Lautapelit

[Jii]

Ticket to ride

Tällainenkin ketju löytyi historiasta...

Mites iskeekö ne edelleen ne lautapelit? Olen viime aikoina suorastaan addiktoitunut lautapeleihin. Niistä on tullut hienoa tapa tappaa aikaa tai viettää iltaa kavereiden kanssa.

Hankin noin puoli vuotta sitten maailman kaikkien aikoihin parhaimman (no, ok oma mielipide) lautapelin Ticket to riden (www.ticket2ridegame.com). Pelin säännöt oppii n. 5 minuutissa. Pelissä rakennetaan junareittejä 1900-luvun alun Yhdysvalloissa (uudessa versioissa seikaillaan Euroopassa).

Pelissä on käytössä kahdenlaisia kortteja sekä ns. vaunukortteja, joita on kahdeksaa eri väriä + jokerikortteja että ns. reittikortteja. Jokaisella on käytössä 45 junavaunua. Kahden kaupungin välisen radan saa pelata kun sinulla on kädessä oikea määrä (1-6) oikean värisiä vaunukortteja. Pisteitä saa sen mukaan montako vaunua on pelannut (1 vaunu = 1 pst, 2 = 2pst, 3 = 4 pst, 4 = 7 pst, 5 = 10 pst ja 6 = 15 pst). Pelin päättyessä saat lisäksi lisäpisteitä jokaisesta reittikorteissa olevista reitistä, jonka olet saanut tehtyä. Peliä voi pelata 2-5 henkeä.

Jos olet kiinnostunut pelistä jossa pitää miettiä strategioita, mutta joka ei kuitenkaan vaadi jatkuvaa ajatelua ja rankkaa pohtimista (ja sopii siis hyväksi kännipeliksi), niin voin suositella.

Onko joku muu hurahtanut Ticket to Rideen tai Menolippuun kun suomenkileistä versioita kutsutaan?

Muut pelit, joita tulee pelattua ovat ne perinteiset Monopoly, Alias, Trivia Pursuit ja Scrabble.

 

[Kiekoton]

Carcassonne on nykyisin ehdoton suosikkini. Sen perussäännöt on erittäin helppo oppia ja taistelu pelloista aiheuttaa joskus valtaisia riitoja. Peli on myös siitä kätevä, että siinä pelilaudaksi kelpaa mikä tahansa riittävän suuri taso. Jokainen peli on erilainen, riippuen onnesta ja pelaajien mielialasta. Hyvä puoli on myös kohtuullisen lyhyt peliaika.

 

[Rod Weary]

Carcassonne on nykyisin ehdoton suosikkini. Sen perussäännöt on erittäin helppo oppia ja taistelu pelloista aiheuttaa joskus valtaisia riitoja. Peli on myös siitä kätevä, että siinä pelilaudaksi kelpaa mikä tahansa riittävän suuri taso. Jokainen peli on erilainen, riippuen onnesta ja pelaajien mielialasta. Hyvä puoli on myös kohtuullisen lyhyt peliaika.

Kyllä, aivan ehdoton peli. Piti itsekin hehkuttaa sitä. Lisäpaloilla tuohon saa vielä lisää mielenkiintoja, jos haluaa. Näitähän taitaa olla muutamia erilaisia. Itse olen pelannut ihan sitä perusversiota kirkot&kievarit -laajennuksella. Säännöt on tosiaan helppo oppia. Sen verran pistelaskun hahmottaminen on kuitenkin ensikertalaiselle monimutkaista, että yksi koekierros aiemmin pelanneen seurassa on suositeltavaa. Muuten peli ei vaadi ihmeemmin hoksottimia, tuurillakin pärjää. Yksinkertainen on kaunista.

 

[Sistis]

Tietysti nämä legendaariset Trivial Pursuit, Alias, Hotel, Monopoli etc. ovat kovia, mutta tässä hiljattain tein uskomattoman hyvän pelilöydön. Serkulla oli kotona "Rappakalja" niminen peli. Pelin ideana oli keksiä selitys jollekin sanalle(esim. mitä tarkottaa tirre), lyhenteelle, tai keksiä jatko jollekin laille (esim. Californiassa ei ole sallittua...) tai keksiä juoniselostus elokuvasta.

