Mainos

Led Zeppelin

  • 41 895
  • 213

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Olipa eilen harvinaista herkkua yllättävässä paikassa. Pistäydyin Helsingin illan päätteeksi jossain kähtäväomistuksessa olevassa baarissa...siellä pamahti Kashmir soimaan!

Ei niin odotettua mutta sitäkin hienompaa.
 

Jämerä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi, Oranje
Kyllä ansaitsee nostamisen tällainen ketju, käsitteleehän se sentään maailmanhistorian kovinta rock-bändiä.

Yhdyn täysin ketjun otsikkoon, niin hyvä se Zeppelin on/oli. Zeppeliniä on tullut fanitettua nyt sellaset kolmisen vuotta ja ei siihen voi kyllästyä. Levyhyllystä löytyy kaikki levyt In through the out dooria ja Codaa lukuunottamatta. Tarkoituksena oli myöskin joskus hommata ainakin ne legendaarisimmat (omasta mielestä) eli ykkönen, kakkonen ja nelonen alkuperäisinä vinyyleinä. Sitten löytyvät tietenkin nämä pakolliset live-tallenteet eli The song remains the same ja tämä kahden dvd:n oranssi boksi.
Puuttuuhan tosta tietenkin How the west was won ja sitten BBC sessions.

No mikä sitten tekee Zeppelinistä niin hyvän, kenties sen ''parhaan''. Ensinnäkin bändi on täynnä loistavia soittajia. Jimmy Pagea pidän kovimpana kitaristina joka on elossa (kuolleista vain Hendrix menee edelle). Pitää myöskin huomioida että Page soittaa akustista todella hyvin monissa Zepin klassikoissa. Joitain mainitakseni esimerkiksi The Battle of Evermore ja Going to California. Muutenkin akustiset kappaleet kuuluvat mielestäni erottamattomasti Zeppeliiniin. Ei Zep ole pelkästään heavyä vaikka monet niin luulevat olevan. Oikeastaan en sanoisi Zepin musiikkia heavyksi vaan kenties se on jotain bluesin rockin väliltä. Tähän on sitten sekoittunut folkkia ja itämaisia vaikutteita ja joskus jotain muutakin. Jimmyllä oli myöskin todella suuri rooli Zepin suosiossa sen kaikkien studioalbumien tuottajana.

Kuitenkin jopa Pagea suurempi rooli Zepin lennossa oli yhtyeen rytmiryhmällä. John Paul Jones bassossa ja John ''Bonzo'' Bonham rummuissa on lyömätön kaksikko. Jones tukee bassollaan Pagea loistavasti ''tappajariffeissä''. Jones on myöskin erittäin monipuolinen soittaja, todellinen monilahjakkuus. Bonzoa tuskin voidaan kehua ikinä liikaa. Kyllä jäivät Keith Moonit ja Mitch Mitchellit toiseksi kun kyseinen herra alkoi paukuttaa kalvoja. Studioalbumeilla Bonzon rummut kuulostavat aina loistavilta, tästä kiitos kuulunee osittain myöskin Pagelle. Kuunnelkaapa vaikka When the levee breaks. Bonzon soitto on myöskin todella hienoa katsottavaa, hän ei riehu pahemmin niinkuin edellä mainitut vaan keskittyy itse soittamiseen. Olihan Bonzolla tietenkin keikoilla jopa parikymmen minuuttiseksi venynyt Moby Dick jossa muu yhtye poistui lavalta Bonzon jäädessä soittamaan. Valitettavasti Bonzolle viina maisui ja kaikkihan me tiedämme miten siinä kävi. Maailman kovimman rumpalin elämä ja samalla Zepin lento loppui tuona syyskuun kahdentenakymmenentenä viidentenä vuonna 1980. Rauha tämän karpaasirumpalin muistolle.

Laulaja Plantista voidaan olla sitten montaa mieltä. Joidenkin mielestä kyseinen herra kuulostaa aivan naiselta, Plantillahan on(oli) todella vahva ylärekisteri. Mielestäni kuitenkin Plantin laulu sopii hyvin Zeppeliinin musiikkiin. Se on kuitenkin tarpeeksi persoonallista erottaakseen Zeppelinin ''harmaasta massasta''. Valitettavasti en päässyt seuraamaan kyseisen herran viimeisintä Suomen vierailua, kaverilta kuulin, että oli kuitenkin Whole Lotta Lovea vedellyt melko mukavasti. Soolon kohdalla oli tullut kuitenkin pettymys kun pääkitaristi oli ''jänistänyt''.

