Lauri Mikkola ulos pikkuleijonista!

[Kulkija]

5 pudotuspeliä putkeen, jossa jotain vain tapahtuu puolessa välissä peliä ja siihen loppuu Suomen hyökkäyspeli kokonaan. Sitten pyritään vain selviämään loppupeli paskat housussa kun patsas seisoo penkin takana itsekkin tortut housuissa.

 

[John Lidgett]

Itse sanoisin, että kolme totaalista pelillistä ja henkistä romahdusta. Slovakiaakin vastaan sama juttu Suomen osalta mutta silloin vastustaja ei ollut yhtä laadukas, jotta homma olisi näyttänyt ihan yhtä pahalta.

Joo, hyvä korjaus. Tuo housuunpaskomisten sarja alkoi tosiaan jo Slovakiaa vastaan. Jos Suomen maalilla olisi ollut joku ihan perus töppönen tai möttönen, niin lopputulos tuosta pelistä olisi hyvinkin voinut olla toinen.

Kyllä tämä loppuottelu oli mielestäni hukattu mahdollisuus. Toki, finaalipaikka ja hopea ovat huikeita saavutuksia, joista koko joukkue voi olla ylpeä, mutta paska maku tästä jäi silti, kun miettii millä tavalla finaali hävittiin. Ihan täydellinen romahdus, koko joukkue oli valmennusta myöten ihan täydellisessä kipsissä ottelub jälkimmäisellä puoliskolla ja paskan haju leijaili Ottawasta tänne Kouvolaan asti. Pelajamateriaali oli varsin hyvä mielestäni. Joo, kenttäpelaajista puuttui ne kirkkaimmat superstarat, mutta nippu oli hyvin tasainen ja kaikista ketjuista löytyi ihan potentiaalisia ratkaisijoita ja pystyttiin puksuttamaan tasaisesti neljällä ketjulla. Maalilta löytyikin sitten ihan Raskiin ja Sarokseen verrattavissa oleva talentti.

Näin tasaisella nipulla ja superstar-maalivahdilla joku osaavampi valmentaja koodinimellä Ahokas, Kivi tai J. Jalonen olisi voinut sen mestaruudenkin kairata. Mikkola teki osittain ihan hyvää työtä. Jokaiseen näihin jatkopeleihin tultiin räväkästi porteista sisään hyvin valmistautuneina ja kotiläksyt tehtynä. Varsinkin USA-pelin ensimmäiset 30min oli sellaista seksiä, jota harvemmin näkee. Joukkue pelasi kypsästi, ihan kuin olisi katsellut Suomen aikuisten maajoukkuetta ja Large vei jenkkien valmentajaa taktisesti aivan 100-0, USA saatiin riisuttua aseista täydellisesti. Ongelmat alkoivat sitten siinä kohtaa kun vastustajat tekivät muutoksia omaan pelaamiseen kesken pelin, ja tähän Mikkolan tiimi ei kyennyt missään näissä jatkopeleissä reagoimaan, vaan lähinnä jäätyi ihan täysin, eikä vastustajan muuttuneeseen peliin pystytty mukautumaan. Minkäänlaista herätystä ei saatu joukkueeseen edes lukuisilla power breakeillä eikä erätauoilla. Valmennuksen passiivisuuden ja kipsaantumisen penkin takana aisti tänne kotikatsomoon asti.

Eli tiivistettynä, Mikkola osaa selvästi valmistaa joukkueen peliin, mutta on täysin kykenemätön tekemään minkäänlaisia muutoksia tai herättelemään joukkuetta, kun jäällä alkaa tapahtua ei toivottuja asioita.

 

[Mängimies]

5 pudotuspeliä putkeen, jossa jotain vain tapahtuu puolessa välissä peliä ja siihen loppuu Suomen hyökkäyspeli kokonaan. Sitten pyritään vain selviämään loppupeli paskat housussa kun patsas seisoo penkin takana itsekkin tortut housuissa.

Ajatella jos olisi sellainen valmentaja, joka ei saisi joukkuetta pelaamaan hyvin edes siinä pelin alussa. Ei olisi edes niitä viittä pudotuspeliä kun aina tulisi lähtö kotiin puolivälierissä.

 

[Kulkija]

Ajatella jos olisi sellainen valmentaja, joka ei saisi joukkuetta pelaamaan hyvin edes siinä pelin alussa. Ei olisi edes niitä viittä pudotuspeliä kun aina tulisi lähtö kotiin puolivälierissä.

Eli, jos jossain on vielä paskempi valmentaja, voi nykyiseen olla tyytyväisiä? Edelleen tuossa on parilta vuodelta aika selvä kaava, kun peli alkaa luistua käsistä ei Mikkola pysty mitään pelin aikana tekemään. Taisi tuo sama ongelma jo olla Kärpissä.

