Led Zeppelin

[nummenkallio]

Vähän nyt huutista tuolle, että Greta Van Fleetin jampat olisivat bluesia ja folkia kuuntelemalla päätyneet üllattaen täysin samalta kuulostavaan lopputulokseen kuin Zeppeliini. Juu juu, nuo olivat Zepukan vaikuttimet, mutta silti...

Hienoja yhtyeitä toki molemmat. Diggaan ja nostan tuoppia.

 

[heavy]

Vähän nyt huutista tuolle, että Greta Van Fleetin jampat olisivat bluesia ja folkia kuuntelemalla päätyneet üllattaen täysin samalta kuulostavaan lopputulokseen kuin Zeppeliini. Juu juu, nuo olivat Zepukan vaikuttimet, mutta silti...

Outoa huutonauraa väitteille joita kukaan ei ole edes väittänyt.

 

[Mojo]

Bernard MacMahonin ohjaama elokuva Becoming Led Zeppelin on ensimmäinen yhtyeen itsensä kanssa yhteistyössä toteutettu dokumentti. Julkaisuajankohdasta ei kuitenkaan ole vielä tietoa.

Led Zeppelinistä ensimmäinen virallinen dokumenttielokuva - projektissa mukana kaikki yhtyeen jäsenet - Soundi.fi

Led Zeppelinin historiaa luotaava Becoming Led Zeppelin -niminen filmi on ensimmäinen yhtyeen itsensä kanssa yhteistyössä toteutettu dokkari. Bernard MacMahonin ohjaaman elokuvan kerrotaan seuraavan rock-mammutin ”rakettimaista nousua tähteyteen”. ”Becoming Led Zeppelin on elokuva, jota kukaan...

www.soundi.fi

Elokuva tulee sisältämään haastatteluja kitaristi Jimmy Pagelta, laulaja Robert Plantilta ja basisti John Paul Jonesilta sekä harvinaisia arkistohaastatteluja edesmenneeltä rumpali John Bonhamilta.

 

[oiler99]

Led Zeppelin IV täytti eilen 50 vuotta. Ja juuri sopivasti juhlapäivän kunniaksi levy rikkoi USA:ssa tuplatimanttirajan, eli 24-kertaisesti platinaa on nyt plakkarissa. LED ZEPPELIN IV Certified 24 Times Platinum In The US - BraveWords

Nelonen (tai Zoso, tai neljä symbolia, millä nimellä nyt levyä haluaakaan kutsua) oli teini-ikäisenä ensikosketukseni Led Zeppeliniin ja yhä edelleen erittäin rakas levy. Siltä ei heikkoja kohtia löydy. Hommasin joku aika sitten levystä tuoreimman vuoden 2014 remasterin deluxe-painoksena. Parannus äänenlaadussa oli huomattava aiempiin versioihin. Stairway To Heaven kuulosti pitkästä aikaa ihan helvetin hyvältä.

 

[Stolk-2]

Luin Brad Tolinskin Jimmy Page Yksinoikeudella kirjan. Mielenkiintoinen kirja ja avasi paljon Led Zeppelinin ja Pagen muiden bändien taustoja. Kirjassa oli paljon kitaristeille kiinnostavaa tietoa kuten mitä kitaroita käytti milläkin levyillä ja kappaleilla. Myöskin paljon asiaa vahvistimista ja pedaaleista. Lyhyesti oli Pagen Crowleyn uskomuksista selitetty. Mitään rietastelu paljastuksia ei kirjassa ollut. Brad Tolinski oli Guitar World lehden päätoimittaja aikanaan.

 

[Derrick]

Hyvää pohdintaa:

Lähetyksessä alkoi soida Stairway to Heaven, joka on aikanaan äänestetty maailman parhaaksi rock-kappaleeksi. Siitä huolimatta Hussi ja Mäkilähde eivät tunnistaneet kappaletta oikeaksi.

– Knockin’ on Heaven’s Door, veikkasi Mäkilähde biisin nimeä, mutta sekä Ritokoski että Hussi tyrmäsivät vastauksen.

– Heaven on tää biisi. Ai eikö? Stairway to Heaven, Mäkilähde sai lopulta vastattua.

Sen jälkeen Hussi ja Mäkilähde alkoivat arvuutella, minkä yhtyeen kappale se on.

– No siis Eric Clapton on soittanut niin monessa bändissä. Eiks tää ole Eric Clapton? Mäkilähde pohti ääneen.

– No ei ole kyllä, Ritokoski sanoi.

– Sano eka kirjain, Hussi pyysi.

– Siinä on kaksiosainen nimi, Ritokoski paljasti.

Hussi veikkasi tämän jälkeen Whitesnakea ja Mäkilähde puolestaan pohti, onko kappale Guns ’n’ Rosesin. Ritokoski tyrmäsi molemmat vastaukset ja tarkensi myös, ettei Eric Claptonilla ole mitään tekemistä Stairway to Heavenin kanssa. Lopulta hän paljasti, että yhtyeen nimi alkaa l-kirjaimella.

Hussi heitti ilmoille uudestaan Lynyrd Skynyrdin, mutta sen jälkeen Mäkilähde viimein keksi oikean vastauksen. Jimmy Pagen edustama ja Stairway to Heavenin esittänyt yhtye on tietenkin Led Zeppelin.

Aamulypsyn juontajat eivät tunnistaneet Stairway to Heaven -kappaletta suorassa lähetyksessä: ”Eikö tämä ole Eric Clapton?”

Tuukka Ritokosken visakysymys oli liian vaikea Janni Hussille ja Juuso Mäkilähteelle.

www.iltalehti.fi

 

[adolf]

Uskoani ihmiseen koetellaan, kun tuommoista lukee.

 

[alwahla]

Tuon siitä saa, kun kuuntelee musiikkia vain kapealla otannalla: populaarimusiikin merkkiteoksia ei vaan tunneta. Jatkan siis edelleen kyseisen kanavan boikotointia, koska ei tuollaista tietämättömyyttä kestä.

 

[benicio]

Tänään ei sama porukka tiennyt Wind of Changen tai Rock You Like a Hurricanen esittäjää. Ei yhtä tunnustetut kappaleet kuin Stairway to Heaven, mutta aika tunnettuja kuitenkin. Meille setämiehille.

Lepovuorossa ollut Mäkilähde olisi varmaan nuo tiennyt.

 

[Patarouva]

Hyvää pohdintaa:

Lähetyksessä alkoi soida Stairway to Heaven, joka on aikanaan äänestetty maailman parhaaksi rock-kappaleeksi. Siitä huolimatta Hussi ja Mäkilähde eivät tunnistaneet kappaletta oikeaksi.

– Knockin’ on Heaven’s Door, veikkasi Mäkilähde biisin nimeä, mutta sekä Ritokoski että Hussi tyrmäsivät vastauksen.

– Heaven on tää biisi. Ai eikö? Stairway to Heaven, Mäkilähde sai lopulta vastattua.

Sen jälkeen Hussi ja Mäkilähde alkoivat arvuutella, minkä yhtyeen kappale se on.

– No siis Eric Clapton on soittanut niin monessa bändissä. Eiks tää ole Eric Clapton? Mäkilähde pohti ääneen.

– No ei ole kyllä, Ritokoski sanoi.

– Sano eka kirjain, Hussi pyysi.

– Siinä on kaksiosainen nimi, Ritokoski paljasti.

Hussi veikkasi tämän jälkeen Whitesnakea ja Mäkilähde puolestaan pohti, onko kappale Guns ’n’ Rosesin. Ritokoski tyrmäsi molemmat vastaukset ja tarkensi myös, ettei Eric Claptonilla ole mitään tekemistä Stairway to Heavenin kanssa. Lopulta hän paljasti, että yhtyeen nimi alkaa l-kirjaimella.

Hussi heitti ilmoille uudestaan Lynyrd Skynyrdin, mutta sen jälkeen Mäkilähde viimein keksi oikean vastauksen. Jimmy Pagen edustama ja Stairway to Heavenin esittänyt yhtye on tietenkin Led Zeppelin.

Aamulypsyn juontajat eivät tunnistaneet Stairway to Heaven -kappaletta suorassa lähetyksessä: ”Eikö tämä ole Eric Clapton?”

Tuukka Ritokosken visakysymys oli liian vaikea Janni Hussille ja Juuso Mäkilähteelle.

www.iltalehti.fi

Olen tällaisten juttujen kohdalla usein miettinyt, että onko touhu esitystä, että toimittajat vaikka radiossa esiintyvät tyhmempinä, kuin he oikeasti ovat, jotta saadaan ihmisiä kuuntelemaan ja tuntemaan ylemmyyttä.

Tykkäisikö joku kuunnella kun sieltä tulisi oikeita vastauksia kuin apteekin hyllyltä?

Vaikea uskoa, että tiedetään Eric Clapton Lynyrd Skynyrdista puhumattakaan mutta mieleen ei tule Led Zeppelin.

Luulen, että heille maksetaan siitä, että esittävät toopeja.

 

[Derrick]

Olen tällaisten juttujen kohdalla usein miettinyt, että onko touhu esitystä, että toimittajat vaikka radiossa esiintyvät tyhmempinä, kuin he oikeasti ovat, jotta saadaan ihmisiä kuuntelemaan ja tuntemaan ylemmyyttä.

Tykkäisikö joku kuunnella kun sieltä tulisi oikeita vastauksia kuin apteekin hyllyltä?

Vaikea uskoa, että tiedetään Eric Clapton Lynyrd Skynyrdista puhumattakaan mutta mieleen ei tule Led Zeppelin.

Luulen, että heille maksetaan siitä, että esittävät toopeja.

Voi olla joo!

Armeijassa aikanaan yksi tupakaveri soitti mankalla jotakin ja kysyi että tiedetäänkö mikä bändi on. Toinen tupakaveri arvasi aika nopeasti että The Doors, koska Doors on tuolloin pinnalla (toiseen kertaan) ja se sopi melkein mihin kysymykseen tahansa. Itsellä ei ollut hajuakaan mistä oli kyse. Bändi oli The Stooges, joka ei kyllä yhtään soitellut kelloja koska punk rock ei ole ihan jokaisen juttu.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Hussi heitti ilmoille uudestaan Lynyrd Skynyrdin, mutta sen jälkeen Mäkilähde viimein keksi oikean vastauksen. Jimmy Pagen edustama ja Stairway to Heavenin esittänyt yhtye on tietenkin Led Zeppelin.

Odotin kieli pitkällä Huks Perryä, mutta tällä kerralla kuti jäi piippuun.

Pitäisikö musiikkia soittavilla kanavilla työkseen mölisevien suorittaa jonkinmoinen populaarimusiikin ajokortti?

Toisaalta, en minäkään erota ninniäpyliä ja jonnajeminaa toisistaan. Ei siis olisi mitään asiaa suurimmalle osalle suomalaisista radiokanavista, paitsi setäilemään, mikäli sellaiselle olisi kysyntää. Olisin ihan helvetin hyvä musiikkitoimittaja (onko sellaisia soittolistojen aikakaudella?), jos pitäisi taktisista syistä saada johonkin kellonlyömään häädettyä kuuntelijoita naapurikanavalle. Zeppeliniä olisi tietysti mukava soitella, ja Kääpiön progeohjelmassa soolo tunnustettaisiin sooloksi vasta jossakin seitsemännen minuutin tienoilla. Pannaan toivo siihen, että tuollaiset jutut kiinnostavat vielä jotakuta jossakin.

 

[Surukuku]

... Pannaan toivo siihen, että tuollaiset jutut kiinnostavat vielä jotakuta jossakin.

Täältä nousee käsi... ja peukku...
Tosin, olen tätä setämies-ikäluokkaa, joka siirtyy ennen pitkää jo mananmajoille.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Täältä nousee käsi... ja peukku...
Tosin, olen tätä setämies-ikäluokkaa, joka siirtyy ennen pitkää jo mananmajoille.

Kaikki kuuntelijat lasketaan, kuulolaitteella tai ilman.

 

[Patarouva]

Kyllä joku tulevaisuudessa vielä noita vanhoja bändejä kuuntelee, sillä pohtii joku menneiden vuosituhansien tapahtumia ihan työkseen.

Tänään ei sama porukka tiennyt Wind of Changen tai Rock You Like a Hurricanen esittäjää. Ei yhtä tunnustetut kappaleet kuin Stairway to Heaven, mutta aika tunnettuja kuitenkin. Meille setämiehille.

Silloin on asiat vielä hyvin, kun tädit ja sedät muistavat nuoruutensa musiikin, eikä kukaan pääse naapurista huijaamaan, että kyllä tuo jälkimmäinen noista biiseistä ihan varmasti oli se kannattamasi seuran maalilaulu.

 

[axe]

Sitten pitää olla vasta huolissaaan, jos Radio Rockin toimittajat eivät kysyttäessä tunnista Metallicaa tai Volbeatia.

Mutta näin henkilökohtaisen tason lähikokemusasiantuntijuudella pidän Eric Claptonia jopa hyvänä hakuna! Minähän totta kai tunnen Zeppelinini kuin vettä vaan ja laulan Stairwaytä mukana ja niin edelleen pois, mutta juuri tässä pari päivää sitten autoradion käynnistyessä kesken kappaleen, olin ensi sekunneilla ihan varma, että se on Claptonin Wonderful Tonight, kunnes lähdettiinkin Stairway to Heavenin sooloon ja tunnistus tunnistui kunnolla.