Rappakalja on todella hieno peli. Me tosin pelaamme sitä kaveriporukalla sillä tapaa, että elokuvan juoni kerrotaan, ja nimi pitää keksiä. Näin kuluu paljon vähemmän paperia. Harmittaa vaan, että kaveriporukka, jolla pelaamme, ei enää tahdo pelata tätä peliä. Ovat mukamas kyllästyneet. Taisivat menettää hermonsa, kun voitin melkein joka kerta.

Trivial Pursuit on myös aivan loistava peli. Sitäkin tulee toisinaan pelattua kaveriporukalla. Vituttaa vaan, kun osa kavereistani kitisee aina hävittyään, että meikäläinen on mukamas opetellut kysymykset ulkoa. Yeah, right. En todellakaan ole. Enkä pidä itseäni myöskään mitenkään huippuna yleistiedoltani. Minulla on vaan tyhmiä kavereita. ;)

Alias on myös helvetin hieno peli. Samaten Alphabet (joka nykyään ilmeisesti tunnetaan Scrabblena tms.).

 

[Evenuel]

Trivial Pursuit on loistava, samoin Alias ja muut sanapelit.
Myöskin sellainen peli kuin Fits on ihan hauska seurapeli. Tarkoituksena on täyttää neliön muotoinen pelilauta erimuotoisilla muovipaloilla niin, ettei palat mene laudan reunojen yli eikä laudalle jää aukkoja.

Voiton vie kuitenkin Tohtori Terapia. Aivan loistavaa ajanvietettä parin oluen ja hyvien ystävien kanssa.

 

[vilpertti]

Carcassonne, Puerto Rico sekä Kathanin uudisasukkaat on huikeita pelejä. Ensimmäinen menee juovuspäissäänkin hyvällä kaveriporukalla, toiset ehkä vähän vähemmän humalassa =)

Lasketaanko huojuva torni lautapeliksi?

 

[mirasane]

Omat lautapelisuosikkini löytyvät listasta:
Europe Aflame
Battletech
Diplomacy
Risk
Scrabble
Line in the Sand

Hämärin peli jota olen pelannut on suomalainen Pesis-peli. Mikä mahtaa olla teitin hämärin kokemuksenne lautapelien kiehtovassa maailmassa?

Oma hämärin pelikokemukseni taitaa olla vintiltä löytynyt Formula 1 -vauhtipeli. Jo paketin perusteella kävimme kaverin kanssa pelaamaan sitä aikanaan lukemalla säännöt hyvin pintapuolisesti. Jokainen kilpailija ohjaa pelissä omaa F1-autoa, millä kierretään pelilaudalle piirrettyä rataa. Sovimme suoraan, että otamme pelilaudalla 50 kierroksen mittaisen formulakilpailun. Kun sitten 1,5 tunnin ahertamisen jälkeen olimme saaneet ensimmäisen kierroksen ajettua päätimme, että eiköhän tämä vauhtipeli ollut tässä ja kannoimme pelin takaisin vintille. Tuosta tapahtumasta on nyt kymmenen vuotta, eikä peliin sen jälkeen ole koskettu.

 

[RB]

Eikös kukaan ole pelannut peliä nimeltä Globetrotters? Maailman ympäri siinä kierreltiin ja yritettiin saada kaupunkien ja maanosien avaimia haltuunsa. Erittäin mielenkiintoinen peli ja myös opettavainen maantietonsa tähden nuorelle sällille. Parasta oli jos pääsi Vegasiin, Monte Carloon yms. uhkapelaamaan rahoistaan ja lentolipuistaan. Taisi muistaakseni olla itse Jyrki Otilan ja co. kehittelemä lautapeli.

Muita ikisuosikkeja ovat tottakai Trivial, Monopoly ja jossain vaiheessa nuorempana Hero Quest.

 

[Jj]

Futaaja-örkkejä ja Mech-mättöä

Juu kyllä mainitut Blood Bowl ja Battletech oli teini-iässä kulutuksessa jos ei ollut aikaa / pelaajia mihinkään isompaan Tähtien Sota/Cyberpunk -roolipelisessioon. Eipä silti, kyllä esim. Battletechissä aikaa sai kulumaan kun rautaa liikkui 12-16 yksikköä 9 karttalevyn alueella. Parasta siinä oli kuitenkin omien mechien suunnittelu eri kokoluokissa. Aikanaan tuli hankittua myös AeroTech ja CityTech mutta innostus lopahti ennen kuin niitä päästiin sen enempää kokeilemaan. Blood Bowlin örkkifutis taas oli tavallaan hupaisampaa mutta muistaakseni hieman hankalat säännöt estivät joidenkin kiinnostuksen peliin. Siihen tuli askarreltua myös omat "tuhokoneet" hyökkääjien etenemistä helpottamaan. Molemmissa oli sen verran taktiikalla osuutta että nappiin mennyt strategia toi todellista onnistumisen iloa. Bowlissa tosin strategia oli yleensä kaikilla sama, viimeinen liikuntakykyinen pelaaja vie pallon maaliin..

