Itselläni on neljä lasta (11v, 9v, 5v, 2v), joista kaksi vanhinta tyttöjä ja kaksi nuorinta poikia. Asumme omakotitalossa kehyskunnassa ja työmatkat kuljemme vaimon kanssa molemmat omilla autoilla.
Lapsiin liittyviä kuluja jos miettii, niin isoja ovat varmasti vakuutuskustannukset, mutta toisaalta sitten kun vakuutukselle tulee käyttöä, niin ei tarvitse hetkeäkään katua niiden maksamista. Meidän tapauksessamme käyttöä on itseasiassa tullut aika paljon ja voisi sanoa vakuutusten olleen ehdottomasti hyvä "investointi".
Päivähoitomaksut taitavat olla suunnilleen 500€ kuukaudessa (tai vähän päällekin) kun kaksi nuorinta ovat kokopäivähoidossa. Tuokin tuntuu ensialkuun isolta rahalta, mutta kuten joku edellä mainitsikin, niin kyllähän sillä saakin aika paljon. Jo ihan pelkästään jos miettii, että molemmat pojat syövät päiväkodissa aamupalan, lounaan ja välipalan viitenä päivänä viikossa, niin siinäkin on jo aika iso kustannussäästö omiin ruokaostoksiin.
Ruokaanhan tietysti menee paljon rahaa kuusihenkisessä perheessä, mutta ruoankin suhteen pystyy kuluihin aika paljon vaikuttamaan ihan omilla valinnoilla. Eli esimerkiksi sillä paljonko tekee itse ruokaa ja millaista ruokaa. Olemme itseasiassa viime aikoina alkaneet käyttämään Prisman palvelua, jossa ruokaostokset tehdään netissä ja sitten käydään hakemassa ostokset työmatkalla Prismasta. Vaatii pientä suunnittelua (käytännössä seuraavan viikon ruoat) ja ensimmäisillä kerroilla menee netissä ostoslistaa tehdessä aikaa melko paljon, mutta sitten kun samaa listaa voi käyttää pohjana joka viikko, niin voittaa lopulta aikaakin hurjasti. Ruokien hakeminen vaatii parin minuutin pysähdyksen kotimatkalla. Plussana se, ettei tule tehtyä heräteostoksia kaupassa ja ainakin omat hermoni ovat kovilla jos koko katraan kanssa lähtisi ruokakauppaan.
Vaatteita, kuten on mainittu, kannattaa ostaa käytettynä mahdollisimman paljon. Tai jos saa joltain sukulaiselta tai tutulta, niin aina parempi. Tuollaisilla noin viisivuotiailla pojilla toki ulkovaatteet (ja sisävaatteet) tuntuvat mystisesti kuluvan aika nopeasti eli niitä joutuu ostamaan uusinakin. Kengät olemme pääasiassa ostaneet uusina.
Pinnasänkyjä, rattaita yms. lastenhoitotarviketta saa myös hyvin käytettynä. Ainakin yhdet matkarattaat ja yhdet "tavalliset" vaunut olemme ostaneet itse. Ja ainakin parit vaunut käytettynä. Turvaistuimet ja pyöräilykypärät on ostettu myös uusina.
Kestovaippoja olemme jonkun verran käyttäneet, mutta pääasiassa kuitenkin kertakäyttöisiä. Onhan niissä kestovaipoissa oma hommansa aina pestä, joten ehkä omaa laiskuuttakin on noiden kertakäyttöisten ostaminen. Pitkällä aikavälillä kestovaipat tulevat varmasti halvemmiksi, mutta eivät nekään ihan ilmaisia ole (tosin siitä on jo aikaa kun niitä on meille ostettu). Ja öisin olemme kuitenkin aina käyttäneet kertakäyttövaippoja, kun ovat ainakin meidän mielestämme luotettavampia.
