En tiedä onko jo sanottu, mutta menkööt ja näihin ilmaisuihin kyllä törmää muissakin lajeissa:
-Tulevaisuuden lupaus-
Mikähän on se maaginen hetki, jolloin tulevaisuuden lupauksesta tulee se ikuinen lupaus?
-Näkymättömän työn tekijä-
Kun ei valmentaja tai muu enää pelaajasta muuta sanottavaa keksi.
-Maali roikkuu ilmassa-
Noh, itseasiassa Raksilassa tämänkin ihmeen ennen peliä olen päässyt näkemään, että maali fyysisesti roikkuu ilmassa...
-Kyllähän se hopeakin varmaankin tässä parin päivän päästä maistuu.-
Lohduttaa varmaan ihan helvetisti kuulla toimittajan suusta moista jos on juuri hävinnyt vaikka sm-liigan ratkaisevan finaalin jatkoajalla.
-Miksi se toinen joukkue oli sitten tänään parempi?-
Niinpä...
Ja sitten yleisesti nämä esim. lehdistötilaisuuksissa kuultavat voittajajoukkueen valmentajan hävinneelle osapuolelle osoittamat pakolliset kehut, joissa Aravirta taitaa olla aika mestari.
Ja vielä Jutila, kansa vaatii!
-Onhan ne tolpat maalivahdin parhaat kaverit, onhan?
Mutta suuri kiitos suomalaiselle urheilumedialle, jota ilman elämä olisi paljon tylsempää.
Edit: Typot pois.