Viestin lähetti veinikretski
Tämä ketju on tarkoitettu meille ensimmäisien peilipallojen alla tanssineille 70,luvun pitkätukille.
Yksi kaikki, ainakin minua alkoi naurattamaan, nauretaanko yhdessä , mitä itsellesi jäi mieleen tuosta ajasta !
Mitä tuleekaan mieleeni 70-luvusta, jonka olisin tahtonut elää, vaan synnyinkin vuonna 80... harmi.
Tyttö kulkee pitkät hiukset levällään, jalassa liehuvalahkeiset housut, joihin on ommeltu levennyskaistaleet kukkakankaasta. Varpaiden väliin pujahtaa matalan nahkasandaalin nauha. Pusero jättää paljaaksi navan, jossa on pieni rengas. Meikki on melkein huomaamaton, mutta kaulassa roikkuu pitkiä inkkarihelmiä ja iso kukkariipus.
Tytön vierellä kulkee kundi jalat paljaina. Farkunlahkeet laahaavat festarikenttää. Kundin paidassa on jotain psykedeelisiä kuvioita. Käsivarteen on tatuoitu rauhanmerkki. Luonnonkiharat ulottuvat olkapäille.
Hippikulttuurin ja valtakulttuurin arvojen vastakkainasettelussa mielestäni yksi kiinnostavimmista kohdista on vastakkainasettelu miehekäs – naisellinen. Tällainen rooliarvojen painottuminen saattoi ilmetä esimerkiksi Vietnamin sodan vastustamisessa, homoseksuaalisuuden puolustamisessa, miesten pitkissä hiuksissa, pukeutumisessa ja koristelussa.
Vaatteista on hyvä alkaa, sillä ne ilmentävät vivahteikkaasti ja välittömästi monia kolmannen tietoisuuden perussävyjä. Näitä tietynlaista kaanonia noudattavia asuja onkin kutsuttu univormuiksi, ne ovat silti hyvin yksilöllisiä verrattuna muotivaatteisiin. Ne ilmentävät vapautta jo siksikin, etteivät ne kalliiden pukujen tavoin aseta kantajilleen sosiaalisia pidäkkeitä.
Uusi vapaa pukeutuminen ilmentää myös toista periaatetta; minuuden kokonaisuutta vastakohtana toisen tietoisuuden jakautuneisuudelle. Ei ole olemassa yhtä vaatekertaa toimistoa varten, toista seuraelämää varten ja kolmatta vapaa-aikaa varten.
Yksi syy minkä vuoksi nämä vaatteet eivät ole univormun kaltaisia kuten ihmiset kuvittelevat, on se että ne ilmaisevat tavattoman hyvin ihmisruumiin ominaisuuksia, ja jokainen ihmisruumis on erilainen ja ainutkertainen.
Uusi pukeutumistyyli on aistillisuuden julistus. Maskuliinisuutta tai feminiinisyyttä ei korosteta. Poika ei tunne, että hänen pitää pukeutua tietyllä tavalla tai muutoin ”hän ei ole mies”.
Kaiken kaikkiaan hippien vaatetus oli kirjavaa ja eksoottista. Kukkaiskansa omaksui mieluusti vaikutteita intiaaneilta ja kaukaisemmilta luonnonkansoilta; buddhalaiset rukousnauhat ja intialaiset talismanit kuuluivat hippien varusteisiin samoin kuin mokkasiinit ja tartan. Tämän kaiken tarkoitus oli saada kantajansa näyttämään iloittelevalta ja hullunkuriselta. Sen piti olla protesti kaikelle sille ylisiistille yksitoikkoisuudelle, joka kuului käsitteeseen ”amerikkalainen elämäntapa”.
