraita
Beats Workin otti myös hetken auetakseen. Tässä vittuillaan tosi-tv:lle. Miksi tehdä töitä kun voi laittaa realityn pystyyn? Kim Kardashianit ja kumppanit omalla tavallaan pääosassa. Beats working.
En jaa arvosanoja, mutta tämä on parempi kuin alkuperäisen kuusikon heikommat Diver Down ja rajauksin II. Kakkosen parhaat palat nyt olivat loistavia, mutta se oli semmoinen kiirelevy.
Praise the lard! Linkit vievät kyseisiin Youtube-pätkiin.