Suomi hävisi toisesta erästä alkaen finaalissa laukaukset 32-11. Semifinaalissa 36-25. Semifinaalissa Suomi sai viimeisen erän ja jatkoajan aikana 5 laukausta aikaiseksi maalia kohti. Puolivälierissä toisesta erästä alkaen laukaukset hävittiin 27-11.

Viime vuoden tilastoja en jaksa edes kaivella, mutta aivan liian helposti Mikkolan Suomi tyytyi vain kiekon purkamiseen näissä pudotuspeleissä. Arkuus paistoi kotiin asti.

 

[Mängimies]

Eli, jos jossain on vielä paskempi valmentaja, voi nykyiseen olla tyytyväisiä? Edelleen tuossa on parilta vuodelta aika selvä kaava, kun peli alkaa luistua käsistä ei Mikkola pysty mitään pelin aikana tekemään.

Niin tai yrittää katsoa kokonaisuutta ja todeta, että aika hyvin meni. Itse olen tyytyväinen Suomen valmennukseen tässä turnauksessa. Jos sinä et ole, niin minulle se on ihan ok.

 

[Kiuru]

Niin tai yrittää katsoa kokonaisuutta ja todeta, että aika hyvin meni. Itse olen tyytyväinen Suomen valmennukseen tässä turnauksessa. Jos sinä et ole, niin minulle se on ihan ok.

Se nyt vaan on trendikästä haukkua Lauri Mikkolaa, en itsekään ole ollut täysin vakuuttunut aiemmin, mutta tässä turnauksessa ei voi sanoa, että valmennus olisi menestymisen estänyt.

 

[Nilkkarallia]

Vuosi sitten olin hyvin skeptinen, että miten noin kurinalainen pelitapa voisi toimia u20 kisoissa. Olin väärässä, joskin ratkaisupeleissä se vähän ehkä näkyi, ettei kaikki pystyneet paineen alla sitä suorittamaan.

Väittäisin kyllä, että valmennusryhmäkin oli kehittynyt vuoden takaisesta ja ihan ilolla jään odottamaan ensi vuoden kisoja Mikkolan alaisuudessa.

Onnea hopeasta!

 

[charger]

Ei vakuuta.

Mutta kaippa tuossa nyt jotain kehitystä on tapahtunut sentään viime vuodesta. Voisi kyllä pelin aikana tehdä muutakin kuin vain pönöttää.

 

[Laiskiainen]

En ole minäkään Mikkolan suurin fani, mutta kaipa se on kuitenkin ihan perusteltavissa, että herra saa vielä yrittää kolmannenkin kerran Nuorten Leijonien peräsimessä. Sen verran hyviä asioitakin näkyi. Olkoonkin että Rimpinen on silti suurin yksittäinen syy hopealle pääsemisestä.

Tämän Mikkolan kolmevuotisen jälkeen kuitenkin joku jo valmis tekijäkoutsi penkin taakse kiitos. Esimerkiksi Niemelällä taitaa loppua nykyinen Ilves-sopimus ensi kauden jälkeen, joten siitä vaikka häntä houkkutelemaan mottipäisellä vetämään 2 vuoden projekti, kun ilmeisesti vuodenvaihteessa 2028 kisat olisivat jälleen Suomessa.

 

[EmeraldSapphire]

Tämän Mikkolan kolmevuotisen jälkeen kuitenkin joku jo valmis tekijäkoutsi penkin taakse kiitos. Esimerkiksi Niemelällä taitaa loppua nykyinen Ilves-sopimus ensi kauden jälkeen, joten siitä vaikka häntä houkkutelemaan mottipäisellä vetämään 2 vuoden projekti, kun ilmeisesti vuodenvaihteessa 2028 kisat olisivat jälleen Suomessa.

Olen ihmetellyt, miksi Niemelä ei ole päässyt valmentamaan U20-maajoukkueita vielä kertaakaan. Hän valmensi U18-joukkuetta vuonna 2018, ja Suomi vei silloin kultaa voittaen turnauksen jokaisen pelin. Toki joukkueessa oli kovia nimiä, kuten Kotkaniemi, Kakko, Lundell, Kupari ja Annunen, mutta valmentaja tuskin on täysin epäpätevä luotsaamaan nuoria, jos hän saa joukkueen voittamaan kaikki ottelut.

 

[Leipuri]

Olen ihmetellyt, miksi Niemelä ei ole päässyt valmentamaan U20-maajoukkueita vielä kertaakaan. Hän valmensi U18-joukkuetta vuonna 2018, ja Suomi vei silloin kultaa voittaen turnauksen jokaisen pelin. Toki joukkueessa oli kovia nimiä, kuten Kotkaniemi, Kakko, Lundell, Kupari ja Annunen, mutta valmentaja tuskin on täysin epäpätevä luotsaamaan nuoria, jos hän saa joukkueen voittamaan kaikki ottelut.