Siinäpä nuo tärkeimmät ellei pöytälätkää lasketa lautapeliksi.

Tuo Carcassonne vaikuttaa mielenkiintoiselta, varsinkin kun jokin aika sitten tuli oltua niillä nurkilla.

Edit: Ihan kokeilemisen arvoinen on myös viimeinen tuttavuuteni Taru sormusten herrasta. Siinä on sellainen tavallaan uusi juttu että ryhmätyö on paras tapa voittaa (Sauron) eli pelaajat eivät pelaa niinkään toisiaan vastaan vaan päämäärä on saada Sormus Tuomiovuorelta alas, vaikka siinä joku samgamgi hyytyisikin matkalle. Uudelleenpelausarvo ei ehkä ole ihan korkein mahdollinen mutta ok peli silti.

Www.lautapelit.fi tarjoaa lisätietoa.

 

[Koirapoika]

Oma hämärin pelikokemukseni taitaa olla vintiltä löytynyt Formula 1 -vauhtipeli. Jo paketin perusteella kävimme kaverin kanssa pelaamaan sitä aikanaan lukemalla säännöt hyvin pintapuolisesti. Jokainen kilpailija ohjaa pelissä omaa F1-autoa, millä kierretään pelilaudalle piirrettyä rataa. Sovimme suoraan, että otamme pelilaudalla 50 kierroksen mittaisen formulakilpailun. Kun sitten 1,5 tunnin ahertamisen jälkeen olimme saaneet ensimmäisen kierroksen ajettua päätimme, että eiköhän tämä vauhtipeli ollut tässä ja kannoimme pelin takaisin vintille. Tuosta tapahtumasta on nyt kymmenen vuotta, eikä peliin sen jälkeen ole koskettu.

Lieneeköhän sama peli mikä meillä kotona oli joskus, on tietääkseni vieläkin. Hieno paketti, jotain kortteja oli muistaakseni mukana, formulan muodosti kaksi nappulaa, ei pelattu koskaan. Ei kellään riittänyt kärsivällisyyttä sääntöjen opetteluun. Muutoinkin autorata oli hervottoman paljon parempi, vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisasi ihan eri malliin.

 

[Patarouva]

Everton kirjoitti:
Hämärin peli jota olen pelannut on suomalainen Pesis-peli. Mikä mahtaa olla teitin hämärin kokemuksenne lautapelien kiehtovassa maailmassa?

Meillä oli aikoinaan joku Pesis-lautapeli kotona. Useimmista peleistä oli iloa, ainakin kun käytti omaa kekseliäisyyttään, mutta kyseisestä pelistä ei saanut mitään irti. Oli taktista väärää ym. mutta peli oli kokonaisuudessaan todella hämärä ja mielenkiinnoton. Joskus 80-luvun alkupuolella peliä pelattiin tai oikeammin yritettiin pelata. Saattoi olla sama peli, jota Everton tarkoittaa.

 

[mirasane]

Lieneeköhän sama peli mikä meillä kotona oli joskus, on tietääkseni vieläkin. Hieno paketti, jotain kortteja oli muistaakseni mukana, formulan muodosti kaksi nappulaa, ei pelattu koskaan. Ei kellään riittänyt kärsivällisyyttä sääntöjen opetteluun. Muutoinkin autorata oli hervottoman paljon parempi, vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisasi ihan eri malliin.

Täsmälleen sama peli. Komeat kuvat pakkauksen kannaessa houkutteli meidät testaamaan sitä tuon ainoan kerran.

 

[Mielikuvitushahmo]

Muistaako kukaan sellaista peliä kun HeroQuest? lauta on tavallaan linna ja esineitä ja vihollisia tulee esiin sitä mukaa, kun linnassa liikutaan. Tehtävänä oli muistaakseni löytää jotain aarteita ja salainen portti.