Livenä Zeppelin oli kuitenkin omimmillan. Konsertit kestivät parhaimmillan lähemmäksi neljää tuntia ja lavashow oli taattua laatua. Tuntuu myöskin, että livenä soittajat pääsevät tosissaan näyttämään osaamistaan. Monet kappaleet ovat myöskin juuri livenä omimmillaan. Muutamia esimerkkejä mainitakseni vaikka Whole lotta love, Dazed and Confused (legendaarinen viulunjousi) ja tietenkin Moby Dick. Myöskin Stairway to Heavenin soolo on
livenä todella mahtavaa kuultavaa. Nämä kokemukset siis tuolta dvd:ltä. Itse en valitettavasti nuoresta iästäni johtuen ole Zeppeliniä ikinä livenä nähnyt enkä varmaankaan tule ikinä näkemään.

Seuraavassa viestssä sitten vähän Discografiaa ja jotain muuta. Nyt ei jaksa kirjoitella enempää. Sitä odotellessa kuunnelkaa vaikka Zeppeliiniä.

To be a rock and not roll!
 

Sörkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Led Zeppelinit löytyvät levyhyllystä vinyyleinä paitsi The Song Remains The Same. Sitä ei tullut aikoinaan ostettua. Piti vissiin nekin rahat käyttää olueen. Tosin hankin kyseisen leffan aikoinaan VHS-kasettina Lontoon reissullani. Nyt sekin leffa on saanut rinnalleen DVD-version. Ja sekin tuli postikustin roudaamana samalta saarimaalta jolla Lontoo sijaitsee. Eli ihan Led Zeppelin maasta. Ja tarkoitus olisi joskus tuokin levy vielä vinyylinä hyllyyn hankkia.

Niin mutta yhtye. Olin aikoinaan ihan hillitön Led Zeppelin fani. T-paitoja kaapissa ja levyt hyllyssä. Hyvää musiikkia joka kolisi, vaikka olin 80-luvun alussa heavyrock-maailmaan imeytynyt Iron Maidenin kautta. Siinä tuli sitten hetken päästä kaivettua 60- ja 70-luvun ihmeitä kuunneltaviksi. Ja Led Zeppelinkin löytyi ihan oikeasti. Ja jäin kiinni.

Mutta aikansa kutakin. Nyt on Led Zeppelin harvemmin kajahtanut kaiuttimista. Syynä on vissiin se tehosoitanto (80-90 luvun vaihde jolloin todella Zeppelinit tuli kuunneltua) Led Zeppelinin tuotteilla. Silloin parin vuoden aikana soi todella Led Zeppelin kun Sörkä istui, seisoi, söi, joi, sammui ja ajoi partaa. Soi toki joskus muutakin. Ja tuo nykyinen harvakseltaan tapahtuva kuunteleminen ei tarkoita sitä, että yhtye olisi jotenkin vähemmän merkittävä mielestäni nykyään. Se on edelleen se Led Zeppelin.

Ja joskus taas koittaa aika laittaa Zeppelinit jauhamaan. Ja kun se hetki koittaa niin silloin on tiedossa hyvää menoa.
 

OikeaPakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, maajoukkue, sympatiat: HIFK
"Lukemani mukaan Jimmyä ei kiinnostanut kiertue enää siinä iässä. Kuitenkin muutamia vuosia myöhemmin kävi The Black Crowesin kanssa mini-kiertueella. Julkaisivat muuten jonkun levynkin, ainoastaan internetissä.
Eli Jimmy on ollut pioneeri vielä vanhoilla päivilläänkin.

Coverdalista puheen ollen, mieshän on ihan törkeä ja halpa Robert Plant kopio.
Ja muovinen, mutta toisaalta Guitar Worldissakin pari vuotta sitten sanottiin että Coverdalen väsäämä Whitesnake - hitti "Still of the Night" on paras Led Zeppelin biisi, mitä on ikinä tehty. (hymiö)"

- - -

UUUJEEEEAAAH!

