Legendaarinen Van Halen

[Mats Bedö]

Siis vertaako taalla joku Hagaria Rothiin laulutaidollisesti?? Siis onko jonkun mielesta Hagar parempi laulaja, koska han ei pysty korkeisiin aaniin, ei teatraalisiin lauluesityksiin eika suostunut laulamaan Rothin aikaisia biiseja keikoilla kun ne todella pakolliset, koska ei kertakaikkiaan pystynyt laulamaan niita. Ei taidot riittaneet. Onko tuollainen mies siis parempi laulaja? Muistan elavasti bandin keikalta, kun "Somebody get me a doctor" alkoi. Osaan lahes kaikki Rothin aikaiset biisit ulkoa ja mulla meni toiseen sakeistoon asti kunnes tajusin, etta mita se kiharapainen kanarianlintu siella lavalla veti. Keikan paskin biisi, ehdottomasti.

Rothin Van Halen oli upea bandi, jossa jokainen oli lajinsa ehdotonta huippua. Hagarsin tullessa kuvioihin Van Halenista ei jaanyt kun paikoittainen kantaaottavuus sanoituksiin. Bandista tuli varsinainen aor:n edustaja. Hienoja biiseja, ei siina mitaan, mutta ei lahellakaan alkuperaista Van Halenia. Itse kasittelen Van Halenia ja Van Hagaria kahtena taysin eri bandina.

Ja tama jonkunmoiselta Hagar fanilta, joka kuunteli jannua jo paljon ennen Van Halenin aikoja.

 

[Osmo Rapeli]

Toisin sanoen Van Halen Hagarilla on hyvää kamaa. Parempaa kuin Rothilla.

Suosittelen seuraavaksi Totoa, Bon Jovia, Stingiä ja Coldplayta.

Ja tama jonkunmoiselta Hagar fanilta, joka kuunteli jannua jo paljon ennen Van Halenin aikoja.

Jep, khyyllä tämänkin ketjun aloittaneen solistin levyhyllystä löytyvät kaikki Hagar-levyt, viimeisintä kokoelmaa lukuunottamatta, pölyttymästä. Ihminen on erehtyväinen ;)

 

[Jakke Huuliparta]

Tähän ketjuun saa aina eloa kun alkaa vertailla DLR:ia ja Hagaria :)

Oma ensikosketus VH:iin tuli joskus 9-10 -vuotiaana kun kuuntelimme kaverin kanssa sen isoveljen älppäreitä. Van Halen 1, Thin Lizzy, BÖC, joku Showaddywaddy(?) yms... Silloin ei ollut mieleen jäänyt juuri muuta kuin Running with the devilin alkuriffi.

Olin jo ehtinyt unohtaa koko levyn ja biisin kunnes 80-luvun puolenvälin tienoilla muuan kaveri tutustutti minut (jälleen) vanhempaan VH:in tuotantoon. Siihen aikaan joka paikassa soi 1984 ja 5150, joista jälkimmäisen hempeät Dreams ja Love Walks In toimivat helvetin hyvin angstiselle ensirakkauden kourissa riutuvalle teinille.

Muistan edelleen kuinka makea fiilis oli monen vuoden jälkeen kuulla taas se sama riffi ja todeta itselleen: "Hei mähän tunnen tän biisin!" Sama kävi Thin Lizzyn Renegade-levyn kanssa mutta sille bändille taitaa olla oma ketju.

Kaverilta äänitin silloin samantien c-kasetille (BASF 90 LH-EI, halvin) kaikki Van Halenit ja tuolla kaapissa ne edelleen on. Jossain vaiheessa elintaso nousi sen verran että saatoin ostaa cd-levyt.

Mun kaverin serkku on muuten ollu siinä konsertissa mistä Diver Downin kuva on.

 

[Mats Bedö]

Jep, khyyllä tämänkin ketjun aloittaneen solistin levyhyllystä löytyvät kaikki Hagar-levyt, viimeisintä kokoelmaa lukuunottamatta, pölyttymästä. Ihminen on erehtyväinen ;)

Mul on jopa hei se kokoelma! :-D Jos tarkotat sina punasta, mikasenniminytolikaan -kokoelmaa...

Seuraavaksi ajattelin listata tahan Van Halenin top-kympin. Siis omasta mielesta parhaat VHn biisit. Yllatys ei kai ole, etta siihen ei mahdu kun ehka korkeintaan yksi Hagarin ajan biisi. Laittakaa vaan oma listanne, jos jaksatte. Olis kiva vertailla.

 

[Jakke Huuliparta]

Pahan heitit... täs menee tovi

 

[GBenson]

Suosittelen seuraavaksi Totoa, Bon Jovia, Stingiä ja Coldplayta.