 

[mirasane]

Juu kyllä mainitut Blood Bowl ja Battletech oli teini-iässä kulutuksessa jos ei ollut aikaa / pelaajia mihinkään isompaan Tähtien Sota/Cyberpunk -roolipelisessioon. Eipä silti, kyllä esim. Battletechissä aikaa sai kulumaan kun rautaa liikkui 12-16 yksikköä 9 karttalevyn alueella. Parasta siinä oli kuitenkin omien mechien suunnittelu eri kokoluokissa.

Kaivoimme pelin viime talvena vuosien pölyyntymisen jälkeen kirjahyllyn päältä, eikä se ollut menettänyt viehätystään. Uutena pelimuotona keksimme draftauksen, eli sovitaan etukäteen tietty määrä mechejä ja kumpikin sitten nostaa ne kasasta ihan sattumalta. Näin joutuu miettimään pelitaktiikkansa sen mukaan, mitä on sattunut saamaan, eikä aina pääse pelaamaan suosikkimecheillään.

 

[Ted Raikas]

Muistaako kukaan sellaista peliä kun HeroQuest?

Muistan ja omistin myös pelin aikanaan. Ihan hyvä peli oli oman aikansa, mutta kun seikkailut oli käyty läpi, niin ei sillä enää kauheasti ollut mitään tarjottavaa... ellei sitten suunnitellut omia pelejä ja hieman säätänyt sääntöjä. Esim. tehden vihollisista vahvempia ja muuta sellaista. Olihan siihen pari lisäosaa uusine sääntöineen, mutta ei niitä tullut hankittua, koska kiinnostus peliin katosi ja myin sen ja olin muutenkin siirtynyt ihan näihin kunnollisiin noppien kanssa pelattaviin roolipeleihin jotka kaikella tapaa antoi enemmän mahdollisuuksia ja haasteita.

Afrikan Tähti on kyllä edelleen lautapelien kunkku ja osoitin aina lapsena mestarillista huonoa häviämistä ko. pelissä. Voi niitä aikoja kun nappulat lentelivät halki ilman...

 

[Everton]

Minäkin olen pelaillut joskus formula-peliä, mutta kyseessä lienee eri peli kuin mirasanella ja faaip de oiadilla. Hankala tämäkin oli, mutta kyllä sitä sentään jaksoi pelata. Tässä jokaisen vuoron jälkeen vedettiin pelilaudan välistä sellaista liikkuvaa pahvia, jolloin radalla olevat merkit muuttuivat. Ohittaa sai vain ohitusmerkin kohdalta, paskalla säkällä se saattoikin muuttua juuri kriittisellä hetkellä spinnausmerkiksi. Kansikuvan perusteella arvelisin, että kyseinen peli on peräisin 70-80-lukujen vaihteesta.

Pesis-pelin sijainnista en ole varma, pitäisi kai joskus etsiä se vanhempien vintiltä ja yrittää saada jotain tolkkua. Koskaan ei onnistuttu sitä kaiketi pelaamaan, vaikka pesistä harrastanut enonikin yritti sääntöjä tankata. Takuulla sama setti kuin Patarouvalla, tuskinpa pesisväki sentään on useampaa peliä tehnyt.

Uudempi outo peli on Manhattan, jonka saimme jokunen vuosi sitten joululahjaksi. Ei senkään ideasta saa mitään tolkkua. Yleensä pelit ovat kyllä hauskoja. Aikoinaanhan elimme jokusen vuoden ilman telkkaria - tarkastajakin uskoi, ettei meillä sitä ole, kun pari kertaa bongasi kaveripiirimme lautapelien ihmeelliseen maailmaan syventyneenä.

Yhtä hauskaa peliä tuli pelattua baarissa, nimeä en kyllä muista. Siinä kuitenkin kirjoitetaan frendien nimiä lautaan, ja sitten pitää vastata kysymyksiin tyyliin: "Jos Matti olisi historiallinen katastrofi, olisi hän: Pompeijin tuho, Titanicin uppoaminen, Hiroshiman ydinpommi..." Vähän paha selittää, mutta hauska peli jos vain löytyy riittävästi yhteisiä tuttuja pelaajien kanssa.

 

[Bast]

Pesis-pelin sijainnista en ole varma, pitäisi kai joskus etsiä se vanhempien vintiltä ja yrittää saada jotain tolkkua. Koskaan ei onnistuttu sitä kaiketi pelaamaan, vaikka pesistä harrastanut enonikin yritti sääntöjä tankata. Takuulla sama setti kuin Patarouvalla, tuskinpa pesisväki sentään on useampaa peliä tehnyt.