Jos on pitkä Zeppelin jo halussa, kannattaa yrittää seuraavalle levellille tutustumalla seuraaviin aarteisiin;

how the west was won (live 1972), 2003
-livemusaa ajalta jolloin Zep oli tykimmillään

coverdale & page, 1993
-yhteistyö, joka paremman puutteessa käy korvikkeesta

jimmy page and the black crowes: live at the greek 2001
-Loistava ja sähköinen livetallenne, jossa kunnioitetaan mainiosti perinteitä energisen 90-luvun rockbändin ja mestarin itsensä yhteistyöllä

Mielestäni viimeinenkin oli ostettavissa Suomesta. Ainakin oli Suomen virallisella listalla v. 2000.

Zeppelin oli aikoinaan syy, miksi hankin ensimmäisen kitarani. Piti opetella Stairway. Pikkasen oli kuitenkin vaikeahko biisi soiton aloitukseen:)

Plant tuli nähtyä Puistoblueseissa jokunen vuosi sitten vetämässä pre-zeppelin musaa. Ihan ok keikka. Harmittaa vieläkin kun en aikoinaan -95 mennyt Tukholmaan katsastamaan äijiä. Olivat silloin vielä jollakin lailla vireessä tai no joo.

Niin ja 90-luvun unplugged tallenne: unledded -94 kannattaa myös tsekata. Page ja Plant saavat vähemmällkin volyymillä kummasti meininkiä MTV:n sessiosarjassa.

Kyllähän tästä musiikista kumpuaa niin monen nykyrokkarin juuret ja vaikutteet ettei ole tosikaan.
 

Maglor

Jäsen
Suosikkijoukkue
EDM
OikeaPakki tuossa mainitsi tuon How The West Was Won - livetallenteen. Se on tultu kuunneltua niin puhki ja laukean joka kerta, kun Stairway To Heavenin kitarasoolo rämähtää soimaan. Heartbreaker ja Whole Lotta Love ovat myös sellaisia biisejä tuolla levyllä, jotka saavat minut jammaamaan mukana.

En ole lukenut aiempia viestejä mutta onko kukaan huomannut, että ikäiseni nuoret (17 ->) kuuntelevat yhä enemmän näitä vanhoja kovia bändejä? Itse olen n. kuukausi takaperin "löytänyt" Zeppelinin ja vaikkakin olen warettanut koko tuotannon, niin tarkoitus olisi pyytää levyjä I-IV vaikkapa joululahjaksi. Jotkut valittavat sitä, kun nuoret "ihkuttavat" näitä vanhoja bändejä ja luulevat olevansa cooleja. Minusta asiaa täytyy katsoa toiselta kantilta: eikö ole hienoa, että nykyajan nuoret kuuntelevat tällaista huippumusaa kuten Zeppeliniä?

Nyt itse musiikkiin; itse olen kiinnittänyt huomiota Battle Of Evermoreen. Biisi on itsessään niin taidetta, samoin Moby Dick. Stairway To Heavenin tietää kaikki ja eiköhän Immigrant Song ole myös wanha klassikko. Lisäksi Heartbreker iskee aina! Siis voi jumalauta! Ekaa kertaa kun kuuntelin ton biisin, menin ihan nirvanaan ja oli pakko opetella kappale ulkoa.

Ehkä myöhempään lisää ihkutusta.. siihen asti: "There's still time to change the road you're on..."
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mulle Led Zeppelin on tosi kova juttu. Ei kuitenkaan se kaikkein suurin bändi, mut varmaan mun top-kolmosessa. Niiden biiseissä on munaa, ja lava-esiintymisessä kans. Siinä vasta on meininkiä, ja rokkenrollia. Muutama viikko sit ostin free record shopista Led Zeppelin dvd.n, ja hintaa oli vain 6.99. Hyvä ostos.
 

Jämerä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi, Oranje
Itsekkin olen tosiaan huomannut tuon että Zeppeliiniä kuuntelevat monet ikäiseni. Ilmeisesti klassiselle rockille löytyy siis vielä vetoa. Varsinkin vuosi sitten kun suoritin viimeistä luokkaani yleisen oppivelvollisuuden piirissä luokallani ''klassinen'' rock oli kovassa huudossa. Zeppeliniä, The Whota, Pink Floydia (ei nyt ehkä ihan klassista rockia), Jimi Hendrixiä, Deep Purplea ja monia muita 70-luvun kovia yhtyeitä/artisteja kuunneltiin todella paljon.