Päässyt tai sitten ei ole halunnut. Niemelä olis toki hyvä valinta päävalmentajaksi ja siitä Pennasen jälkeen A-maajoukkueen päävalmentajaksi.

 

[Mängimies]

Olen ihmetellyt, miksi Niemelä ei ole päässyt valmentamaan U20-maajoukkueita vielä kertaakaan. Hän valmensi U18-joukkuetta vuonna 2018, ja Suomi vei silloin kultaa voittaen turnauksen jokaisen pelin. Toki joukkueessa oli kovia nimiä, kuten Kotkaniemi, Kakko, Lundell, Kupari ja Annunen, mutta valmentaja tuskin on täysin epäpätevä luotsaamaan nuoria, jos hän saa joukkueen voittamaan kaikki ottelut.

Ei ole ollut joko kiinnostusta tai sopivaa hetkeä. Tuskin kukaan on eri mieltä täällä tai liitossa siitä, että Niemelä kelpaisi varsin mainiosti U20-päävalmentajaksi.

Silloin kun tuo mainitsemasi U18-maailmanmestaruus tuli, niin U20:ssä oli päävalmentajana Jussi Ahokas, jolla oli jatkosopimus myös seuraavista kisoista. Niemelälle ei siten ollut paikkaa vanhemman ikäluokan kanssa. Lähti sitten kahdeksi vuodeksi Sveitsin Lausanneen Ville Peltosen apuvalmentajaksi ja varmasti kerrytti paljon oppia tuolta ajalta. Sen jälkeen aloittikin Pelicansin päävalmentajana. Tuo Sveitsin kaksi kautta oli Niemelän ensimmäinen valmennuspesti aikuisten kanssa ja varmasti vähintäänkin tarpeellinen kokemus uralla ennen päävalmentajuutta.

Eli palatakseni kysymykseesi; kyllä varmasti pääsisi halutessaan.

 

[Huppu]

Eli tiivistettynä, Mikkola osaa selvästi valmistaa joukkueen peliin, mutta on täysin kykenemätön tekemään minkäänlaisia muutoksia tai herättelemään joukkuetta, kun jäällä alkaa tapahtua ei toivottuja asioita.

Toki toiselta puolelta katsoen siellä on kaksi valmentajaa, jotka pyrkivät valmistamaan joukkueensa peliin. Mikkola voitti tämän taiston 3-0. Ja sitten kaksi valmentajaa, joilla on myös ideana reagoida pelin aikana. Tämä kääntyi toiseen suuntaan 3-0. Kaksi kertaa voittajana tuli se valmentaja, joka kykeni avaamaan pelin vahvemmin ja kerran se, joka ottelun aikana kykeni muutoksiin.

Ja toisaalta tasavahvojen valmentajien kanssa Suomen olisi pitänyt tulla voittajana näistä otteluista vain kertaalleen. Toki siis tuli yksi voitto ja kaksi tasuria kääntyi sitten kolikonheittopelissä kerran kumpaankin suuntaan. Kenelle se nyt sitten on eduksi ja kenelle ei mutta jengihän oli siten mukana kaikissa peleissä kun vain tuloksesta puhutaan. Toisaalta yksikään peli ei ollut selvä myöskään plussana ajatellen.

 

[Peluuri]

Se nyt vaan on trendikästä haukkua Lauri Mikkolaa, en itsekään ole ollut täysin vakuuttunut aiemmin, mutta tässä turnauksessa ei voi sanoa, että valmennus olisi menestymisen estänyt.

Tämä tietyn valmentajan, pelaajan tai esim. toimittajan "trendikäs" haukkuminen, eräällä tavalla kiusaamisen tyyppinen silmätikuksi ottaminen on kyllä näillä palstoilla arkipäivää. Tälle ilmiölle tyypillistä on, että lyödään "ikäänkuin lukkoon", että tämä toimija on surkea. Tämän jälkeen etsitään haukansilmillä virheitä tai ärsyttävyyksiä hänen toiminnastaan ja kirjoitellaan näitä samoja herjaavia kommentteja ikäänkuin joukkopsykoosissa. Tähän ilmiöön liittyy myös se, että kieltäydytään tunnistamaan mitään hyvää "kohteeksi otetun" toiminnassa.

 

[upnorth24]

Tämä tietyn valmentajan, pelaajan tai esim. toimittajan "trendikäs" haukkuminen, eräällä tavalla kiusaamisen tyyppinen silmätikuksi ottaminen on kyllä näillä palstoilla arkipäivää. Tälle ilmiölle tyypillistä on, että lyödään "ikäänkuin lukkoon", että tämä toimija on surkea. Tämän jälkeen etsitään haukansilmillä virheitä tai ärsyttävyyksiä hänen toiminnastaan ja kirjoitellaan näitä samoja herjaavia kommentteja ikäänkuin joukkopsykoosissa. Tähän ilmiöön liittyy myös se, että kieltäydytään tunnistamaan mitään hyvää "kohteeksi otetun" toiminnassa.