Entinen työkaverini, joka muuten on suunnitellut täälläkin useampaan kertaan mainitun Alias-pelin, tarjosi peliyhtiölle suunnittelemaansa pesäpallo-lautapeliä (Pohjanmaalta, kun on alkujaan kotoisin ja pesis tuntuu kiinnostavan). Peliyhtiö ei kuitenkaan nähnyt sille markkinoita.

Omat suosikkini lautapeleistä ovat Civilization, joka poikkeaa suuresti tietokoneversiosta ja on aivan älyttömän hauska joskin pitkäkestoinen peli. Toinen samantapainen peli on Settlers, josta kai siitäkin on joku tietokoneversio olemassa. Sen pelaa muutamassa tunnissa ja se sisältää samanlaisia elementtejä kaupankäynteineen ja kehityskorttien keräämisineen.

Strategiapeleistä tuli muinoin pelattua Squad Leaderiä kovastikin. Nykynuoret naureskelisivat sen aikaisia pelejä kuin lokit, sillä siinä missä Squad Leaderissa yhden pelivuoron pelaamiseen meni puoli tuntia tulivoimien ja ammunnan vaikutusten laskemisiin taistelutahtotarkistuksineen ym. nopanheittelyineen, nykyään tietomakone hoitaa vastaavissa peleissä kaiken muutamassa sekunnissa.

Sellainen amerikkalaista alkuperää oleva lautapeli kuin "Murder She Wrote", (nimi otettu samannimisestä hömppä-tv-salapoliisi-sarjasta) on nimestään huolimatta nerokkuudessaan vertaansa vailla. Pelin alussa pelaajat nappaavat ylösalaisin käännetyistä pelinappuloista omansa ja yhdestä pelaajista tulee murhaaja, muiden ollessa salapoliiseja. Sen jälkeen pelaajat alkavat liikkua saaren muotoisella pelialueella, jossa on saaren asukkaita edustavia pelimerkkejä. Käydessään tällaisen pelimerkin kohdalla pelaaja ottaa pelimerkin tsekkaa sen pohjan ja vaihtaa tilalle laatikosta samanlaisen pelimerkin. Pelimerkin pohjassa lukee joko ALIVE tai DEAD. Salapoliisipelaajat saavat vaihtaa tilalle aina vain samnlaisen lätkän, mutta murhaaja voi vaihtaa ALIVEn tilalle DEADin eli murhata tämän hahmon.

Salapoliisit yrittävät selvittää kuka muista pelaajista on murhaaja ja murhaaja taas yrittää tappaa kolme saaren asukasta ja paeta saarelta ennen kuin muut saavat sen selville. Aivan järjetön adrenaliinitrippi on pelata nimeomaan murhaajana! Hyvä taktiikka on valita yksi salapoliisi ja kulkea koko ajan samaa reittiä hänen perässään ja murhata heti kolme perättäistä asukasta. Muut salapoliisit eivät tiedä kumpi on murhaaja. Tosin jos edellä kulkeva päättääkin kääntyä takaisinpäin, käy käry oitis.

 

[seeyou@jäähalli]

Hienoja lautapelejä on paljon. Ensi viikonloppuna niistä pelannemme ainakin seuraavia:

Alias
Rappakalja
Imago

Muut näistä onkin jo kuvattu tässä ketjussa, tuo Imago (todennäköisesti tiedättekin, mutta selitän silti - voisiko joku selittää tarkemmin tuon Carcassonnen) on seuraavanlainen:

Laudalle kirjoitetaan (poispyyhittävällä tussilla) pelaajien nimet niille varattuun rinkiin (tarvittaessa tyhjät kohdat täytetään poissaolevien nimillä, jotka kaikki pelaajat tuntevat). Jokaisen pelinappula laitetaan kiertämään pelirataa. Jokaiselle pelaajalle jaetaan numeroin 1-6 varustetut kortit, joilla äänestetään.

Noppaa heittämällä valitaan, kenestä puhutaan (vuorossa oleva päättää, kulkeeko ringissä myötä- vai vastapäivään). Kun vuorossa oleva pelaaja on valinnut kahdesta vaihtoehdosta, kenestä puhutaan, hän lukee kysymyskortin, jotka ovat tyyliä: "Kuvittele, että (kohteena oleva tyyppi) olisi xxx, mikä seuraavista hän olisi?"