Mistäs muuten Zeppelinin kuuntelunne alkoi? Itse löysin Zeppelinin kakkosen ja nelosen isän levyhyllystä noin kolmisen vuotta sitten ja sen jälkeen ei ole enää ollut paluuta entiseen.

No sitten sitä diskografiaa:

Ykkönen:
Kenties yksi kovimmista rockin debyyttialbumeista Appetite for Destructionin ja Jimi Hendrix Experiencen Are you experienced:in kanssa. Albumin arvostusta nostaa myös se, että se äänitettiin vain 36 tunnissa jos en aivan väärin muista. Albumi on myöskin yhdessä kakkosen kanssa sitä vahvinta bluesin ja rockin yhdistelmää. Sitten muille myöhemmille levyille alkoi tulla muita vaikutteita, joka monipuolisti Zeppelinin musiikkia. No joka tapauksessa ykkönen on todella vahvaa rockia loppuun asti. Varsinkin Bonzo on levyllä huikaisevassa vireessä (toisaalta milloin ei olisi). Jo avauskappaleessa Bonzo käyttää tunnetuksi tullutta tavaramerkkiään eli sitä ''maagista'' oikeaa jalkaa. Ei ihme, että Hendrix totesi aikoinaan jotenkin näin: ''He has got right foot like a rabbit''. Huomion kiinnittää myöskin levyn tekoaikaan 19-vuotias Robert Plant jonka vokaalit kulkevat todella korkealla. Kuunnelkaapa vaikka Babe I'm gonna leave you:n loppu. No kappaleista tuli mainituksi avausraita Good times bad times. Loistava kappale kokolailla Bonzon soiton ansiosta. Myöskin Pagen soolo on mukava. Levyn ehdoton klassikko on kuitenkin Dazed and confused. Bonzon kolmen ja puolen minuutin kohdalla alkava tiukka rumpukomppi ikäänkuin käynnistää kappaleen uudelleen. Albumi on todella tasainen oikeastaan albumilla on vain kaksi kappaletta joista en tykkää. Ensimmäinen on akustinen Black mountain side. Koska itse ne soita kitaraa en juuri löydä mitään hienoa tästä pari minuuttia kestävästä Pagen akustisella jammailusta. Toinen josta en oikein pidä on Communication Breakdown. Vaikka monet pitävät tätä Zeppelinin yhteänä kovimmista kappaleista itse en oikein osaa arvostaa tätä. Jotenkin liian nopeata mättöä. Muita heikkoja kohtia levyltä ei etsimälläkään löydy. Muut kappaleet ovat todella meneviä ja hyviä bluesrock-ralleja. Levyyn on saatu muuten todella hyvä soundit vaikka se onkin tehty kovassa kiireessä.

Ei kuitenkaan niin paljon hyvää ettei jotain pahaakin. Zepin kahta ensimmäintä albumia varjostivat plagiointisyytökset. Tosiasia onkin että monia osia biiseistä on ''lainattu'' muilta blues artisteilta. Toisaalta Zeppelin esitteli myöskin bluesin eri muodossa kansalle. Ja bluesissa on myöskin melko normaalia ''lainata'' joitain kappaleita tai niiden osia muilta esittäjiltä. Yhteenvetona kuitenkin todella loistava albumi, kakkosen ja nelosen ohella se ''helpoin'' Zepin albumi, josta kuunteleminen kannattaa aloittaa. Ilman plagiointia olisi ilman muuta viiden tähden albumi mutta nyt neljä ja puoli.
****(*1/2)

