Mummola. Olihan vaivaannuttava elokuva. Ei sen takia, että olisi ollut huono, vaan sen vuoksi, että oli niin hyvin vangittu monia omastakin elämästä tuttuja kipeitä asioita. Joulu mummolassa kertoi paljon omista lapsuuden maisemistani ja ajoittain nauratti, ajoittain sai kiemurtelemaan penkissä. Sen jälkeen hypättiinkin varoittamatta käsittelemään asioita, joita löysin omasta aikuisuudestani ja tässä kohtaa ei sitten enää juuri naurattanutkaan. Ei mikään hyvän mielen elokuva, mutta suositus. Oli hyvä elokuva.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Uransa tehokkainta kautta pelaava Antti Saarela jatkosopimukseen Lukon kanssaLue lisää »
-
Lauri Mikkola suomalaisnuorten paosta Pohjois-Amerikkaan: "Ei se Suomi-kiekolle hyvä asia ole"Lue lisää »
-
NL-viikko: Jussi Tapola houkutteli Tappara-valmentajan Sveitsiin, pistepörssin kärki Jerry Turkulainen loukkaantuiLue lisää »
-
Miro Heiskasen telonut Rangersin Matt Rempe kahdeksan ottelun pelikieltoonLue lisää »
-
HIFK:n Petr Kodýtekille mätkäistiin kaksi pelikieltoa − yhteensä seitsemän ottelua pakkohuiliaLue lisää »
-
Kärpät voitolla joulutauolle – Karhunen piti nollat paluupelissäänLue lisää »
Leffa, jonka katsoit viimeksi
- Viestiketjun aloittaja Buster
- Alkaa
- 54 511
- 458
Uusin bätmän tuli katseltua. Tuohan oli varsin positiivinen yllätys. Ei nyt ihan 89 versiolle pärjää, mutta paljon mielummin tuota katsoi kuin Nolanin räpellyksiä. Vähän lyhyempi olisi voinut olla, mutta onneksi kotiteatterissa voi pitää taukoja niin paljon kuin huvittaa.
aurora borealis
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät
David Lynchin ohjaama tositarinaan pohjautuva The Straight Story tuli katseltua Areenasta. On tullut tuo joskus kauan kauan sitten katseltua aiemminkin ja olin miltei unohtanut, kuinka hyvä leffa onkaan kyseessä kokonaisvaltaisesti.
Kauniista musiikista vastaa Lynchin luottosäveltäjä Angelo Badalamenti (RIP) ja muutenkin elokuva on Lynchille ominaiseen tapaan erittäin kaunis visuaalisesti, näyttävine maisemineen. Muutamia Lynchin muista töistä tuttuja kasvoja vilahtelee elokuvassa ja ylipäätään roolitus ja näyttelijäsuoritukset ovat kautta linjan onnistuneita. Kerronta on koukuttavaa ja elokuvan syvälliset pohdiskelut teemoihin kuten perheeseen, vanhenemiseen ja anteeksiantamiseen liittyen ajatuksia herättäviä.
Vahva katselusuositus tälle ja löytyy vielä vuoden loppuun Areenasta:
areena.yle.fi
Kauniista musiikista vastaa Lynchin luottosäveltäjä Angelo Badalamenti (RIP) ja muutenkin elokuva on Lynchille ominaiseen tapaan erittäin kaunis visuaalisesti, näyttävine maisemineen. Muutamia Lynchin muista töistä tuttuja kasvoja vilahtelee elokuvassa ja ylipäätään roolitus ja näyttelijäsuoritukset ovat kautta linjan onnistuneita. Kerronta on koukuttavaa ja elokuvan syvälliset pohdiskelut teemoihin kuten perheeseen, vanhenemiseen ja anteeksiantamiseen liittyen ajatuksia herättäviä.
Vahva katselusuositus tälle ja löytyy vielä vuoden loppuun Areenasta:
The Straight Story
David Lynchin ohjaama velmu tositarina. Karhean lämmin elokuva kertoo vanhasta miehestä, joka lähtee ruohonleikkurilla ajellen tekemään sovintoa toisessa osavaltiossa asuvan veljensä kanssa, kun molempien terveys on alkanut horjua. Pääosissa Richard Farnsworth, Harry Dean Stanton ja Sissy...