Esim. Kuvittele, että seeyou@jäähalli olisi jonkun oheisen SM-liiga-joukkueen fani. Minkä seuraavista fani hän olisi?

1 - Blues
2 - HIFK
3 - HPK
4 - Ilves
5 - Jokerit
6 - KalPa

Jokainen pelaaja laittaa valintansa mukaisen kortin nurinpäin pöydälle, jonka jälkeen katsotaan, mikä valinta on saanut eniten kannatusta. Eniten kannatusta saaneen valinnan valinneet saavat siirtää omaa nappulaansa peliradalla eteenpäin.

Mikäli kohteena ollut pelaaja ei ole itse ollut enemmistössä, seuraa usein mielenkiintoisia keskusteluja. Jos yllä mainitussa esimerkissä enemmistö kallistuisi jonkun muun vaihtoehdon kuin kakkosen kannalle, kyseenalaistaisin sen, tuntevatko he minua lainkaan.

Mielenkiintoiseksi tämän pelin tekee se, että kysymykset eivät ole (yleensä) noin itsestäänselviä, joten pelissä saa selville sitä, mitä toiset tietyistä tyypeistä ajattelevat - varsinkin, kun yleensä perustelemme vielä valintojamme.

 

[Miguel]

Eikös kukaan ole pelannut peliä nimeltä Globetrotters?

On pelannut. Useammallakin tutulla oli tämä lautapeli, ja hauskoja hetkiä tuli vietettyä maailmanmatkaajana. Toista Globetrottesin omistavaa tuttavaani en ole nähnyt varmaan kymmeneen vuoteen, toinen toivonkipinäni taas sammuu masentavien muistojen hiipiessä mieleen, kun muistaa, että kyseinen perhe menetti taannoin lähes kaiken irtaimistonsa tulipalossa. Kavereille joululahjoja miettiessäni olen tuumannut, että laadukas lautapeli olisi hyvä sijoitus yhteiseen hyvään. Globetrottersia en ole metsästyksestä huolimatta löytänyt.

Pentele, pitänee joskus pyyhältää Kouvolaan Evertonin lukaaliin haastamaan Kymenlaakson suuri sotastrategi. Nimittäin silloin, kun lautapeli-illoissamme on ollut riittävästi aikaa, olemme vääntäneet maailmanherruudesta Riskin parissa. Joitakin vuosia sitten pelasimme ihan tosissamme maailmanvalloituksesta: ei tehtäväkortteja, vaan kaikki vastustajat oli eliminoitava viimeiseen mieheen asti. Tosin muistan, että peli venyi myöhään yöhön, enkä jaksanut tuolloin keskittyä niin paljon kuin yli-innokas veljeni. Sopivalla ajalla otan haasteen mielelläni uudestaan vastaan.

Kun pidetään oikeasti kunnollinen lautapeli-ilta, alkoholi kuuluu useimmiten asiaan muttei hallitsevimpana osapuolena. Reilummassa laitamyötäisessä ei ole Aliaksen voittanutta, voi sitä selitysten mielenkiintoisuutta. Itse selitin kerran sanan "aukoton" seuraavasti: "Jos sulla ei ole persereikää, olet perä... MIKÄ?" Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä. Siitä huolimatta sain osakseni kummeksuntaa ja perverssin leima otsassani voimistui, miksiköhän. Eikä tuo sananparsi ole tietenkään ainoa naururemakan räjäyttäjistä illoissamme.

Mielelläni pelaan myös muiden muassa Trivial Pursuitia, Scrabblea, Hotelia ja Scotland Yardia - tosin harmittavan harvoin nykyään. Ehkä pitäisi kokeilla pitkästä aikaa myös Jenkkilästä taannoin ostettua fantasialautapeli Key To The Kingdomia. Edellisestä pelikerrasta on niin kauan, että silloin peli ilman tulkkaavaa äitimuoria olisi ollut hyödytöntä.

Monissa peleissä olemme toki soveltaneet sääntöjä hieman mieleiseksemme. Kunhan perusidea säilyy, soveltaminen on usein vain hyvästä.

 

[jesse72]

Pesispelin sai myös pikku-jesse joskus joulupukilta, mutta en ymmärtänyt siitä mitään.

Emäntä on meille ostanut pelin nimeltä Kimble ja sitä on tullut jonkun verran pelattua. Muita klassikoita Alias, Trivial Pursuit, Afrikan Tähti ja Monopoli.

PS. Lasketaanko pöytälätkä/futispeli mukaan, niitä ei voita mikään!!

