Luulisin että alan sisällä on oppieroja. 1990-luvun alusta on 30 vuotta aikaa ja maailma on siinä ajassa muuttunut melkoisen paljon.
Käsittääkseni nyt on menossa murros, jossa haetaan rajanvetoja sen suhteen tuleeko urheilijoita kohdella kuten kaikkia muita työntekijöinä vai onko (joukkue)urheilussa omat erityispiirteensä, minkä takia urheiluun pätee omat säännöt. Tällaisessa muun yhteiskunnan mukana kehittyvässä asiassa se on ihan näkemyskysymys mihin sen rajan haluaa vetää eikä kukaan ole oikeassa tai väärässä. Vasta sitten kun joku tällainen keissi menee oikeuteen niin saadaan suuntaviivat.
Rajanveto tehtäisiin siinä tapauksessa uudelleen siihen kohtaan, onko pelaajan ammatin harjoittaminen harjoittelua ja pelikunnon ylläpitoa vai pelaavassa kokoonpanossa olemista. Nykyisen käsityksen mukaan tasavertaisten tai ainakin riittävien harjoitusolosuhteiden tarjoaminen pelaajalle riittää, eikä kenelläkään ole automaattista paikkaa pelaavassa kokoonpanossa. Tämä lienee urheilullisista lähtökohdista syntynyttä käytäntöä.
Olisi urheilullisesti aika kummallista jos pelaavan kokoonpanon määrittelisi jatkossa joku muu kuin urheilujohto/valmentaja. Tai pelaajalla olisi jonkinlainen oikeus valittaa johonkin ulkopuoliseen instanssiin mahdollisuudesta päästä pelaavaan kokoonpanoon.
Huhuttu A-junioreissa treenauttaminen on sitten hiukan erikoisempi pala jossa ammatinharjoittamisen mahdollisuuksia katsottaisiin oikeudessa kokonaisuutena. Jos tästä tulisi kiistakapula, voisi TPS lähteä oikeuteen silläkin kulmalla, että kautensa lopettaneista junnuista löytyi todellisuudessa fyysisempi ja paremmin kuntoutumista paremmin edistävä ympäristö leikkauksesta palautuvalle pelaajalle. Eikä kesäisten kuntotestien kärkipaikka ainakaan todistelisi tätä näkökulmaa vastaan. Tuskin raskasta playoffkevättä pelaava liigajoukkue treenaa juuri sillä hetkellä erityisen rajusti, eikä tämän suuntaista todistelua olisi kovin vaikea järjestää.
Tämä toki edellyttäisi sitä, ettei kiusaamisesta ole konkreettista näyttöä eikä missään triviaalissa juridisessa asiassa olisi esimerkiksi sähköpostien tai whatsappin kautta kommunikoitaessa perseilty.
Tämä voi hyvinkin kuivua kokoon, eikä olisi kaukaa haettua, että TPS:n sisäisessä selvityksessä olisi esitetty Korpikoskelle se kulma, millä oikeuteen lähdetään jos lähdetään. Voisi olla koko selvityksen todellinen tarkoituskin näyttää, ettei tulossa ole mikään triviaali työsuhderiita mallia laiton irtisanominen. Tässä Palmgren lienee palloseuran kannalta juridisesti ja todennäköisesti kontaktiensakin kautta katsoen juuri oikea mies.
Kuten tässä ketjussa jo kirjoitin aiemminkin, pitkä pelaajasopimus on puolin ja toisin ongelmallinen. Jos (ja mitä todennäköisemmin kun) pelaavan kokoonpanon määrittely on direktio-oikeuden piirissä, on pelaajalla riski tippua sen ulkopuolelle, jolloin uran tulevaisuus voi olla vaakalaudalla tai ainakin neuvotteluvoima seuraavaa sopimusta ajatellen on tilanteen jatkuessa pitkään heikko. Työnantaja voi täyttää lakisääteiset velvoitteensa tavalla, joka pahimmassa tapauksessa lopettaa työntekijän uran nykyisessä ammatissaan. Pitkään joukkueurheilijan sopimukseen siis todennäköisesti liittyy periaatteessa laillinen, passiivinen painostuskeino, jonka väärinkäyttö voi käytännössä olla todella vaikea näyttää. Tämänhän se Ramstedtkin rivien välistä totesi, kun mainitsi tapauksia olevan enemmänkin.