On kyllä hieno leffa. Katsoin itsekin pitkästä aikaa tämän parisen viikkoa sitten.
Justiinsa puolestaan katsottiin Sisu. Sepäs olisikin ollut varmaan hauska ihmiskokeilu, jos olisi katsonut nämä kaksi mainittua elokuvaa peräjälkeen.
hooceebruins
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Boston Bruins, Janette Lepistö
Katselin Jokerin uudestaan ja onhan se kylmäävä kertomus maailman menosta, ei siitä pääse mihinkään.
Touch of Evil (1958).
Oli yksi pisimpään omalla watchlistillä roikkuneista leffoista. Päätynyt sinne Orson Wellesin ja IMDb 8 keskiavon takia, ja hauskaahan oli leffaa katelessa että en heti hiffanut että Orson Welles oli leffassa pääosassa. Janet Leigh, Charlton Heston ja Marlene Dietrich oli leffassa mukana myös.
Ton vuosikymmenen leffaksi oli ihan hyvä. Toki ajan hammas oli pureskellut tätäkin leffaa ja loppu tuntui aika hoopolta. Aina kun annan arvosanan IMDb:hen ennen vuotta 1968 tehtyjä leffoja niin kyllä siinä joutuu antamaan hieman armoa leffalle että aikakauden tekniikka, teko tyyli ja sensuuri on ollu mitä on ollu.
Ton vuosikymmenen leffaksi oli ihan hyvä. Toki ajan hammas oli pureskellut tätäkin leffaa ja loppu tuntui aika hoopolta. Aina kun annan arvosanan IMDb:hen ennen vuotta 1968 tehtyjä leffoja niin kyllä siinä joutuu antamaan hieman armoa leffalle että aikakauden tekniikka, teko tyyli ja sensuuri on ollu mitä on ollu.
Viimeksi muokattu:
Tällä hetkellä katson kyseistä dokumenttia ja hiljaiseksi tämä on vetänyt. Toisaalta tämä on jo entisestään vahvistanut Kremliä kohtaan tuntemaani vihaa. Ehdottomasti suositeltavan arvoinen dokumentti, jonka jokaisen tulisi nähdä.
Mä luulen etten katso tota luenteeni tuntien alkaa paikat menee paskaks
Tuli katsottua YLE Areenasta elokuvaklasikko La dolce vita (1960) .Melkeen kolme tuntinen leffa, ja tunnustan että vikat 1,5 tuntia odotin vain että pääsen leffan loppuun. Tää nyt oli kolmas Federico Fellinin leffa jonka katsoin, ja jää kyllä samalla viimeseksi kun ei vaan herran leffat uppoa.
Vaikka La Dolce Vitaa ja 8½ (oletan tässä olevan 2/3 katsomastasi) Fellinin kohdalla aina mainostetaan, niin ne on aika hankalia katsottavia kylmiltään leffojen pariin hypäten. Kun ne ovat enemmän tai vähemmän omaelämäkerrallisia, kritisoivat 60-luvun rikkaiden sisällötöntä elämää ja ovat erittäin episodimaisia, jopa vähän sekavia rakenteeltaan. Meinaan itsellänikin taisi olla nuo kaksi ne ensimmäiset kosketukset Felliniin ja menivät enemmän tai vähemmän ohi. En ole kumpaakaan katsonut uudestaan sen jälkeen. Tarkoitus joku päivä Fellinin filmografiaa kahlata kattavammin ja lukaista elämänkertansa ainakin siinä ohessa, joten silloin otetaan toinen erä noiden kanssa. Kasipuoloisesta tosin semisti pidin, jos siinä oli Giulietta Masina tanssimassa rannalla Nino Rotan haitarisävellyksen tahtiin. Jotain 15 vuotta sitten katsottu ja ei jaksa tarkistaa.
Suosittelen Cabirian öitä ja La Stradaa. Variety Lights on hiipivä tumma komedia ja Amarcordkin voittanut Oscarin, joten ei se nyt kai voi kovin sekava olla. Sekä ylipäänsä Fellinin uran alkupään elokuvia jostain La Stradasta aiempiin, jotka ovat huomattavasti yksinkertaisempia narratiiviselta rakenteeltaan verrattuna näihin uran loppupään surrealistisempiin elokuviin.