Kakkonen: Äänitetty Amerikan kiertueella kovassa kiireessä kappale kappaleelta. Kovien paineiden (levy-yhtiö) alla bändi teki kuitenkin aivan mahtavan suorituksen. Väittäisin jopa että kakkonen on kovempi kuin nelonen. Toisaalta Physical Graffiti olisi vielä tätäkin kovempi ellei sen toisella levyllä olisi paria huonoa kappaletta. Albumi alkaa aivan mahtavalla Whole Lotta Lovella. Tätä kappaletta todelliset fanit pitävät juuri Zeppelinin tavaramerkkinä ja tästä Zeppelin tunnetaan todellisten fanien keskuudessa (yhtään Stairwayta väheksymättä). Pagen tappajariffi, joita hän muuten viljelee kakkosella todella paljon, on yksi kovimmista riffeistä ikinä. Myöskin viiltävä soolo kolmen minuutin kohdalla on todella hieno. Sooloa edeltävä ''säätö'' tuskin jättää kenellekkään epäselväksi mistä koko kappaleessa on kyse. Seuraavaksi on pakko mainita The lemon song joka sisältää todella mukavaa blues jammailua. Kappale sisältää myöskin sen legendaarisen sanonnan ''Baby Squeeze my lemon till the juice runs down my leg''. Tämäkään tuskin jättää mitään epäselväksi. Välistä tosin jäi yksi ehdottomimmista suosikeistani What is and what should never be. Mutta jos analysoisin kaikki levyn hyvät kappaleet kirjoittelisin tätä luultavasti vielä huomennakin. No seuraavaksi hypätään kauniin osittain akustisen Thank You:n yli Heartbreakeriin. Jälleen yksi Pagen riffitehtaan täsmäriffi. Myöskin soolo on todella hieno, varsinkin alku. Soolo on melko pitkä, kesto taitaa olla lähemmäs puoltatoista minuuttia. Ja pitkä siis albumille. Keskivaiheilla soolo hieman menettää puhtiaan mutta loppu onkin sitten loistava. Viimeisen tähän on tietenkin otettava Moby dick. Kappale alkaa jälleen loistavalla riffillä, jota John Paul Jones hienosti bassollaan tukee. Ja myöskin vaikka toisin voisi luulla on Bonzon rumpusoolo kaikkea muuta kuin tylsä. Tällä soololla ennakoitiin myöskin tulevia konserttiklassikoita.

Kuitenkin kakkonen on tasapainoisin Zeppelinin levy. Yhtään huonoa kappaletta ei löydy vaan koko levy on täyttä rautaa. Tämä levy oli myöskin Zeppelinin viimeinen levy joka on puhtaasti bluesrockia. Täysi klassikko, pitäisi kyllä löytyä jokaisen itseään vähääkään kunnioittavan musiikin kuuntelijan levyhyllystä.
*****

Seuraavaksi vuorossa yllätys yllätys kolmonen ja nelonen.

To be a rock and not to roll!
 

Koirapoika

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jutta Grahnin mies, Else-Maj Pontoppidan.
Sen verran mainostusta että uusimmassa Soundissa on pitkä juttu tästä Jumalten vasarasta. En ole kuin vähän vilkaissut ja kuvia katsellut, joten jutusta en osaa sanoa sen suuremmin, täytyy vähän säästellä sitä.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Näin Oulussa 45:n seinällä mainoksen coverbändistä jossa veti ainakin Anssi Nykänen ja Risto Kotilainen. Onkos kukaan muuten kuullut tuota kokoonpanoa vetämässä? Interested.
 
Suosikkijoukkue
Puolueeton lätkänseuraaja
Led Zeppelin on ollut yksi suosikkibändeistäni jo vuosia ja Jimmy Page suosikkikitaristini suunnilleen yhtä kauan. Led Zeppelinissä minua on aina viehättänyt heidän loistava improvisointikykynsä. Livenä useimmat biisit muuttivat muotoaan jatkuvasti eli joka kerralla biisit kuulostivat erilaisilta aiempiin live-versioihin verrattuna. Omasta mielestäni Led Zeppelin oli livenä huomattavasti parempi kuin levyllä (jossa se ei huono missään nimessä ollut) vaikka itse en paikanpäällä koskaan ole voinut nuoresta iästäni johtuen bändiä koskaan nähdä - mielipiteeni on siis muodostunut Led Zeppelinin live-julkaisujen kuten sen 2003 julkaistun Live-DVD:n ja "How the West Was Won"-CD:n perusteella sekä BBC-Sessions tupla CD:n perusteella. Tietenkään Live-levyt eivät anna samaa kuvaa bändin livekunnosta ja taidoista kuin paikanpäällä ollessa koska livelevyihin on useimmiten otettu vain parhaat biisit (tai versiot samoista biiseistä) sekä raitoja käsitelty jälkeenpäin studioefekteillä lähinnä kompuralla, limitterillä ja kaiulla. Lisäksi toisinaan livelevyt ovat osittain ja jopa kokonaan soitettu studiossa ja yleisön äänet ovat vain ympätty mukaan (joidenkin bändien livejulkaisujen yhteydessä on juttua tällaisesta ja osassa jopa myönnetty että näin on tehty). Kuitenkaan Zeppelinin tapauksessa en ole kuullut juttua em. huijauksista. Kuitenkin varmasti Zeppelinin livetaidoista olennainen välittyy näiden mainitsemieni julkaisujen perusteella, johon jatkoaikalaisista Zeppelinin mahdollisesti livenä paikanpäällä nähneet voivat antaa vahvistuksen.

