Joo niinhän se on. Ei Ässät siinä ole poikkeus. Kuitenkin mun mielestä tuntuu oudolle, että tuntuu olevan ylipääsemätön riski varata(joo ei tietenkään kenellekään mitään varata) sille omalle lahjakkaalle junnulle se joku kakkos-kolmosketjun paikka, koska ei ole 100% varmaa, että hän siinä onnistuu. Sitten kuitenkin sama tontti voidaan myöntää ties mille ulkkarille, koska... miksi? Onhan meillä käynyt aika moni ulkkari ja aika harvassa on ne, jotka on pistepörssin hyvillä sijoilla notkunut.
Porilla on niin hieno kiekkohistoria ja sen vuoksi todella hieno kiekkoyhteisö, että siksi kannttaisi yrittää vaalia porilaisuutta ainakin jonkun verran, sillä sieltä sitä yhteisöllisyyttä ja parhaita tarinoita mun mielestä syntyy. Enkä tarkoita, että täytyisi olla mitään syntyperäisiä porilaisia, mutta sellaisia, jotka käy meidän junnupolkua ainakin jonkun verran läpi.
Ymmärrän noin periaatteessa mitä tarkoitat.
Jengejä kuitenkin kasaillaan hyvissä ajoin ja visioissa on aina saada hankinnoista vahvistus, joka sitten ajan kanssa ottaa sen vastuullisen ruudun, kantaa vetensä ja hilaa joukkuetta. Lähtökohtasesti kynnys lyödä vastaavat odotusarvot nuorelle, vielä läpimurtoa tekemättömälle pelaajalle tuntuu riskialttiimmalta.
Kaikki ulkkarit ei sitten välttämättä osoittaudu odotusarvojen mukaisiksi. Ja toisaalta, sieltä voi tulla nuorempaa kaveria läpi kuten viime kaudella semi-yllättäen Lenni ja tosi-yllättäen Viirret. Jonkin asteen läpimurtopelaaja on Virtanenkin alakenttiin.
Katotaan mihin suuntaan 22-v. Viitalan osake osoittaa. Nyt näyttää taas vähän iloisemmalta, voi olla osin omaa kehitystä ja osin viilatun pelitavan tuomaa raikkautta.
Sehän on, käsitteekseni, valmennus+urheilujohto+seurajohto jonka täytyy jossain määrin vetää suuntaviivoja ja tukea toisiaan. Pelitavan muutokset, nuoriso-osaston sisäänajo sisältää aina mahdollisia kasvukipuja ja sitä ulkoista painetta täytyy sitten sietää kun ei aina heti kuljekaan.
Ei ny tonne etelänaapuriin viitti määräänsä enempää kattella, niillä mitään omia poikia oleggan. Mutta jotenkin painunut mielikuviin, miten Pekka Virta - Kalle Sahlstedt pisti seuraa remonttiin. Kerttulan sanoin, "Porissakin pistetään mutta isommilla resursseilla voi edetä nopeammassa tahdissa". Joka tapauksessa, Virran eka päätty lupaavan alun jälkeen luisuun ja mahalaskuun jossa viimeisen naulan arkkuun löi Matti Kuparinen. Siinä vaiheessa epäilijöitä riitti. Seuraavalla kaudella lyötiin löylyä lisää pienentämällä seuraikoni Niskalan roolia, pistämällä Jyri Marttinen kiertoon ja laittamalla vastuuta nuorelle Reunaselle ja vielä nuoremmalle Heinolalle. Ajan kanssa vastasivat huutoon.