Mä olen ollut aika avoin tyttäreni harrastustouhuille, mutta pitänyt kuitenkin niin että yks harrastus kerrallaan. 4-vuotiaana aloitettiin ratsastus joka oli se kaikkein kallein. Perustaidot ja hevosen hoitaminen opeteltiin parissa vuodessa, mutta kun sitä sellasta "heppahulluutta" ei tullut niin vaihdettiin muihin puuhiin. Tyttö on innokas luistelemaan, mutta taitoluistelukoulut oli sen ikäsille lauantaisin ja sunnuntaisin aamulla niin todettiin et lepo vaan. Sit tuli tanssiharrastus ja kun se loppui niin yleisurheilukoulu ja nyt taas aloitettiin vuoden alussa tanssi, joka nyt on kaikkein mielekkäin touhu. Kaikkea saa kokeilla, mutten mä viitsi maksaa isoja kausimaksuja jos harrastukseen lähteminen saa nenän rusetille. Tytöllä on kavereita, joilla ei arkena ole lainkaan vapaa-aikaa vaan on viulunsoittoa, pianotunti, taitoluistelua ja jumppaa. Jopa kaverisynttärit saa jäädä jos on harrastus samaan aikaan, se on musta liian raakaa. Pyrinnöllä olis olis viime vuonna ollut just ekaluokkalaiselle sopiva koripallokoulu, johon yritin tyttöä maanitella mut ei halunnut lähteä. Se vähän harmittaa äitiä :)
Kuulostaa tutulta, tämä on ollut jälkikasvuni kohdalla kantava periaatteeni. Lisäksi olen koettanut tähdentää, että mitä kalliimpi harrastus, sitä korkeampaa sitoutumisen astetta harrastaminen edellyttää kokeiluvaiheen jälkeen.
Meillä on ollut harrastusten suhteen sellainen käytäntö, että kun lapset ovat halunneet johonkin harrastukseen mennä, niin siellä on sitten myös käyty se "kausi" mikä on maksettu. Esikoinen tanssii balettia, joka on ehdottomasti kallein lastemme harrastuksista, mutta luonnollisesti on sinne päässyt kun on ollut mieluisaa hommaa. Nyt on alkanut vaikuttamaan siltä, ettei baletti ehkä enää oikein jaksaisi kiinnostaa, mutta kun siitä on maksettu kevään loppuun asti, niin tytön kanssa on sovittu, että siihen asti siellä käydään.
Muuten lastemme harrastukset eivät mitään hirveän kalliita ole eli esimerkiksi suunnistusta, hiihtoa ja yleiurheilua ovat harrastelleet. Hiihdossa toki välineet maksavat, mutta tosiaan tuon ikäisille menevät vielä hyvin käytetytkin välineet. Toki jotain suksipaketteja on ostettu uutenakin. Ratsastamassa tytöt kävivät joululahjana saadun kurssin verran, mutta eipä mitään isompaa ratsastuskipinä näyttänyt olevan kun eivät sen jälkeen ole kyselleet ratsastamisen perään.
Alkuun (esikoisen ollessa tuollainen 6-7 vuotias) periaatteenamme oli, että yksi harrastuskerta viikossa on tarpeeksi tuon ikäiselle. Sittemmin siitä on nuorempien lasten kohdalla vähän lipsuttu, mutta edelleen pyritään kaikkien lasten kohdalla pitämään tilanne sellaisena, että on riittävästi vapaapäiviäkin. Kyllähän näitäkin perheitä näkee, missä kaikilla lapsilla on 5-6 päivänä viikossa joku harrastus, mutta siihen emme halua lähteä. Jalkapalloa ja jääkiekkoa vieroksun vähän senkin takia, että jotenkin on jäänyt sellainen mielikuva missä vanhemmat näissä lajeissa viettävät kaikki viikonloppunsa kentän laidalla tai hallilla. Voi toki olla vääräkin ajatus. Ja itseasiassa muutenkin meillä nämä säännölliset harrastukset on pyritty ajoittamaan arki-iltoihin, jotta viikonloppuna voi sitten levätä ja käydä tekemässä ihan mitä vain huvittaa ilman mitään aikatauluja.