Ekaan kappaleeseen: Perustelisitko tarkemmin, et mikä siinä peruspelaamisessa on hyvää tällä hetkellä? Ei oo siis tarkoitus olla hyökkäävä sua kohtaan, vaan kiinnostais tietää, koska oon ite aivan päinvastaista mieltä. Mun mielestä se pelaaminen on aivan kauheeta katottavaa just nyt. Aiempina kausina ollut huonoissa matseissa sellainen fiilis et 'no ehkä Hade/Huml/Julle väläyttää ja ratkasee matsin hyvällä yksilösuorituksella', mut nyt se koko paketti on niin karmeeta ripulipaskaa, et mulla ei oo missään vaiheessa matsia semmonen fiilis et 'me käännetään tää viel hei!'. Lisäksi yhtäkään Kärppien Liigamatsia ei oo ollu tällä kaudella aidosti miellyttävä katsoa.
No perustelenhan minä. Väittämäni oli siis, että peruspelaaminen on ollut mallillaan silloin,
kun luistelu ja kaksinkamppailuvoima ovat olleet riittävällä tasolla.
Nämä hetket olivat HPK:ta ja Ilvestä vastaan pelattujen pelien ensimmäisissä erissä. Tällöin hyökkäyspelaamisen rakenne omista lähdittäessä oli hyvä. Puolustajat avasivat lapaan vauhdissa oleville hyökkääjille keskustaan tai laitaan ja tästä seurasi rintamahyökkäyksiä kolmelta kaistalta, jopa neljältä silloin kun toinen pakkikin lähti mukaan hyökkäykseen. Luisteluvoima ja syöttöpelin laatu olivat tuolloin riittäviä toteuttamaan tätä. Kaksinkamppailupelaaminen oli riittävä, jotta kiekko saatiin riistettyä omissa ja toisaalta pelattua pitkiä hyökkäyksiä vastustajan päässä. Käytännössä HPK ei ekassa erässä päässyt juuri mihinkään. Ilvestä vastaan eka erä oli tasaisempi, mutta kuitenkin ihan asiallista vieraspelaamista. Ongelmia Kärppien pelissä esiintyi lähinnä hyökkäysalueen hyökkäyspelissä. Surkea laukausten laatu ja ajoitus ainakin.
Mutta mitä sitten tapahtui ottelun puolesta välistä eteenpäin ja Tampereella oikeastaan heti toka erän alusta asti, kun kaikki nuo positiiviset jutut katosivat pelistä? Omaan silmään tilanne näytti aivan selvältä: joukkueelta loppui kunto. Ei pärjätty kamppailuita, ei liikkunut jalka, syöttölaatu huononi silmissä pahemmin ja pahemmin. Tampereellahan homma romahti sitten jo ihan kokonaan, välillä näytti että pelaajat ovat niin hapoilla, että kiekko tahtoi karata lavasta jo paineettomassa luistelussa oman maalin takana.
Teen ihan selväksi, että omaan silmään tämä näytti päivänselvältä fyysiseltä väsymykseltä. Tosin olen hyvin pienessä vähemmistössä, joka näkee samoin, joten voin olla myös täysin väärässä. En vaan keksi mitään muuta selitystä siihen, mitä näin noissa Hämeen peleissä ensimmäisen erän jälkeen. Minusta näytti että kaikki kyllä yrittivät sen minkä pystyivät, mutta mitään rahkeita ei vaan ollut jäljellä. Tämä siis Tampereella, Hämeenlinnassa pelin loppukaan ei sentään niin katastrofaalisen yksipuolinen ollut.
Mutta jos olen oikeassa tuossa fysiikka-asiassa, niin täytyy sanoa, että empä ole tällaista ennen nähnyt. Mitähän lienee harjoittelussa mennyt pieleen ja mikä tarkalleen on se kuntotila, joka joukkueessa on. Ylikunto? Marjamäki kommentoi että ei ole päästy reenamaan pelillisiä asioita, kun ollut niin repaleista. Mutta onko tämä estänyt millään tavalla peruskunnon reenaamista? Niinpä.
Lisäyksenä vielä, että se ero terävyydessä eka erien ja loppupelin välillä heijastui aivan kaikkeen. Paitsi tasaviisikkopeliin, myös luonnollisesti alivoimaan ja ylivoimaan.