Itse sanoisin, että kolme totaalista pelillistä ja henkistä romahdusta. Slovakiaakin vastaan sama juttu Suomen osalta mutta silloin vastustaja ei ollut yhtä laadukas, jotta homma olisi näyttänyt ihan yhtä pahalta.
Joo, hyvä korjaus. Tuo housuunpaskomisten sarja alkoi tosiaan jo Slovakiaa vastaan. Jos Suomen maalilla olisi ollut joku ihan perus töppönen tai möttönen, niin lopputulos tuosta pelistä olisi hyvinkin voinut olla toinen.
Kyllä tämä loppuottelu oli mielestäni hukattu mahdollisuus. Toki, finaalipaikka ja hopea ovat huikeita saavutuksia, joista koko joukkue voi olla ylpeä, mutta paska maku tästä jäi silti, kun miettii millä tavalla finaali hävittiin. Ihan täydellinen romahdus, koko joukkue oli valmennusta myöten ihan täydellisessä kipsissä ottelub jälkimmäisellä puoliskolla ja paskan haju leijaili Ottawasta tänne Kouvolaan asti. Pelajamateriaali oli varsin hyvä mielestäni. Joo, kenttäpelaajista puuttui ne kirkkaimmat superstarat, mutta nippu oli hyvin tasainen ja kaikista ketjuista löytyi ihan potentiaalisia ratkaisijoita ja pystyttiin puksuttamaan tasaisesti neljällä ketjulla. Maalilta löytyikin sitten ihan Raskiin ja Sarokseen verrattavissa oleva talentti.
Näin tasaisella nipulla ja superstar-maalivahdilla joku osaavampi valmentaja koodinimellä Ahokas, Kivi tai J. Jalonen olisi voinut sen mestaruudenkin kairata. Mikkola teki osittain ihan hyvää työtä. Jokaiseen näihin jatkopeleihin tultiin räväkästi porteista sisään hyvin valmistautuneina ja kotiläksyt tehtynä. Varsinkin USA-pelin ensimmäiset 30min oli sellaista seksiä, jota harvemmin näkee. Joukkue pelasi kypsästi, ihan kuin olisi katsellut Suomen aikuisten maajoukkuetta ja Large vei jenkkien valmentajaa taktisesti aivan 100-0, USA saatiin riisuttua aseista täydellisesti. Ongelmat alkoivat sitten siinä kohtaa kun vastustajat tekivät muutoksia omaan pelaamiseen kesken pelin, ja tähän Mikkolan tiimi ei kyennyt missään näissä jatkopeleissä reagoimaan, vaan lähinnä jäätyi ihan täysin, eikä vastustajan muuttuneeseen peliin pystytty mukautumaan. Minkäänlaista herätystä ei saatu joukkueeseen edes lukuisilla power breakeillä eikä erätauoilla. Valmennuksen passiivisuuden ja kipsaantumisen penkin takana aisti tänne kotikatsomoon asti.
Eli tiivistettynä, Mikkola osaa selvästi valmistaa joukkueen peliin, mutta on täysin kykenemätön tekemään minkäänlaisia muutoksia tai herättelemään joukkuetta, kun jäällä alkaa tapahtua ei toivottuja asioita.