Joo Coldplay onkin tosi ihana, kiitos vinkistä puppeli.

Bon Jovilla on joitain hyviä biisejä, mutta Toto on noista ainut, mikä sytyttää oikeen kunnolla. Uskomattomia muusikoita, ainut selkeä puute on se, että sanoituksiin ei ilmeisesti ole pahemmin kiinnitetty huomiota.

Laitanpas tähän nyt oman VH-listan muiden ihmeteltäväksi:

1. Humans being
2. 5150
3. The Seventh Seal
4. Panama
5. Right Now
6. Ain't Talkin' 'bout Love
7. I´ll Wait
8. Unchained
9. Dreams
10. Poundcake

Tossapa noita, mieli noiden järjestyksestä tai siitä mitä listalle mahtuu muuttuu varmaan viimeistään viikon päästä hiukan. En laskenu tohon mukaan Eddien taidonnäytteitä omasta virtuositeetistaan. Cathedral on mulla varmaan Diver Downin kuunnelluin raita.

 

[Metalwarrior]

Oma lista:

1. Judgement Day
2. Right now
3. When it's love
4. Panama
5. Top of the world
6. Jump
7. Dreams
8. Ain't talkin' about love
9. 5150
10. Cabo wabo

 

[Osmo Rapeli]

Seuraavaksi ajattelin listata tahan Van Halenin top-kympin. Siis omasta mielesta parhaat VHn biisit.

Jeah, kirjailin juuri nämä vastikään (minuutti sitten) DK:n sivuille...pitää nyt joka palstalla oma VH-ketju olla!

1. Take your whiskey home - puoliakustinen mestaripala jossa kiteytyy soitannollisesti ja sanoituksellisesti VH:n koko kirjo ja asenne, äärettömän rento ja vapautunut kappale siitä että kun elämme vain kerran niin tarvitseeko sitä sitten pingottaa koko ajan?

2. Runnin' with the devil - hauskaa että koko VH:n levytetty tarina alkaa nimenomaan bändin pienimmän muttei todellakaan turhan osan, Michael Anthony lapasesta. Elän elämääni niinkuin huomista ei olisi, hei nappiverkkareissa ostareissa pyörivät, herätkää!

3. Girl Gone Bad - tähän se satutarina ensimmäisellä kerralla päättyi, no onhan levyn lopussa vielä "House of pain" mutta voi sitä päättymätöntä pohtimista siitä josko näinkin hienoja tummasävyisiä biisejä olisi kuultu solistinvaihdoksen myötä tulleiden poppisrenkutusten sijaan.

4. And the cradle will rock... - Eddien mestari-idea soittaa sähköpianoa kitaravahvistimen läpi. Nuoruuden soundtrack. "Have you seen Junior's grades?"

5. Hot for teacher - 80-luvun ja aika helposti kaikkien aikojen musiikkivideo. Niin ja se biisihän oli jo täydellinen ennen kuin näki edes videota...

6. Little dreamer - Henk. koht. tärkeä biisi, ei siitä tuntemastani Little Dreameristä mitään tähteä tullut mutta oma elämä kääntyi samoihin aikoihin kun tapasin hänet.

7. So this is love? - Komein ja rennoin rakkausbiisi mitä taitaa olla, mutta ei tippaakaan imelä. Bändi oli tähän aikaan myös livenä parhaimmillaan, katso Oaklandin videot.

8. Romeo Delight - Bändin tiukin biisi. Lyhyt soolo, mutta sitäkin parempi. Alex vetää kovaa, kuten koko WACF-levyllä joka oli ennenkaikkea Alexin juhlaa.

9. Drop dead legs - Menkää vaikka Prahan keskustaan kesällä, ottakaa puolen litran kahvi ja miettikää tätä biisiä.

10. Mean Street - Tumma soundi, tumma maailma, maailmankatsomus. Synkempää Van Halenia.

Niin näitä biisejähän voi joka levyltä kirjailla vaikka kaikki...lähes jokaisesta löytyy joku oma muisto.

Uskomattomia muusikoita, ainut selkeä puute on se, että sanoituksiin ei ilmeisesti ole pahemmin kiinnitetty huomiota.

~HA! Onneksi löytyi Sammy Hagar, mestarisanoittaja...

"The love line is never straight and narrow
Unless your love is tried and true
We take a chance with new beginnings

Still we try (Oooh)
Win or lose (Oooh)
Take the highs (Oooh)
With the blues (Oooh)

Always one more
You're never satisfied
Never one for all with you
It's only one for me
Oh, why draw the line?
Meet you half the way
And you don't know what that means
Oh, yeah"

Van Halenin musiikin soidessa sanoitetut "pikabiisit" kuten "Bottom's Up" ovat nekin syvällisempiä. "Sam I am" nyt on ihan omaa luokkaansa sanoituksena. Hauskaa myös että kirjasit listasi kärkeen Eddien sanoittaman kappaleen. ~GERTCHA!