Minusta kritiikin antaminen huonosti tai hyvin menneiden pelien jälkeen on olennainen osa tätä palstaa ja erittäin hyvä asia. Kritiikki on tässä ketjussa ollut mielestäni ihan asiallista, joten pidän tällaista "lyömisväitteitä" huvittavina.

Sitten itse ketjun aiheeseen. Mikkola paransi tässä turnauksessa valmennustaan selkeästi parempaa suuntaan. Tuolla materiaalilla hopea on erittäin hyvä saavutus. Toki sen saavuttaminen oli 90 % Rimpisen ansiota. Ilman häntä Suomi olisi pudonnut viimeistään välierissä Ruotsille, mutta toki neljän joukkoon pääseminenkin tuolla materiaalilla olisi ollut hyvä lopputulos.

Mikkola siis ansaitsee tunnustuksen tuloksesta, mutta on aivan hemmetin tärkeää nähdä myös sen taakse. Kanada ja Jenkki pelit alkusarjassa sekä finaali ja välierä osoittivat Ruotsin ja Jenkkien parin erän pituisella näytöksellä, missä maailman kärki menee ja siellä mennään kovaa sekä vauhdillisesti että fyysisesti. Suomi oli ongelmissa, kun vauhti ja fyysisyys nousevat. Taktisella osaamisella, kurinalaisuudella ja erittäin hyvällä maalivahtipelillä pysyimme kelkassa, mutta paljon paljon enemmän pelikovuutta tarvitaan suomalaiseen juniorijääkiekkoon. Tasot (SM, Mestis, suomisarja U20-U16 ja AAA-A) pitää saada kärjessä kapeammiksi ja vaihtelut tasojen välillä tapahtuvaksi kerran kaudessa ja kerran kauden jälkeen puhtaasti urheilullisin perustein. Sitten tuomarilinjaa on mietittävä siitä perspektiivistä, että sallimme enemmän puhtaita taklauksia ja kovempaa pelaamista maalin edessä sekä kulmissa. Tämä on aivan välttämätöntä, jotta ihan kärki maailmassa saadaan pelaajakehityksessä kiinni.

 

[IceWalker]

Ah, taikasana "pelaajamateriaali". Sen taakse on aina hyvä mennä kun haluaa pistää päänsä pensaaseen ja kieltäytyä näkemästä valmennuksen ongelmia.

Se on kai sitten sitä "järjellä analysoinnista" että tuijottaa lopputulosta eikä sitä mitä kentällä tapahtui. Tänä vuonna, ja viime vuonna.

Ja ensi vuonna, koska mikään ei muutu.

Ei kun taikasana on "Rimpinen". Ota tämä kaveri pois rosterista, ja mieti sitten, mihin tulokseen millään pelitavalla oltaisiin päästy. Kaveri piti joukkueensa pelissä silloin kun sitä vaadittiin ja antoi mahdollisuudet pelata vapautuneesti. Se, miten valmennus pystyy itse vaikuttamaan ryhmäpsykologiaan, on vaikeampi juttu. Varmaankin joku olisi voinut tehdä asiat vielä paremmin, saada joukkue uskomaan itseensä vielä paremmin.

Siinä saattaa olla myös fyysinen väsymys takana: USA peluutti kahta kenttää, kun Suomi ei enää jaksanut paineistaa neljälläkään. Hyvin pienestä asiasta on itseluottamuskin kiinni, Suomi pelasi äärirajoillaan puolet matsia ja sitten tämäkään ei enää riittänyt. Matsista tuli selviytymistaistelua, ei niin pahaa, kuin Ruotsia vastaan. Pelillisesti Suomi oli kisoissa kolmanneksi paras, mutta onneksi Ruotsin maalivahti ei kuulunut turnauksen kärkinimiin.

Ensi vuonnakin meillä on varmaan maalissa Rimpinen. Joukkue on silloin rungoltaan sama. Kun ei nyt ihan hurjia tähtiä joukkueessa ollut, niin sekin tavallaan antaa luottamusta jatkoon. Pienestä nämä matsit kuitenkin ovat kiinni: pelillisesti onnistunut turnaus saattaa päättyä puolivälieriin. En oikeastaan ymmärrä, miksi vastustaja ei koskaan ole mitään, vaan kaikki riippuu aina Suomen pelitavasta. USA:lla tuo potentiaali oli paljon kovempi, joten siitä koneesta voitiin ottaa paljon enemmän irti. Huomioi vielä sekin, että USA pelaa vuoden ympäriinsä yhdessä.