@12961 , Liigan tasosta ja muuttumisesta enemmän kasvattajasarjaksi voidaan olla montaa mieltä, mutta sillä ei tässä vaiheessa ole mitään merkitystä, kun puhutaan sopimuksista ja niiden noudattamisesta. Ja kyllähän tässä keississä sivutaan hyvin vahvasti myös seuran arvoja.
Nykyisin lähes jokaisen seuran strategiana on pohjata toimintaansa nuoriin niin paljon kuin se vain on mahdollista. Siinäkin on kysymys ennen kaikkea rahasta: nuoret itsessään ovat seuroille halpoja pelaaja, mutta mahdollisista NHL:n kasvattajakorvauksista seura saa merkittäviä summia toiminnan rahoittamiseksi. Tämä on ihan no brainer. Tarkoittaako tämä sitä, ettei seuroissa enää jatkossa pelaisi ketään muita kuin nuoria tähtiä? Ei tietenkään, koska nuoria ja todellisia tähtipelaajia ei välttämättä tule edes joka kausi. Ja vaikka tulisikin, vain muutamasta on heti isoon rooliin kantamaan vastuuta. Liigan ongelma on se, että parhaassa peli-iässä olevat 25-34 v. pelaajat pelaavat muissa sarjoissa. Täällä veivaa ne, jotka eivät muualle (vielä) ole päässeet, ovat vasta kasvamassa aikuisiksi miehiksi sekä ne, jotka ovat jo isoimmat rahansa muualla ansainneet ja palaavat hyvin kokeneina Liigaan, kun taso ei muissa sarjoissa enää riitä.
Nuorisolaiset eivät myöskään ole enää niin kuin ennen. He mittauttavat oman markkina-arvonsa varsin varhaisessa vaiheessa ja jotta oman seuran prospekti jäisi kasvattajaseuraansa, hänelle pitää tarjota kunnon rooli ja vähintään muutenkin yhtä hyvä sopimus kuin joku muu seura tarjoaa. Ja aivan varmasti tarjoaa, jos pelaajassa on oikeasti potentiaalia. Agenttien duuni on neuvotella paras mahdollinen sopimus ja kyllä näitä muiden seurojen diilejä käytetään arvoa nostamaan hyvinkin avoimesti. Moni nuori on myös riittävän rohkea lähtemään muualle, koska maailma on pienempi kuin koskaan aikaisemmin. Kaukana on ne ajat, kun junnut pelasivat verkkaripalkalla ja oma kasvattajaseura oli ainoa vaihtoehto. Silloin suostuttiin mihin tahansa diiliin, kunhan päästiin pelaamaan.
Totta kai nuoremmat ovat halvempia pelaajia kuin kokeneet tähtipelaajat ja heihin kannattaa ehdottomasti panostaa, mutta eiväthän ne nyt sentään toisiaan pois sulje. Kokeneilta pelaajilta oppii paljon ihan vaikka vain seuraamalla ja istumalla samassa kopissa. Ja kyllä Suomi-pojilla on aikamoinen takamatka vaikkapa pohjoisamerikkalaisiin junnuihin verrattuna, kun puhutaan AHL- tai NHL-elämästä, tämä johtuu jo ihan kulttuurillisista lähtökohdista. Parasta oppia on päivästä toiseen olla sellaisten pelaajien kanssa, joilla on siitä maailmasta omakohtaista kokemusta ja joiden kanssa voi toistuvasti ja vapaasti puhua kaikesta mahdollisesta. Totta kai näitä änärijätkiä voi tavata kesäisinkin, mutta ei se ole sama asia. Ja kertovatko kesälomailijatkaan täysin rehellisesti ihan kaikista vaikeammista asioista? Ei välttämättä. Niistä kopissa istuvista Kouvolassa, Raumalla ja Ruotsissa pelanneista liigajyristä ei ole hittojakaan hyötyä, kun pitäisi keskustella elämästä toisella puolella maapalloa.
Onko kukaan kysynyt teidän nuorilta pelaajilta, miten he kokevat Korpikosken tilanteen? Tosin tuskinpa he mitään kommentoisivatkaan, korkeintaan lähipiirilleen avautuvat. Mutta, jos teidän nuoret eivät koe tai tunne mitään seurattuaan aitiopaikalta tätä saagaa, se kertoo aika paljon siitä, millaisia ihmisiä he ovat. Tarvitseeko sen merkitä vihaa tai inhoa seuraa kohtaan? Ei tietenkään, mutta sen verran pitäisi osata ajatella asiaa pidemmälle edes itsekkäästi, että miettisi edes, voisiko sama tapahtua itselle? Ja jos voisi, miltä se tuntuisi? Ovatko tällaiset asiat sellaisia, mihin ei haluta ottaa kantaa mitenkään ja jos on, miksi? Totta kai jokainen jääkiekkoilija on itsekäs ja saa ollakin. Kyse ei ole siitä. Mutta kyllä oikean arvomaailman omaava ihminen ymmärtää, että tuollainen käytös seurajohdolta ei ole hyväksyttävää eikä normaalia. Jos olisi, vastaavat keissit olisivat jokapäiväisiä. Nythän seuralla ei ole kovinkaan suuria summia näissä nuorissa kiinni, mutta luultavasti heidänkin uransa joskus kääntyy ehtoopuolelle ja saattavat haluta palata kotiin pelaamaan uransa viimeiset kaudet. Silloin seura joutuu laittamaan heihin paljon rahaa kiinni. Mikä tekee heistä niin erityisiä, että esimerkiksi heidän loukkaannuttuaan, heille ei voisi käydä samalla tavalla? Usko? Toivo? Oma rakkaus seuraa kohtaan? Haluaako seura pelaajikseen hyviä ja tiedostavia ihmisiä, vai itsekkäitä oman edun tavoittelijoita? Mitenköhän jälkimmäiset näkyvät kopissa ja mitenköhän mahtaa yhteistyö muiden kanssa toimia? Se, että teidän junnut veti viime kaudella todella hienosti, ei suinkaan ole mikään automaatio ja onnistu joka vuosi. Tai ainakaan sen varaan ei voi laskea. Mitä parempia junnuja, sitä nopeammin he vaihtavat maisemaa. Rahaa heistä toki varmasti saa, mutta rahalla ei saa aina menestyvää jengiä. Ja menestystä fanit haluavat. Mutta he myös haluavat joukkueeseen hyviä tyyppejä ja hyviä ihmisiä.
Mä koen itse, että Korpikoski ei anna tässä asiassa helpolla periksi siksi, että sillä olisi valtavat seuraukset myös muille pelaajille. Jos se sallitaan yhdelle seuralle, se on pakko sallia myös muille. Mitä sitten tapahtuisi, jos sopimuksia ei tarvitsisi kenenkään noudattaa? Suomessa on totuttu, että sopimuksia noudatetaan ja hyvä niin. En mäkään Korpikosken asemassa luovuttaisi, en missään nimessä. En tietenkään odota, että kukaan pelaaja ottaa julkisesti kantaa, vaikka ehdottomasti arvostaisin, jos joku nousisi omalla naamallaan Korpikoskea tukemaan. Ymmärrän, että duunit pitää hoitaa ja se onnistuu parhaiten, kun keskittyy omaan toimintaan. Mutta odotan, että jokainen Korpikosken kanssa TPS:ssä pelannut pelaaja ikään katsomatta miettisi omassa päässään tätä tilannetta, omia arvojaan ja sitä, että onko tällaisilla asioilla oikeasti mitään merkitystä. Jos on, pelaajat luultavasti sitoutuvat toisiinsa enemmän kuin itse seuraan. Ja se on ihan ok. Mutta haluaako seura olla sellainen seura, johon on vaikea sitoutua?