Itse katsoin viimeksi Night Swimin. Porvarillinen kauhuelokuva lämmitetystä ja valaistusta ulkouima-altaasta, mikä kuulostaa näin kirjoitettuna Quentin Dupieux'n elokuvalta, mutta ei valitettavasti ollut. Olisi tehnyt mieli lampsia kotiin 20 minuutin jälkeen, mutta kun juuri olin tullut ulkoa kylmästä lämpöiseen. Jos elokuva olisi tajunnut oman hölmöytensä ja kankeutensa, niin se olisi nojannut siihen ja ollut kohtalainen höpsö kauhukomedia. Mutta se halusi koittaa olla moderni arthouse/indie -kauhu ja lopputulos on vaivaannuttava geneerinen jäljitelmä.
Viimeksi muokattu:
Fellinistä puheen ollen: Otto e mezzo eli 8½ on myös sellainen elokuva, jota voinee suositella. Kyseessä on varsin erikoinen leffa, joka muistuttaa hyvinkin paljon taide-elokuvaa, joten tarinan seuraaminen voi olla aika haastavaa.
Italialaisista leffoista kun kerran on puhe, niin nostaisin esiin vielä sellaiset klassikot kuin Rome, Open City sekä Umberto D., joista ensimmäinen kertoo tavallisen ihmisen arjesta natsien miehittämässä Roomassa ja jälkimmäinen puolestaan köyhän eläkeläisukon elämästä 1950-luvun Italiassa hyvinkin koskettavalla tavalla.
Italialaisista leffoista kun kerran on puhe, niin nostaisin esiin vielä sellaiset klassikot kuin Rome, Open City sekä Umberto D., joista ensimmäinen kertoo tavallisen ihmisen arjesta natsien miehittämässä Roomassa ja jälkimmäinen puolestaan köyhän eläkeläisukon elämästä 1950-luvun Italiassa hyvinkin koskettavalla tavalla.
Korjasin puutteen yleissivistyksessä kun kirjastoon oli tullut bluukkana Caddyshack. Chevy Chase, Rodney Dangerfield, Bill Murray ja hiljattain edesmennyt Cindy Morgan kaikkine suloineen. Kai siinä jokin juoni oli mutta lähinnä päätöntä sekoilua, jolle oli itsessään jo pakko nauraa.
Joo katottiin kans Saw X -elokuva. Vähän mietin, että viitsiikö sitä ihan tuota 15€ maksaa vuokraamon leffasta, mutta kyllä se kannatti.
aurora borealis
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät
Täytynee joskus kokeilla. Tuli itselläni viime vuonna käytyä Sisu katsomassa Finnkinon Femmalla leffaan -päivän aikana. Samaan leffateatterireissuun paketoin Jope Ruonansuusta läheisten suulla kertovan Jope ite -dokkarin ja Napapiirin sankarit 4:n. Vahva Lappi-teema siis tuossa kokonaisuudessa, mutta genrejen vaihtelun ansiosta (dokkari, toiminta, komedia) kombo ei kuitenkaan ollut liian yksitoikkoinen.
Lappi-teemaan liittyy myös viimeksi katsomani leffa Aurora (2019), jonka tapahtumat sijoittuvat Rovaniemelle ja joka on aika pitkälti myös paikkakunnalla kuvattu. Edeltävän tähän ketjuun kirjoittamani viestin leffan tavoin tämäkin on kohta Areenasta poistumassa, joskin löytyy suoratoistopalveluiden osalta myös Viaplayn valikoimista. Leffa on saanut todella kovaa suitsutusta arvostelijoilta ja jopa äänestetty suomalaisten elokuvakriitikoiden toimesta 2010-luvun toiseksi parhaaksi suomalaiselokuvaksi (Ylen juttu äänestystuloksista).
Vuolaiden kehujen lisäksi leffassa kiinnosti myös tapahtumapaikka. Itselleni kun Rovaniemi on kaupunkina hyvin tuttu ja on tullut siellä nuorempana useita vuosia asuttuakin, niin paikallistuntemusta löytyy. Paikallistuntemuksen ansiosta on kiinnostavaa bongailla eri kuvauspaikkoja ja samalla sitä usein tulee kiinnittäneeksi huomiota, mikäli vaikkapa jokin tunnettuun tai välillä vähän vähemmänkin tunnettuun paikalliseen rakennukseen sijoittuva sisäkohtaus on kuvattu todellisuudessa jossain toisaalla tai jossain siirtymäkohtauksessa ollaan etenemässä todellisuudessa aivan väärään suuntaan alueella tai käytetään hyvin epäkäytännöllistä reittiä visuaalisista syistä jne.