 

[laredo]

JÖÖ

Ei perskule. VH I ja sen kitarasoundit on jotain ihan utopistisen hienoa, vastaavaa ei saa edes rahalla vuonna 2006 ja toi VH I on vuodelta -78. Unchained on saundeiltaan ihan uskomaton kanssa. Sammy Hagarin aikainen Van Halen voi vai kusta alleen ja unelmoida noista saundeista ja biiseistä. Diamond Dave määrää.

Kröhöm, tarkoitat siis vuodelta -77...

Seuraavat ovat klassikoita Davelta

I, II, FW (suosikkini)

Hagarilta taasen
5150 ja OU812

Näiden kahden jälkeen ns. VanHagar-soundi muuttui

 

[Osmo Rapeli]

Kröhöm, tarkoitat siis vuodelta -77...

Khyyllä ykkönen julkaistiin vasta -78 jos nyt tarkkoja ollaan.

 

[HemmoP]

Khyyllä ykkönen julkaistiin vasta -78 jos nyt tarkkoja ollaan.

Omassa alkuperäisessä lukee kannessa 1977 ja sisälehdykässä taas 1978...

 

[Osmo Rapeli]

Omassa alkuperäisessä lukee kannessa 1977 ja sisälehdykässä taas 1978...

Niin mullakin vinyylissä. Noh, ei sen väliä. Sovitaan että oli molempien vuosien paras levy!

 

[laredo]

77

Khyyllä ykkönen julkaistiin vasta -78 jos nyt tarkkoja ollaan.

Vetoja.... anyone?

VH1 on julkaistu vuonna -77 ja sillä sipuli. Voipi tietysti olla että Euroopan julkaisu tahi uusintapainos on tullut myöhemmin tms. mene ja tiedä.

 

[GBenson]

~HA! Onneksi löytyi Sammy Hagar, mestarisanoittaja...

Van Halenin musiikin soidessa sanoitetut "pikabiisit" kuten "Bottom's Up" ovat nekin syvällisempiä. "Sam I am" nyt on ihan omaa luokkaansa sanoituksena. Hauskaa myös että kirjasit listasi kärkeen Eddien sanoittaman kappaleen. ~GERTCHA!

Jees, olen lukenut myös Van Halenin lyriikoita ja huomannut ettei S.Hagarkaan mikään sanoittaja-nero ole, mitä en käsittääkseni ole missään vaiheessa väittänytkään.

Mielipideasioista ei voi kiistellä.

 

[laredo]

Sanoituksista

Hahaa eihän kukaan voi ylittää wanhaa kunnon "pictures on the silver screen... greatest thing youve ever seen...lights camera action"!

 

[HemmoP]

Vetoja.... anyone?

VH1 on julkaistu vuonna -77 ja sillä sipuli. Voipi tietysti olla että Euroopan julkaisu tahi uusintapainos on tullut myöhemmin tms. mene ja tiedä.

Virallisesta julkaisupäivästä veto siis ?

Paljonko ?

 

[Mats Bedö]

Van Halen itse kertoo sivuillaan, etta se on julkaistu helmikuun kymmenes 1978. Ihan kun talla olis muuten jotain valia...

 

[Monipuolisenhuono]

Kröhöm, tarkoitat siis vuodelta -77...

EN vaan -78. Viinylin kannessa ja itse vinyylissä lukee 1978.

 

[Osmo Rapeli]

Mielipideasioista ei voi kiistellä.

Näinhän ne huonon maun omaavat tuppavat aina väittämään.

Hahaa eihän kukaan voi ylittää wanhaa kunnon "pictures on the silver screen... greatest thing youve ever seen...lights camera action"!

Khyyllä, tämä kiltin naapurintytön matka showbisneksen (pornoelokuvien) huipulle on aikasta toimiva tarina biisinlyriikkana.

Nimimerkki RBrad DDLR Forumseilla kertoi muuten varman huhun:

Originally Posted by RBrad
There’s a lady who baby-sits for an In-N-Out-Burger employee who just happens to play bingo with a lady that lives 8 miles from the gardener at an apartment complex who knows the neighbor of Eddy’s personal janitor. The gardener said the neighbor said the janitor said Wolfie can play bass “good enough” for VH because Eddy said so. Eddy's thinking about castrating Wolfie to be sure Wolfie retains his high pitch to match MA's range during the tour. AND get this! the In-N-Out Burger employee thinks Woflie’s favorite is the double cheeseburger animal style!

Kjeh.

 

[laredo]

Tunnustan tappioni

EN vaan -78. Viinylin kannessa ja itse vinyylissä lukee 1978.