 

[jake]

Itsellä lautapeleistä ovat ehdottomia suosikkeja Monopoli ja Backammon. Muita kai ei nykyään tule oikeastaan missään tapauksessa pelattua.

Oudoista lautapeleistä , kun täällä on puhuttu, tuli mieleen jääkiekkopeli, joka ei varsinaisesti ollut lautapeli vaan korttipeli. Peli oli tehty joko 1974- tai 1975-vuoden MM-kisoihin ja oli pelinä itse asiassa varsin toimiva. Ainakin sääntöjen pikku muuntamisen jälkeen. Outo peli se oli siinä mielessä, etten myöhemmin ole törmännyt mihinkään vastaavaan. Joukkueetkin olivat kyseisistä MM-kisoista, joten siihen aikaan se oli vatsin hauska.

 

[Ervasti]

Onko joku muu hurahtanut Ticket to Rideen tai Menolippuun kun suomenkileistä versioita kutsutaan?

Sekä jenkki- että euro-versioita on tullut tahkottua ihan hullun lailla. Eurooppaan sijoittuva peli yllätti muutamilla oivallisilla uudistuksilla; tunnelit, lautat ja asemat antavat peliin sopivasti lisämaustetta.

Omat lautapelisuosikkini löytyvät listasta:
Europe Aflame

Mainio peli!
Olin järjestämässä joskus 90-luvun alussa Europa Aflameen perustuvaa peliä, jossa osapuolet pelasivat peliä eri puolilta pääkaupunkiseutua. Pelaavia porukoita oli 3, akselivallat, länsiliittoutuneet ja Neuvostoliitto. Puolueettomia/pikkuvaltioita pelasimme pelinjohtajien toimesta. Jokaisessa porukassa oli n. 3 pelaajaa, jotka oli roolitettu poliittisiksi tai sotilaallisiksi rooleiksi.

Erikoista pelissä oli se, että peliin osallistuvat pelaajat eivät tienneet muuta kuin että osallistuvat 2. MS liittyvään peliin omalla puolellaan, ja missä järjestyksessä peli etenee. Heille kerrottiin myös omien joukkojen sijainnit ja vahvuudet, sekä tiedustelutietoja vihollisista, heidän sodanjohtonsa perustui koulukartastosta otettuun kopioon Euroopan kartasta v.1938. Vain pelinjohto näki pelilaudan ja nappuloiden tarkan sijainnin.

Osapuolilla oli data- ja puheyhteydet pelinjohtoon, sekä tietenkin toisiinsa. Tämä mahdollisti sen, että osapuolet pystyivät käyttämään diplomatiaa hyväkseen ilman, että pelin johto sitä tiesi. Pelin johdossa nämä tulivat esille esim sillä tavalla, että yhtäkkiä Saksa ja NL vetävät joukot pois välillään olevalta rintamalta ja kohdistavat ne ilmeisen "lisäpöytäkirjan" mukaisiin maihin.

Myös pikkuvaltioiden kanssa käytiin diplomatiaa. Yhdessä vaiheessa pelinjohdon puhelin pärähti ja toisessa päässä vakuuttavanoloinen herra teki asiansa kerralla selväksi sanoen: "Täällä Adolf Hitler, haluan puhua Belgian kuninkaan kanssa. Nyt.". Pelinjohdossa sovimme, että minä edustan Belgian kuninkaan, joten minulla oli lupa hoitaa diplomatia. Aatu jatkoi: "Olette varmaan huomanneet, että Hollannissa on saksalaisia panssareita. Ne ovat menossa Ranskaan, ja Belgia sattuu olemaan välissä, ehdotuksia asian ratkaisemiseksi?". No Belgian kuninkaana halusin tietenkin säästää oman maani sodalta, joten annoin kauttakulkuluvan. Dialogin päätyttyä kerroin siitä toiselle pelinjohtajalle, joka kysyi, että heitinkö diplomatiaheitot, kuten pelissä kuuluu. Enpä heittänyt, joten ne heitettiin jälkijättöisesti. Tulos oli Aatun osalta ikävä, ja näin Saksan hallitukselle lähetettiin nootti, jossa kerrottiin parlamentin äänestäneen kauttakulkua vastaan yksimielisesti. Belgia julisti puolustautuvansa viimeiseen flaamiin saakka. Samalla kv lehdistö julkaisi artikkelin, jonka mukaan Belgian kuningas on paennut Englantiin.