Jimmy Pagen soitossa minua on aina viehättänyt juuri taitava improvisointi ja erilaisten viritysten käyttö (kuten DADGAD, avoin G ja Jimmyn itse keksimät useat viritykset) sekä taitava efektien käyttö. Vaikka Jimmystä yleensä tulee kaikille ensin mieleen joko Les Paul-kitarat tai kaksikaulainen Gibson SG niin itse tykkään eniten Jimmyn alkuajan ja myöhemmistäkin Telecasterilla soitetuista jutuista (mm. Stairway to Heavenin soolo on vedetty Telellä ja Supro-vahvistimella). Alkuajan Telecasterilla vedetyissä Zeppelin-biiseissä (mm. koko ensimmäinen Zeppelin-levy) oli poikkeuksellinen Telecaster-soundi joka muistutti Les Paulia vaikka oli soitettu Telellä. Lisäksi Jimmy osasi käyttää loistavasti B-Benderillä varustettua Teleä esim. myöhemmissä Zeppelin-biiseissä kuten "Hot Dogin" soolossa (löytyy "In Through out the Door"-levyltä). Lisäksi pidän myös Pagen pedal-steel kitaran soitosta "Tangerine"-kappaleessa ja myös tietenkin akustisella kitaralla soitetuista hienoista biiseistä kuten "Bron-Y-Aur", "Bron-Y-Aur Stomp", "Babe, I´m Gonna Leave You" jne. Soitan itsekin kitaraa ja Pagen soiton kuunteleminen on antanut minulle lukemattomasti elämyksiä sekä uusia ulottuvuuksia soittooni plus auttanut ymmärtämään kitaraa paremmin.
 
Viimeksi muokattu:

KingNothing

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
http://elisa.net/uutiset/viihde/24371.shtml

Tällaista uutista pukkaa maailmalle ja meidän perheessä toinen osapuoli alkoi jo lomasuunnitelmia muuttamaan. Olisihan se hienoa tämän tason bändi nähdä vaikkei musiikki niin kauhean kovasti kolahdakkaan(tai musiikki ehkä mutta se Plantin vinkuna o kauheeta välillä). Katsotaan tuleeko tästä huhusta mitään
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
KingNothing kirjoitti:
http://elisa.net/uutiset/viihde/24371.shtml

Tällaista uutista pukkaa maailmalle ja meidän perheessä toinen osapuoli alkoi jo lomasuunnitelmia muuttamaan. Olisihan se hienoa tämän tason bändi nähdä vaikkei musiikki niin kauhean kovasti kolahdakkaan(tai musiikki ehkä mutta se Plantin vinkuna o kauheeta välillä). Katsotaan tuleeko tästä huhusta mitään

Uutisen luotettavuudesta: sama juttu uskaltaa pyhäinhäväistä bändin mainitsemalla samassa lauseessa Boyzonen ja Wet Wet Wetin. Eikä ilman Bonzoa ole Zeppeliniä.

'nuff said
 

mikse

Jäsen
Suosikkijoukkue
Juniorijääkiekko
Golden AWe kirjoitti:
Uutisen luotettavuudesta: sama juttu uskaltaa pyhäinhäväistä bändin mainitsemalla samassa lauseessa Boyzonen ja Wet Wet Wetin. Eikä ilman Bonzoa ole Zeppeliniä.