 

[benicio]

Silloin on asiat vielä hyvin, kun tädit ja sedät muistavat nuoruutensa musiikin, eikä kukaan pääse naapurista huijaamaan, että kyllä tuo jälkimmäinen noista biiseistä ihan varmasti oli se kannattamasi seuran maalilaulu.

It's early morning, we're leaving together?

 

[Patarouva]

It's early morning, we're leaving together?

Last night was shaking and pretty loud, but still it’s farewell?

Sellaista on vanheneminen.

 

[Surukuku]

...
Mutta näin henkilökohtaisen tason lähikokemusasiantuntijuudella pidän Eric Claptonia jopa hyvänä hakuna! Minähän totta kai tunnen Zeppelinini kuin vettä vaan ja laulan Stairwaytä mukana ja niin edelleen pois, mutta juuri tässä pari päivää sitten autoradion käynnistyessä kesken kappaleen, olin ensi sekunneilla ihan varma, että se on Claptonin Wonderful Tonight, kunnes lähdettiinkin Stairway to Heavenin sooloon ja tunnistus tunnistui kunnolla.

Minulle on muodostunut sisimpääni, vuosikymmenten kuluessa, tiettyjen 60-/70-luvun yhtyeiden tunnistamisalgoritmi, joka kyllä kertoo heti, mistä yhtyeestä on kysymys, mutta kappaleiden nimimuisti ei aina tahdo toimia samalla nopeudella - joudun välillä miettimään tovin, minkä niminen tää sen_ja_sen yhtyeen kipale olikaan...
Viimeksi viikonloppuna Radio Nostalgialta tuli CCR:n Who'll Stop the Rain, mutta kesti kertsin alkuun asti, ennenkuin sain nimestä kiinni - melkein häpesin. Sama tapahtui kerran Led Zeppelinin When the Levee Breaks -kappaleen kohdalla... olin lähinnä kauhistunut...

 

[K.A.H]

Hyvää pohdintaa:

Lähetyksessä alkoi soida Stairway to Heaven, joka on aikanaan äänestetty maailman parhaaksi rock-kappaleeksi. Siitä huolimatta Hussi ja Mäkilähde eivät tunnistaneet kappaletta oikeaksi.

– Knockin’ on Heaven’s Door, veikkasi Mäkilähde biisin nimeä, mutta sekä Ritokoski että Hussi tyrmäsivät vastauksen.

– Heaven on tää biisi. Ai eikö? Stairway to Heaven, Mäkilähde sai lopulta vastattua.

Sen jälkeen Hussi ja Mäkilähde alkoivat arvuutella, minkä yhtyeen kappale se on.

– No siis Eric Clapton on soittanut niin monessa bändissä. Eiks tää ole Eric Clapton? Mäkilähde pohti ääneen.

– No ei ole kyllä, Ritokoski sanoi.

– Sano eka kirjain, Hussi pyysi.

– Siinä on kaksiosainen nimi, Ritokoski paljasti.

Hussi veikkasi tämän jälkeen Whitesnakea ja Mäkilähde puolestaan pohti, onko kappale Guns ’n’ Rosesin. Ritokoski tyrmäsi molemmat vastaukset ja tarkensi myös, ettei Eric Claptonilla ole mitään tekemistä Stairway to Heavenin kanssa. Lopulta hän paljasti, että yhtyeen nimi alkaa l-kirjaimella.

Hussi heitti ilmoille uudestaan Lynyrd Skynyrdin, mutta sen jälkeen Mäkilähde viimein keksi oikean vastauksen. Jimmy Pagen edustama ja Stairway to Heavenin esittänyt yhtye on tietenkin Led Zeppelin.

Aamulypsyn juontajat eivät tunnistaneet Stairway to Heaven -kappaletta suorassa lähetyksessä: ”Eikö tämä ole Eric Clapton?”

Tuukka Ritokosken visakysymys oli liian vaikea Janni Hussille ja Juuso Mäkilähteelle.

www.iltalehti.fi

Tämä ei kyllä yllätä yhtään. Sen olen huomannut, että ei näitä some-sukupolven edustajia kiinnosta mikään muu kuin viimeisimmän Instagram postauksen tykkäykset. Kaikki tieto on taskussa tai käsilaukussa olevassa kapulassa, mutta silti ihmisten tietämys asioista vähenee minusta tuntuu.

