Tässä samalla
@peterra :llekin omaa näkemystä.
Liittyen useampaankin viestiin, useammassa ketjussa: Millä perusteella ajattelette, että Mikkola on menettänyt otteensa tai että joukkue ei enää pelaa valmentajalle? En ainakaan itse näe tätä ja se oikeastaan tässä eniten ahdistaakin.
Pelaajilla on hyvä asenne koko ajan, jos nyt Mäenalasen muutamat aivopierut unohtaa. Nekin on ollut kuitenkin pääasiassa osoitusta tunteesta ja turhautumisesta, ennen kuin suoranaista kurittomuutta. Tieten, jos Late käskee pelata yhdellä tavalla ja joukkue ei kuitenkaan sitä toteuta, niin sitten vika on kyllä joukkueessa, mutta jotenkin en siihen usko. Minusta joukkue kyllä tekee kaikkensa että pärjättäisiin, mutta se vain ei toimi, koska vastustajat lukevat Kärppien pelaamista kuin avointa kirjaa, eikä muutoksia osata tehdä. En oikein osaa edes ajatella, minkälainen joukkueen kuuluisi olla, että tuolla pelitavalla oikeasti pystyttäisiin tulosta tekemään.
Jos miettii vaikka Tamin teesejä (jotka on kyllä monesti todistettu päteviksi), niin joukkue menestyy, jos sillä on hyvä erikostilannepelaaminen ja parhaat yksilöt omilla pelipaikoillaan järjestyksessä: veskari, sentteri, pakki, laituri. Se liigan "paras" sentteri tuosta puuttuu, mutta kun kaikilla muilla tonteilla on oikeasti liigan "paras" peluri, niin ei tuo taida yhdellä pelaajalla muuttua kuin taikaiskusta liigan mestarisuosikiksi.
Toki nyt tappioiden kurimuksessa joukkueen itseluottamus on alkanut myös kärsimään ja pelaaminen menee yliyrittämiseksi, kun mikään ei tunnu onnistuvan. Tämä on avannut sitten Kärppien pelin aivan totaalisesti ja mikään ei enää onnistu edes huonosti. Omassa päässä ollaan aivan jaloissa, eikä tilannetta meinata saada rauhoitettua ollenkaan. Silloin kun saadaan, niin hyökkäyksiin lähdetään niin yksinkertaisila rakenteilla, että lopputulema on aina kiekko ränniin tai ristikulmaan, mihin hyvin harvoin edes ehditään ensimmäisenä paikalle. Sen jälkeen pyritään kauhealla innolla karvaamaan kiekkoa pois, mutta hyvin usein vastustaja saa sen tilanteen purettua omille keskialueelle, missä ollaan jälleen alivoimaisena ottamassa hyökkäystä vastaan. Toinen vaihtoehto on sitten omassa päässä se, että heti kun näyttää, että pakki on saamassa kiekon, ketjusta karkaa 2-3 hyökkääjää aivan liian kauas kiekosta, keskialueelle. Joku helvetin "rikkova hyökkääjä" oli se kuningasajatus. Tilanteiden tunnistaminen lienee se oikea termi, mitä nykyään viljellään paljon. Varmaan pelaajilla on vastuu, milloin lähdetään ryntäilemään kiekottomana ja milloin tuetaan pakkeja, mutta kyllä se loppujen lopuksi aina on valmentajan vastuulla tehdä se pelin rakenne sellaiseksi, että pelaaja tunnistavat tilanteet oikein.
Näistä nyt ei taida tilastoja olla (pelien ulkopuolella), mutta tuntuma on, että kaksinkamppailuvoitoissa Kärpät pärjää vastustajaa paremmin - samoin kuin syöttöjen tarkkuudessa. Tähän vielä erittäin hyvä tehokkuus maalipaikoissa (jos niihin päästään) ja erikoistilannepelaamisen laatu, niin eihän tuossa ole enää jäljellä mitään muuta kuin pelin rakenne, mikä on pielessä. Yksinkertaisesti Kärppien pelitapa ei tuota riittävästi maalipaikkoja ja samalla niitä annetaan vastustajalle aivan liian paljon. Jotenkin täysin skitsofreeninen tilanne, eikä tähän taida olla muuta korjaustapaa kuin tuo pelin rakenteen muuttaminen ihan erilaiseksi. Joku Heikkilän Kake muuttaisi oman pään lähdöt kahdella treenikerralla toimivaan muotoon. Simppelisti vain kaikki pelaajat tukemaan niitä omia lähtöjä ja nuo puskemiset pois. Pelataan sitten vaikka puhdasta trap vs. trap peliä ja luotetaan siihen, että omat yksilöt on parempia kuin vastustajan.