Aurorassa positiivisella tavalla yllätti, kuinka loogisia nuo kulkusuunnat ja -reitit ovat ja suurin osa sisäkohtauksistakin on vielä kuvattu paikkakunnalla. Immersion kannalta tuo on hieno asia, vaikka ymmärrettävästi lupien ja muiden järjestelyiden kanssa voikin olla omat haasteensa. Esimerkiksi kauppojen sisällä kuvaaminen vaatii elokuvantekijöiltä kuvausluvan ja sellaista ei mitä ilmeisimmin ollut irronnut paikallisen Prisman sisätiloihin, siitä päätellen, että ainoastaan Prismaan liittyvät ulkokohtaukset on kuvattu Rovaniemen Prisman pihalla ja sisäkohtaukset jossain toisessa Prismassa.
Kaiken kaikkiaan ymmärrän kyllä, miksi kriitikot ovat elokuvasta pitäneet. Nimekäs näyttelijäkaarti hoitaa roolinsa ammattitaidolla ja viihdyttävä leffa sai itsenikin useamman kerran nauramaan ihan ääneen. Tulee varmaan katseltua vielä uudemmankin kerran joskus tulevaisuudessa.
Aurora
Aurora bilettää sielunsa kyllyydestä Rovaniemen yössä, kunnes kohtaa nakkikioskilla Darianin, joka pyytää häntä pelastamaan henkensä. O: Miia Tervo. N: Mimosa Willamo, Amir Escandari, Ria Kataja, Chike Ohanwe, Hannu-Pekka Björkman, Oona Airola, Pamela Tola, Miitta Sorvali. T: Dionysos Films Oy...
Roger Moore
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Upeeta Ville upeeta, KuPS
Eilen illalla tuli katsottua Scream 5. Ei tuota kohtaan nyt älyttömiä odotuksia ollut, mutta ihan viihdyttävää urpoilua tuo oli kaikkinensa. Kaikki Scream-kliseet oli hyvin läsnä ja leffasarjalle uskollista teinikauhua tuo oli. En nyt älytön kauhuleffojen ystävä ole, mutta Screamit on siinä mielessä eri asia kun ne tiedostavat itsekin juuri tällaisen teinislasher-leffatyypin hölmöyden, joten tuollaisena parin tunnin "aivot narikkaan" viihteenä tuo toimii varsin hyvin.
Screameissa nerokkainta on varmaan tuo leffan sisään rakennettu Stab-elokuvasarja, joka on siis käytännössä "Scream Screamin sisällä". Tavallaan siis sen Stabin avulla tässä oikein alleviivataan sitä että tämä on elokuvaa, tavallaan rikotaan siis neljättä seinää vaikka sitä ei nyt ihan suoraan sanotakaan mutta tuo Stab sen tavallaan tekee.
Ihan viihdyttävä pläjäys, kaikki typerimmät Scream-kliseet oli mukana mutta niitä oli ihan toimivasti päivitetty nykyaikaan. Pointsit myös vanhojen starojen eli Neve Campbellin, Courteney Coxin ja David Arquetten läsnäolosta. Campbell on muuten näin viisikymppisenä helkkarin paljon kuumempi mitä nuorempana.
Loppuun vielä pieni spoileri jos et ole nähnyt:
Mutjoo, sellanen 3/5. Kertakäyttöviihteenä ihan hyvää, mutta ei nyt varsinaisesti nouse sellaiseksi leffaksi että tarvitsee uudelleen katsoa.
Screameissa nerokkainta on varmaan tuo leffan sisään rakennettu Stab-elokuvasarja, joka on siis käytännössä "Scream Screamin sisällä". Tavallaan siis sen Stabin avulla tässä oikein alleviivataan sitä että tämä on elokuvaa, tavallaan rikotaan siis neljättä seinää vaikka sitä ei nyt ihan suoraan sanotakaan mutta tuo Stab sen tavallaan tekee.