 

[smugu]

Siis. Kyllähän tuo nyt monelle on itsestäänselvyys tietää nämä klassikot, mutta miksi nämä radiojuontajat sen tietäisivät, jos (ja kun) eivät sellaista musiikkia kuuntele. Ehkä hieman setämiesmäinen ajattelutapa, että kolmekymppiset, saati sitten parikymppiset tunnistaisivat näitä rockin klassikkoja.

Itse olen ainakin jo oppinut, että suurimmalle osalle ihmisistä musiikki on vain sitä mitä sattuu radiosta tulemaan, kun autolla ajetaan tai mitä jossain spotifyn top 50 suomi -listalta sattuu soimaan. Ei tätä massaa kiinnosta yhtään, että kuka esittää jonkun ”vanhan setämiesrock biisin”.

Itse pyrin kyllä kuuntelemaan paljon musaa eri vuosikymmeniltä, mutta en missään tapauksessa odota, että ketään se musiikki kiinnostaisi. Jos laittaisin jossain illanvietossa soimaan vaikka 70-luvun progea, niin alle 5 minuutissa porukka haukottelisi ja joku kysyisi että kuka tätä paskaa laittoi soimaan.

 

[Tadu]

Siis. Kyllähän tuo nyt monelle on itsestäänselvyys tietää nämä klassikot, mutta miksi nämä radiojuontajat sen tietäisivät, jos (ja kun) eivät sellaista musiikkia kuuntele. Ehkä hieman setämiesmäinen ajattelutapa, että kolmekymppiset, saati sitten parikymppiset tunnistaisivat näitä rockin klassikkoja.

Itse olen ainakin jo oppinut, että suurimmalle osalle ihmisistä musiikki on vain sitä mitä sattuu radiosta tulemaan, kun autolla ajetaan tai mitä jossain spotifyn top 50 suomi -listalta sattuu soimaan. Ei tätä massaa kiinnosta yhtään, että kuka esittää jonkun ”vanhan setämiesrock biisin”.

Itse pyrin kyllä kuuntelemaan paljon musaa eri vuosikymmeniltä, mutta en missään tapauksessa odota, että ketään se musiikki kiinnostaisi. Jos laittaisin jossain illanvietossa soimaan vaikka 70-luvun progea, niin alle 5 minuutissa porukka haukottelisi ja joku kysyisi että kuka tätä paskaa laittoi soimaan.

Näin. Eivät kaikki kuuntele musiikkia laaja-alaisesti, ja miksi pitäisikään. Vastaava keskustelu oli Masked Singer -ketjussa pari vuotta sitten kun osa palstan kirjoittajista ei voinut hyväksyä sitä, että Maria Veitola ja kumppanit eivät tunnistaneet Marco Hietalaa. Miksi olisivat? Peruspulliaiset tuntevat Nightwishista Tarja Turusen ja ehkä Tuomas Holopaisen. Rock ja metalli eivät ole mainstreamia.

Itse olen aivan ulapalla pop-musiikista, taiteesta ja kirjallisuudesta. Ihan klassikoistakin. Ehkä olen sivistymätön, ehkä en.

 

[Surukuku]

... Peruspulliaiset tuntevat Nightwishista Tarja Turusen ja ehkä Tuomas Holopaisen. Rock ja metalli eivät ole mainstreamia.
...

Peruspulliaiset eivät tiedä, mikä/kuka/keitä on Nightwish eikä heitä voisi semmoinen vähempää kiinnostaa...

 

[adolf]

No sanotaan nyt se, että olen minäkin aivan yhtä ulapalla nykymusiikista, kuin mitä nykyjonnet ja jonnettaret jostain menneiden vuosikymmenien rockista ja metallista.

Spotifyssa on joskus tullut satoja miljoonia tai muistaakseni jopa yli miljardi soittokertaa pelkästään yhdellä biisillä netonneita nykyajan artisteja/yhtyeitä vastaan, eikä minulla ole harmainta aavistustakaan, että keitä ne on. Ilmeisen suosittuja kuitenkin nuorison keskuudessa. Juuri tätä NRJ-kanavan tyylistä musiikkia, jota käsittääkseni nuoret edelleen tosi paljon kuuntelevat.

 

[Johnny B. Goode]

Uskoani ihmiseen koetellaan, kun tuommoista lukee.

Tää on vähän sama kun joku jehova kysys multa että "kuka Rocco Siffredi" tai että "kuka Ginger muka otti kahta moloo yhtäaikaa anubikseen?"