Mutta kaikkein tärkeintä tässä paljastavien asujen naamiaisissa olivat tietysti kukat. Niitä sidottiin hiuksiin ja solmittiin kaulan ympärille. Niillä hipit koristelivat itsensä, toisensa ja lähelle osuneet ulkopuolisetkin. Kukat olivat paitsi rauhan ja rakkauden symboli myös kaikkein voimallisin ase maailman pahuutta ja väkivaltaa vastaan. Kukan hipit valitsivat symbolikseen, koska kukat vain ovat eikä niillä ole mitään ketään vastaan.
Ei kestänyt kauaakaan ennen kuin kukkakauppiaat olivat omaksuneet flower-powerin iskulauseekseen ympäri maailman. Tavalliset katukauppiaat tienasivat sievoisesti rakkauden sukupolven kukkaistuotteilla, hippisymboleja ja –sanastoa myytiin ihmisille kaiken mahdollisen mukana kravateista hampurilaisiin. Kukkaisvaltaa ja muita hippivaikutteita omaksuivat myös kalliit muotihuoneet, ja seurapiirirouvat ympäri maailman tutustuivat ”hippikulttuuriin” muoti- ja naistenlehtien välityksellä. Eipä aikaakaan, kun myös miestenlehdet keksivät kukkaisaatteen käyttökelpoisuuden; niitä eivät kuitenkaan kiinnostaneet niinkään paljoa kukkaislasten vaatteet kuin niiden puuttuminen.
Hippiliike syntyi Jenkeissä 60-luvun lopussa. Tunnuksena oli rauha ja rakkaus: ”make love, not war”.
Hippeys oli mielentila ja elämäntapa. Hipit vastustivat teknistyvää yhteiskuntaa ja kannattivat paluuta äiti maan huomaan. Hippeys oli ennenkaikkea elämistä vapaana ja sallimista muidenkin elävapaana. Hipit vastustivat Vietnamin sotaa ja harrastivat vapaata rakkautta.
Hippikulttuurissa varmasti yhtä tärkeän roolin sai musiikki, jota alettiin kutsua psykedeeliseksi rockiksi.
Hippiporukan suurin happening oli vuonna 69 Woodstockissa järjestetyt suurfestarit. Sen myötä hippien vaatteet, aatteet, elämäntavat ja musiikki levisivät ympäri maailman. Jimi Hendrix, Janis Joplin, Santana, Joen Baez ovat nimiä jotka kiipesivät Woodstockin lavalle ja jotka ovat jääneet elämään.
Hippiliikkeen vastustajat näkivät hipit festareilla notkuvina sottaisina, pitkätukkaisina tyyppeinä, jotka vetivät suoneen jos jonkinlaista moskaa, kuuntelivat omituista musiikkia ja harrastivat seksisuhteita kenen kanssa sattuu.
Hipit pyrkivät vapauteen, ja joillakin tajunnan vapauttamisen yritykset menivät jopa liian pitkälle. He etsivät suurempaa mielenvapautta huumeista, sillä niiden vaaroista ei ehkä tiedetty vielä 70-luvulla tarpeeksi.
Hipit rakastavat ihmisiä ja haluavat elää vahingoittamatta muita tai luontoa. Kun hippiliike syntyi vapaa rakkaus eli seksisuhteet ennen avioliittoa oli jotain uutta ja järisyttävää; nykyajan hipit käyvät ostamassa ehkäisyvälineitä festareille lähteissään täysin tyynenä, eikä kukaan pidä sitä omituisena.
Rokki, rauha ja rakkaus ovat hippien tunnussanoja. Se tarkoittaa rakkautta ihmisiin ja luontoon sekä yhtä lailla suvaitsevaisuutta ja elämän pehmeiden arvojen kunnioittamista.
Kaupallistuminen tuhosi lopulta koko hippikulttuurin; kukat pujotettiin liikemiesten napinläpeen, ja seurapiirirouvat koristelivat niillä hiuksensa.
Rakkauden sukupolven oli lopulta myönnettävä, että rahakas valtakulttuuri oli kukikasta vastakulttuuria paljon väkevämpi.
--- Tällaisia asioita minä ns. kukkaistyttönä olen joskus pohdiskellut ja mietiskellyt.