Kyseinen episodi jatkui muuten niin, että Saksa hakkasi päätään belgialaisiin hetken aikaa, ennen kuin pääsivät nautiskelemaan Ranskan herkuista.

Koko Euroopan tapahtumia kuvasi kv. lehdistö, joka kirjoitti kaikille jaettavaa "jatkuvaa" uutisraporttia. Tästä lehdykästä saattoi tarkkasilmäinen lukija myös havaita asioita, jotka muuten pitäisi onkia esille tiedustelun avulla.

Peli päätettiin 12h pelaamisen jälkeen, jolloin osapuolet kokoontuivat pelilaudan ääreen, osa oli jopa pukeutunut roolinsa edellyttämällä tavalla saksalaisunivormuun. Pelin yleistilanne herätti hilpeyttä kaikissa, ja useamman kerran todettiin "jos mä olisin ton tiennyt niin..".

Tämän tyyppinen pelitapa rikastuttaa pelitapahtumaa huomattavasti. Se toki vaatii hieman lisäjärjestelyitä, mutta isommalla porukalla sekin hoituu. Internetin välityksellä tiedonkulkukin saadaan jouhevammaksi, ainakin verrattuna 14k modeemiin. Esim messengeri voisi toimia tosi hyvänä kommunikointivälineenä osapuolten välillä.

Onko muita jotka ovat kokeilleet lautapelien pelaamista tällä tavoin?

 

[Van der Teemu]

Eli RISKissä olen (lähes) voittamaton.

Riskiä tuli pelattua paljon joskus nuorempana, ja tällä viikolla tuli hankittua kohtalokkaalla telttaretkellä kadonneen ja hajonneen tilalle uusi. MUTTA, nyt olivatkin vaihtaneet tehtävät, eli tässä versiossa pitää suorittaa useita pienempiä tehtäviä eikä se ole tuntunut läheskään yhtä hauskalta kuin vanhat isot tehtävät.

Eli, Everton tai kuka hyvänsä joka omistaa Riskin, joka sisältää nämä vanhat "isot" tehtävät kuten "valloita Aasia ja Etelä-Amerikka"tai "tuhoa punaiset tai valloita 24 aluetta" jne, jos olisitte niin ystävällisiä että laittaisitte nämä vanhat tehtävät tänne niin voisin askarella niistä sellaiset näppärät kortit itse.

Olisin äärimmäisen kiitollinen jos joku viitsisi nämä jutut tänne laittaa..

 

[Bast]

Pelattiin joitakin vuosi sitten isommalla porukalla jotain maailmanvalloituspeliä, olisiko ollut juuri Risk:iä, sähköpostitse. Homma oli periaatteessa ihan hauskaa, mutta pahuksen hidastempoista :)

 

[Remppu]

*KLIP*
Eli, Everton tai kuka hyvänsä joka omistaa Riskin, joka sisältää nämä vanhat "isot" tehtävät kuten "valloita Aasia ja Etelä-Amerikka"tai "tuhoa punaiset tai valloita 24 aluetta" jne, jos olisitte niin ystävällisiä että laittaisitte nämä vanhat tehtävät tänne niin voisin askarella niistä sellaiset näppärät kortit itse.

Olisin äärimmäisen kiitollinen jos joku viitsisi nämä jutut tänne laittaa..

Olisko tästä ensiavuksi: (lähde: http://www.kent.ac.uk/IMS/personal/odl/riskfaq.htm)

2.2.1.1 What are the possible missions?
There are 14 (only 12 in the 1998 US edition) different missions, as follows:

i) Kill a certain colour. There are 6 of these, one for each colour. If fewer than 6 colours are going to be used in the game then the cards corresponding to the unused colours are removed from the deck before missions are given out. (This is quite clearly stated in at least some versions of the rules, and failing to do so doesn't make much sense.) If you draw your own colour, then your mission changes to mission (iv).

ii) Conquer some combination of continents. There are 6 of these:

Conquer Asia and South America;
Conquer Asia and Africa;
Conquer North America and Africa;
Conquer North America and Australasia;
Conquer Europe and South America and a 3rd continent of your choice [this mission is omitted from 1998 US edition];
Conquer Europe and Australasia and a 3rd continent of your choice [this mission is omitted from 1998 US edition].

iii) Occupy 18 territories with at least 2 armies in each territory.

iv) Occupy 24 territories (no restriction to 2 or more armies in each).