'nuff said

Eipä ei, mutta olisihan tuossa sentään Bonzo Jr kapuloissa.
 

Jämerä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi, Oranje
Valitettava totuus on se, että Led Zeppelin-niminen yhtye kuoli samalla hetkellä kuin John Bonham. Kuten bändin jäsenet ovat todenneet, ei Zeppelin olisi ollut puoliksikaan niin hyvä ilman Bonhamia. Studiossa Page oli johtaja ja bändiä eteenpäin ajava voima, mutta ''livenä'' Bonham piti homman kasassa ja oli tärkein yksittäinen tekijä, joka mahdollisti Zepin nousun yhdeksi aikansa kovimmista live-yhteistä. Parhaiten Bonzon soittotaito tulee esille pitkissä improvisoinneissa, kuten mm. Dazed and Confused ja No Quarter.

Vaikka jonkinlainen comeback tapahtuisikin, ei sitä yhtyettä, jonka Page, Jones, Plant ja herra X rummuissa muodostaisivat tultaisi ikinä kutsumaan Led Zeppeliniksi, ainakaan jäsenten taholta. Mitä tulee sitten Jason Bonhamiin rummuissa, ei tämä olisi ensimmäinen kerta kun hänet nähdään isänsä paikalla. Virallisesti mies soitti ensimmäisen kerran rumpuja Zepin ''reunionissa'' Atlanticin 40-vuotis kemuissa vuonna -88. Tuo keikka oli aikamoinen katastrofi, samoin kuin Live Aid kolme vuotta aikaisemmin. Jälkimmäisessa rummuissa olivat Phil Collins ja Tony Thompson. Ei Jason Bonham huono rumpali ole, mutta on turha verrata häntä isäänsä (niinkuin oikeastaan ketään muutakaan rumpalia). Legedat tosin kertovat Jasonin soittaneen 11-vuotiaana Trampled Underfootin Knebworthin soundcheckeissä ilman, että muu bändi huomasi mitään.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Minusta Zeppelinin ja etenkin Bonhamin jumaluuden kuulee parhaiten livekokoelmalla "How the west was won".

Etenkin biisien kuten "Immigrant song", "Over the hills and far away" sekä "Heartbreaker" kohdalla huomaa kuinka paljon muhkeampi ja tiukempi soundi rummuissa on livenä, kuinka paljon biisi vielä kasvaa albumiversiosta. Etenkin kun Pagen tyyli soittaa kitaraa on paikoin hyvinkin improvisoiva, oli elintärkeää kokonaisuutena että etenkin Bonhamin ja Jonesin yhteistyö oli saumatonta. Äärimmäisen muhkeaa soittoa jonka vain Bonzo osasi. Kuin Tyra Banksin muodot, linjakkaat mutta oikeista paikoista pyöreät, odottaen vain hampaiden upottamista niihin.

Ja on vain yksi Tyra Banks.
 

Major Julli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Puttosen, Järvelän ja Ranniston potkut
No niin, kerrankin täällä fiilistellään kunnon bändeillä eikä millään c1-tason metalliakteilla.

Led Zeppelin on loistava bluesin ja raskaan rokin yhdistäjä, Pagen rupiset riffit yhdistettynä Plantin lauluääneen. Plant tekee vaikean asian oikein, elikkä laulaa korkealta ja kovaa olematta silti korni. Siis levyllä. Lavaesiintymisessä sitten oli kyllä kieltämättä Spinal Tappia mukana, ja paljon.

Muistatteko muuten sen Pagen Marokko-vaiheen (vai oliko se Plant?) 90-luvulla. Siitä jäi muistoksi muutama mainio sovitus vanhoista Led-biiseistä, itselleni on jäänyt mieleen Gallow's Pole:n sovitus, jonka heebot esittivät akustisena.

Ohessa oma top ten sekalaisessa järjestyksessä:

When the Levee breaks
Dancing Days
Black Dog
Gallow's Pole
Immigrant song
Dazed and Confused
Since I've been loving you
The song remains the same
Kashmir
Achilles last stand

Stairway to heaven on toki loistava biisi sekin, mutta ikävä kyllä maailman puhki veivatuin. Lisäksi en tykkää kauheasti ko. biisin hitaammista osioista, temmon vaihdos taasen on rockhistorian hienoimpia.

edit. Listaani kuuluisi myös Travellin' Riverside Blues, mutta olen elämäni aikana kuullut ko. biisin vain kerran, jotenka en edes muista miten meni, mutta muistan vain olleeni 16-vuotiaana erittäin vaikuttunut, löytyy BBC Sessions-levyltä.
 

OikeaPakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, maajoukkue, sympatiat: HIFK
Golden AWe kirjoitti:
Näin Oulussa 45:n seinällä mainoksen coverbändistä jossa veti ainakin Anssi Nykänen ja Risto Kotilainen. Onkos kukaan muuten kuullut tuota kokoonpanoa vetämässä? Interested.

- - - - - -

http://www.elmu.fi/:

Nosturissa 9.2 esiintyy

Crazy world lineup plays Zeppelin
Pe 9.2. ovet 21.00, 8€, K18
Crazy World Lineup: Anssi Nykänen, Esa Kotilainen, Timo Kämäräinen, Lauri Porra, Mika Järvinen

Koskapa silloin työpaikan palloiluturnaus sielläpäin, on suunnitelmissa mennä tsekkaamaan.

Mitä tulee Zeppeliinin mahdolliseen reunioniin, olisihan se suurensuuri ihme. Nuoren Bonhamin kannalta juttu voisi tuntua kohtuullisen upealta ja jotenkin tarkoituksenmukaiselta päästä kunnioittamaan isänsä muistoa mitä upeimmin. Toivottavasti äijät treenaisivat settinsä kuitenkin sellaiseen kuosiin, ettei tarvitsisi myötähäpeillä. Esim. vastaava viritys meni kohtuudella läpi Queenillä vuosi sitten.
 

kovalev

Jäsen
Voiko olla parampaa tapaa aloittaa lauantai, kuin kuuntelemalla II ja III putkeen, sekä parhaita paloja " Holylta " ?!!!
Vastaan omaan kysymykseeni - Ei voi !!! On tämä niin jumalaista taas.
Onko mitään uutta tietoa tuosta mahd. reunionista, vai oliko ihan ankka ?
 

eleven

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montréal Canadiens
kovalev kirjoitti:
Onko mitään uutta tietoa tuosta mahd. reunionista, vai oliko ihan ankka ?

Ankka. Tuon elisan uutisen lähteenä oli The Sunin uutinen, joka paljastui 5 vuotta vanhaksi. Sunin jutussa ei näkynyt päiväystä muuta kuin urlissa, eikä siinäkään kauhean selvästi...
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK

OikeaPakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, maajoukkue, sympatiat: HIFK
Toivottavasti ei. Plant ei ole äänensä puolesta edes Roger Daltreyn tasoisessa vedossa. En oikein näe mitään syytä. Ehkä tosin saattaisi akustisena toimia? Kovimpien tykitysten kanssa takkuaisi silti. Itse en tarvitsisi.

Komppaan Awea. Vaikka todennäköisesti hankkisinkin lipun, jos tulisivat lähiseudulle (Pohjola).

Siltikin kauttaaikainkovinbändiikinällä ei olisi mitään muuta kuin hävittävää. Pahoin pelkään, että Jumalaiset biisit eivät enää toimisi väsyneiden rockvaarien näpeissä, niin virtuuosia kuin (kerran) olivatkin.

Tai mistä sitä tietää. Plant heitti joitakin vuosia keikan Järvenpään puistobluesilla (ei zeppelin-matskua) ja homma pelitti oikein hyvin.
 

Major Julli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Puttosen, Järvelän ja Ranniston potkut
Toivottavasti ei. Plant ei ole äänensä puolesta edes Roger Daltreyn tasoisessa vedossa. En oikein näe mitään syytä. Ehkä tosin saattaisi akustisena toimia? Kovimpien tykitysten kanssa takkuaisi silti. Itse en tarvitsisi.

Luultavasti ankka taas kerran kyseessä. Ledin paluusta puhutaan suunnilleen varmana asiana vähintään joka viides vuosi, kolme alkuperäistä, Bonzo jr. kapuloissa jne... Tossakin jutussa taas ne tutut ainekset.

Oon muuten lueskellut kesälukemisena "Hammer of Gods":ia, hyvä kirja.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös