oli toisen erän loppupuolen Suomen kiekollisen hyökkäyspelin käynnistäminen. Ohjeet siitä tulivat epäilemättä valmennukselta ja pakkipari Väänänen ja Kukkonen lähtivät hitailla kontrollilähdöillä (viiveillä) maalin takaa liikkeelle 2 kertaa. Samoin Kukkonen ja Väänänen kontrolloivat kiekkoa pakki-pakki-pakki-hidastuksilla
Kun katsoin pelin suorana lähetyksenä, havaitsin kyllä jossain määrin tuon seikan, mutta kun katsoin pelin puoliltaöin lähes kokonaan uudelleen, niin siinä pystyin keskittymään pelin taktisen puolen katsomiseen paljon paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, jolloin tunne vei tarkemmat ajatukset analysoinnista.
Tismalleen noin: Suomen peli alkoi sujua sitä paremmin, mitä enemmän lähdettiin jukkajalosmaisesti omista liikkeelle. Esimerkiksi se tilanne, kun kolmannessa erässä Suomen pakkiparilla Kukkonen ja Väänänen sekä neloskentälllä oli allaan pitkä vaihto ja Kanada sai ukkoja vaihdettua ja myllytti peliä Suomen päässä, niin kun Väänänen vihdoin sai kiekon, niin sitä ei hädissään roiskaistu kulmasta laitoja pitkin toivotaantoivotaan -tyylillä kohti keskialuetta ja mahdollisesti kiekko ei olisi edes ylittänyt siniviivaa, vaan Väänänen syötti kiekon Suomen maalin taakse, jossa Kukkonen otti kiekon haltuunsa ja jäi maalin taakse odottelemaan vaihtoa ja siitä sitten lähti Suomen hyökkäys. Tuo on tietenkin vain yksittäinen tilanne ja esimerkki, mutta väitän, että ensimmäisessä erässä tuo tilanne olisi pelattu roiskien kiekkoa sinne siniviivan suuntaan, ainakin se oli silloin pelin kuva. Oli siitä tietenkin myös sitä, että itseluottamus nousi pelin edetessä, että sen vuoksi tekemisen taso nousi noin muutoinkin. Mutta kun itseluottamus nousi, kiekkoa uskallettiin pitää, eikä enää pelätty Kanadaa.
Kukkonen on pelannut vuoden 2014 olympiakisoissa Väänäsen kanssa tähän mennessä täydellisesti roolinsa mukaista jääkiekkoa.