Tarkistin asian wikipediasta. Totta, ilmestyi vuonna -78. Toistaiseksi tunnustan tappioni (kunnes löydän ensimmäisen painoksen jenkeistä...). Hyvä ettei vetoja keretty lyömään!

On muuten aika kovatahtinen levynlulkasupolitiikka VH:lla tuosta lähtien aina tuohon Diver Downiin!!!

 

[HemmoP]

On muuten aika kovatahtinen levynlulkasupolitiikka VH:lla tuosta lähtien aina tuohon Diver Downiin!!!

-74 - 77 ilmestyneillä bootlegeilla on lähes koko kahden ensimmäisen levyn materiaali. Sekä todella paljon mielenkiintoisia covereita.

 

[laredo]

Firehouse

-74 - 77 ilmestyneillä bootlegeilla on lähes koko kahden ensimmäisen levyn materiaali. Sekä todella paljon mielenkiintoisia covereita.

Löytyykö coveri Kissin Firehousesta? Oli muistaakseni aika onnistunut veto. Itelläni on paskalla tasolla mutta jos vaikka paremmalla löytäisi.

P.S. Kahden ensimmäisen VanHagar-levyn jälkeen alkoi alamäki. F.U.C.K yritti olla Zeppeliniä ja seuraavasta löytyykin jo kaikkien aikojen matalalento nimeltään "Cant stop loving you".... huhuh mitä musiikillista huorausta mistä puuttui lähes täydellisesti kaikki VH:n elementit. VHIII taas oli ensimmäinen todellinen äyte Eddien alkavasta hulluudesta, merkkejähän siitä oli nähty jo aiemmin.

 

[HemmoP]

FYI

http://www.vhboots.com/

 

[Mats Bedö]

Tarkistin asian wikipediasta. Totta, ilmestyi vuonna -78. Toistaiseksi tunnustan tappioni (kunnes löydän ensimmäisen painoksen jenkeistä...). Hyvä ettei vetoja keretty lyömään!

Niin kun, laredo, itsekin tuossa jo mainitsin, niin kylla bandi itse kertoo tuon levyn ilmestyneen helmikuun kymmenes 1978. Olisi aika outoa, jos loytaisit jotain muuta tietoa, joka pitaisi paikkansa.

Top-10 tulee tanaan....

 

[Mats Bedö]

Pannaas nyt toi lista tahan. Laitan top-kympin ja kaksi muuta, jotka kuuluisivat top-kymppiin, jos siina vaan olis 12 paikkaa ;-)

1) Little Dreamer (ollut alusta asti se biisi, jossa Daven tarinan kerronta ja Eddien kitara vetaa aina kylmat vareet)
2) Panama (ehka maailman toiseksi rockein biisi ja varsinainen road-biisi. kun taa vedettiin VanHagarin konsertissa, meika hyppi kun hullu, laulo kun hullu ja vedet valu silmista! uuuh! "Ahh, you reach down put it between my legs n' ease the seat back" Man, that's deep!)
3) Unchained (tykkaan lyriikasta ja kohdasta "Come on Dave, gimme a break", en tieda tassa on sita itteaan)
4) Hot For Teacher (kuten Golden Awe sanoi jo tuolla: huikea video, mutta myos se Alexin alku talle kappaleelle)
5) Mean Street (jos pitais esitella Van Halen jollekin alienille, laittaisin taman soimaan. tama on van halen)
6) I'll Wait (monilta taysin paitsioon jaanyt biisi, josta itse pidan todella paljon. jos kundit ois jatkaneet tata rataa taman levyn jaljilta, niin olisin ollut tyytyvainen)
7) Amsterdam (yllatys? ehka, mutta kun on viettanyt vuoden Amsterdamissa baut 20 vuotiaana, niin "Wham Bam, oh Amsterdam!" Need to say more? Ok: hyva party biisi)
8) And The Craddle Will Rock (raskaampaa ja tummempaa Van Halenia, josta ei puutu kun juniorin arvosanat)
9) Poundcake (jos Van Hagarin musiikki olis pysynyt tallaisena, niin mulla ei olis mitaan vaikeuksia pitaa siita laaja-alaisemminkin. mutta kun ei, niin pitaa tyytya pariin tallaiseen mestariteokseen)
10) Me Wise Magic (toiveet herasivat henkiin, Daven potku Sammyn munille, tuulahdus menneisyydesta, uudemman tuotannon ehdoton helmi)

Ja ne kaks muuta:

- Ice Cream Man (taa on Davea parhaimmillaan: itseaan taynna olevaa lyriikkaa, keimailua ja muutenkin loistavasti rakennettu biisi)
- Ain't Talkin' 'bout Love (maailman kaikkien aikojen paras kitara-riffi)