Lapsuutesi soundtrack

[Jupe]

Bon Jovi - Slippery When Wet
Europe - The Final Countdown
Mötley Crue - Shout At The Devil
Anthrax - Among The Living

Anthrax oli tosin ensialkuun liian rankkaa ja kesti hetken ennenkuin siitä oppi tykkäämään. Metallica oli liian heviä.

Vahva sama ja oli samat levytkin, Antrax mistä muodostui yksi suosikeistani meni itsellä yli hilseen silloin 10-14 vuotiaana. Tuo Among the Living oli vinyyleistäni varmaan vähiten soitetuin ja jos nyt olisi vielä sama setti levyjä niin se olisi eniten soitetuin.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Vuonna 1970 syntyneenä vietin lapsuuttani 70-luvulla. Kotona asuneet isoveli ja isosisko kuuntelivat kasettisoittimistaan jotain musiikkia, ja osa tästä tuntui kiinnostavalta. Muutoin kotona saattoi kuulla radiosta lähinnä iskelmää, humppaa, kansanlauluja, virsiä ja kuorolaulua, mitä nyt siihen aikaan YLEn yleis- ja rinnakkaisohjelmistot eetteriin työnsivät.

Isompien sisarusten kasettilaatikoille sain mennä, kunhan lupasin olla ronkkimatta nauhoja kynänkärjelä. Muutaman kerran mankka veti nauhan solmuun ihan omia aikojaan, jolloin iski paniikki. Jotenkin onnistuin aina selvittämään nauhasykkyrät ja tunkemaan ne takaisin kassun sisään, kylläkin juuri tuolla kynänkärjellä.

Velipojan kasettikokoelma oli näin jälkikäteen arvioiden huomattavasti laadukkaampi kuin siskolla. Tosin oli sielläkin jotain Abbaa ja hölmöä iskelmää seassa, mutta oli myös Led Zeppelinin Houses of the Holy, kavereilta äänitettyjä Juicen tuotoksia, Uriah Heepiä, Cat Stevensiä, Claptonia, Purplea ja sen sellaista. Hectorista veli piti myös, mutta minulle oli pitkään epäselvää, kuuluuko Hector rokkilaariin vai jätänkö sen iskelmien sekaan. Kun isoveli sattui olemaan joviaalilla tuulella, hän oikein esitteli ja soitatti kyliltä haalimaansa musiikkia, ja saattoi jopa vaivautua kirjoittamaan minua varten paperille lauluntekstejä siinä toivossa, että saataisiin äänitettyä pikku-Kääpiön laulua kasetille. Oli kuulemma suurta hupia, kun lauloin mankalle monenlaista, mm. jotain Kai Hyttisen iskelmää, Hullujussia, Virtasen Elektronista xtaasia ja Horttokaaloa. Kun muu väki sitten nauroi kippurassa noille esityksille, niin lopetin sitten laulajanurani yleisön vittumaisuuden tähden.

Vuonna 1976 ilmestynyt Juicen Keskitysleirin ruokavalio oli minulle kyllä käänteentekevä kokemus. Kuuntelin sitä isoveljen kasettia varmaan kymmenet kerrat useammin kuin kasetin omistaja itse. Ehkä juuri noilla main oivalsin, että ahaa, myös sanoituksiin voi ihan oikeasti panostaa, eikä vain lässyttää jotain täytettä musiikin tahtiin äänneltäväksi. Heti perään ilmestyi Kontran eka LP, sama juttu, hienoa kielellistä ilmaisua siinäkin.

 

[Evil]

Vasta johonkin kirjoitin pitkät pätkät siitä, millä musiikilla aloitin. Ne löytyi mutsin hyllystä. Beatles, Elvis... Ekat omat äänitteet hommasin -81, 8-vuotiaana. Hassisen Koneen Rumat Sävelet oli ihan eka. Sitten tuli Motörhead, Duran Duran, Pelle, Stray Cats, AC/DC, Maiden... En ole koskaan ollut genrerajoitteinen. Pian musiikki olikin tärkein intohimoni jopa urheilun ohi, ja se on pikkupojalle jo paljon. Viimeiset lähes 40 vuotta on sitten syvennetty ja laajennettu intoa ja tietämystä, joten kyllä suurin osa toisen maailmansodan populaarimusiikista on aika hyvin hallussa. Kaikesta en toki pidä, mutta mahdollisimman paljon haluan tietää.