Ihan viihdyttävä pläjäys, kaikki typerimmät Scream-kliseet oli mukana mutta niitä oli ihan toimivasti päivitetty nykyaikaan. Pointsit myös vanhojen starojen eli Neve Campbellin, Courteney Coxin ja David Arquetten läsnäolosta. Campbell on muuten näin viisikymppisenä helkkarin paljon kuumempi mitä nuorempana.
Loppuun vielä pieni spoileri jos et ole nähnyt:
Deweyn eli Arquetten hahmon kuolema oli kyllä jopa Screamin mittapuulla ihan helvetin typerä. Pitää mennä siis varmistamaan että ghostface on kuollut ja ampua tätä päähän. Hups, se kerkesikin tappaa sinut. Ei Dewey olisi oikeasti ajanut tuollaiseen miinaan. Höh.
Mutjoo, sellanen 3/5. Kertakäyttöviihteenä ihan hyvää, mutta ei nyt varsinaisesti nouse sellaiseksi leffaksi että tarvitsee uudelleen katsoa.
Tuli katsottua Roman Polanskin ohjaama ja Harrison Fordin tähdittämä Frantic (1988) joka tuntuu nykyään tulevan joka päivä telkkarista. Leffassa oli myös Emmanuelle Seigner josta sitten tuli kuvausten jälkeen Roman Polanskin vaimo. Itse leffa oli sellainen Hitchkokimaninen stoori jossa tavis mies joutuu vahnigossa keskelle vakoilujuttua Pariisissa. Kyllä ton nyt kerran kattelee, ja olihan se hauska vaihteeksi nähdä joku leffa jossa Harrison Ford on vielä alle 50 v.
vastaantulija
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Määrätietoisesti HPK
Tuomion saari tuli katsottua
Leffan paras anti spoilerina
Leffan paras anti spoilerina
Salkkarien Ossi tapettiin kirveellä
Kuolleet lehdet. Tähän oli tiivistetty Kaurismäkeläisyys, se oikein tirisi ulos elokuvan joka liitoksesta. Itselle toimii.
Elokuvan parasta antia oli Alma Pöysti. Pöystillä on todella hieno kyky ilmentää tunnetiloja - ja niiden puutetta - kasvoillaan ja koko kehollaan. Muutkin hoitivat roolinsa hyvin, mutta Alma varasti shown.
Elokuvan parasta antia oli Alma Pöysti. Pöystillä on todella hieno kyky ilmentää tunnetiloja - ja niiden puutetta - kasvoillaan ja koko kehollaan. Muutkin hoitivat roolinsa hyvin, mutta Alma varasti shown.
Tullut Netflixiin. Yllätti positiivisesti. Mulla oli jäänyt joskus kauan sitten katsotun trailerin takia käsitys ihan erilaisesta elokuvasta. Ei tosiaankaan ollut mikään hidastempoinen elokuva, vaan nimensä veroisesti nopeaa ja veristä toimintaa. Vähän samanlainen slapstick-mättöleffa kuin vaikka John Wickit on.
Eihän tässä koko leffassa mitään järkeä ollut, oli myös ehkä vähän liian pitkä ja lopussa meni jo överiksi. Mutta pikkaisen väsyneenä kun tällaista katseli perjantai-iltana, niin ainakin minä viihdyin ja muutamaan otteeseen nauroinkin. Brad Pitt oli pitkästä aikaa hyvä. Ja tekijät olivat guyritchiensä opiskelleet.
Neljä tähteä viidestä
Kuin myös aikoinaan. Odotukset itselläkin oli aika matalalla, mutta kyllä tota on tullu suositeltua yhdelle duunikaverillekin. Oli sen verran hyvä että voi katsoa uudestaankin jos kohdalle sattuu.
Tullut Netflixiin. Yllätti positiivisesti.
Itselläkin viimeisin leffa sijoituu Japaniin. Tuli katsottua YLE Areenasta Drive my car (2021).
Leffassahan ei ole tavallaan mitään ihmeelistä ja kertoo tarinan miehestä joka nyt koittaa päästä yli vaimonsa kuolemasta. Pelkkää dialogia eikä mitään erikoistehosteita. Silmän iloa nyt tarjosi tietenkin se Saabi ja Park Yu-rim. Ainoa miinus leffassa oli se että koko ajan odotin että The Beatlesin "Drive My Car" biisi olisi ruvenut soimaan, mutta ei.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy