Lapsille tehty elokuva Jatkosodasta

[ranger]

Aamulehdessä ollut iso juttu ja lähestyvä uusinta kirvoittivat jälleen mieleeni erään suosikkikysymyksistäni: Mitä hyvää on Edvin Laineen ohjaamassa Tuntemattomassa sotilaassa? Tai pikemminkin, mitä poikkeuksellisen hyvää?


En aja takaa kansansuosikkiasemaa enkä katsojalukuja. Kaikkein vähiten haluaisin kuulla kenenkään sanovan "se vaan on". Ajan takaa nimenomaan argumentteja, joilla (sota)elokuvien tasoa yleensä punnitaan. Miksi tämä on poikkeusellisen hyvä saati historian paras sotaelokuva? Usein tätä tulee ihmisiltä kysyttyä, ja etenkin keski-ikäisten kohdalla kasvoille leviää helposti epäuskoinen ilme: he eivät selvästi itsekään tiedä, miksi toistavat mantraa "kaikkien aikojen parhaasta (sota)elokuvasta" kuin papukaijat. "Se vaan on". Perusteissa - jos niitä ylipäätään tulee - on useimmiten väkisinväännetyn makua.

Henkilökohtaisesti olen vakaasti sitä mieltä, että Laineen Tuntematon on suomalaisessa elokuvahistoriassa päinvastoin ehkä kaikkien aikojen "Keisarin uudet vaattet". Siitä nyt puhumattakaan, että sillä on aivan liian vähän tekemistä Linnan upean romaanin hengen/sanoman kanssa. Romaanin henki on, no, jos ei nyt aivan raiskattu, niin ainakin kadotettu. Samoin monia avainkohtauksia puuttuu (monet ilkeästi sanottuna kenties kansallisen epäkorrektiutensa vuoksi), ja esimerkiksi Koskela - kirjan ehkä tärkein henkilö, Ville Vaitelias, Tuntemattoman sotilaan Raimo Helminen - on käsittämättömästi onnistuttu hukuttamaan massaan (Risto Tuorelan fantastinen tulkinta Mollen versiossa on tälle loistava kontrasti). Itse asiassa parjattu Mollen versio on mielestäni kaikkine puutteineenkin lähes kaikessa parempi ja likempänä romaania. Paljon peräänkuulutettua "huumoriakin" siitä löytyy ilman, että äijälauma alkaa nanosekunnissa tekonauraa "hauskalle" jutulle/tilanteelle.


Ymmärrän toki, miksi elokuva on siinä asemssa, missä on. Ymmärrän myös veteraanien kannan, sehän on aivan inhimillinen. Kaikessa tässä ei ole sinänsä mitään vikaa; hyvä vain, että elokuvasta pidetään. Asialliset perusteet asialliselle hehkuttamiselle ovat vain loistaneet poissaolollaan oikeastaan ensi-illasta saakka. Ja eikö Itsenäisyyspäivänä voisi edes joka toinen vuosi näyttää sen "ihan oikeasti" kaikkien aikojen parhaan suomalaisen (sota)elokuvan, Talvisodan?


Nopeasti ajateltuna joitain epäkohtia (järjestys satunnainen), jotka väistämättä pilaavat kokonaisuutta:

- Lapsellisuutta hipova epärealistisuus
- Liian vanhat näyttelijät
- Ällöttävä ylinäytteleminen (ei koske tosin jokaista roolia)
- Muka-hauska rillumareimeininki, joka ei voisi olla kauempana sodan atmosfääristä
- Epäuskottavat tehosteet (toki ymmärrettävistä syistä, mutta se on sivuseikka; asiallisesti tärkeää on vain seuraus, ei syy)
- Turhan paatoksellinen ja yliampuva isänmaallisuus


Jokin tässä tietty ihmisiä koskettaa. Esimerkiksi elokuvan alku on kieltämättä koskettava; yksi lopun kohtauksista on leikattu alkuun, ja Finlandia sopii siihen hyvin, ilman yliampumista. Ehkä kokonaisuus ei vain ole itselleni kolahtanut. Kummallista kuitenkin on, että pidin Laineen Tuntemattomasta kovasti lapsena, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän siitä pidän. Etenkin, jos kirja on tuoreena mielessä.



Ranger

 

[DAF]

Laineen Tuntematon on eräällä tavalla hauskasti isänmaallinen elokuva muutamine mainioine henkilöhahmoineen. Lapsena pidin itsekin elokuvasta todella paljon, kun ei vanhemmiten häirinnyt näyttelijöiden vanhuus (herrathan olivat järkiään sodan käyneitä, vaikka leffa tehtiin yli 10 vuotta tapahtumiensa jälkeen) vielä ollut mikään kysymys. Elokuva on saavuttanut toki myös sellaisen legendan aseman, ettei sitä ilmeisesti edes sovi arvostella.

Itselleni suomalaisista sotaelokuvista harmonisin kokonaisuus on Talvisota (mieluiten vielä pitkänä versiona), Mollbergin Tuntematon erikoisuudestaan huolimatta kakkosena. Laineen leffa on mukava, jopa lämminhenkinen elokuva, muttei ole minusta mikään sotaelokuva. Kannattaa tietysti myös muistaa, että esim. lotta Kotilaiset ja Viirilän ampumiset on aikakauden vuoksi jätetty pois, mitkä muutokset muuttavat elokuvan henkeä todella paljon romaanista.

 

[werther]

- Muka-hauska rillumareimeininki, joka ei voisi olla kauempana sodan atmosfääristä

Tässä kohtaa on mielestäni kuitenkin eräänlainen häivähdys totuutta, sillä juuri tuonkaltaiseen rillumarei-meininkiin yritettiin rintamalla paeta sotaa ja kuolemaa. Eräänlainen defenssimekanismi siis. Kokonaisuutena se on elokuvassa kuitenkin ehkä liian hallitseva.

 

[Ted Raikas]

Molemmat Tuntemattomat on omalla erityisellä tavallaan hienoja. Painottuneet eri asioihin, mikä tekee niistä merkityksellisiä. Talvisota on myös todella upea kuvaus hyvillä näyttelijöillä.

Rukajärven Tie taasen oli todella ala-arvoinen sotaelokuva, jossa oli toki muutamia hienoja kuvauksia ja kohtia sekä näyttelijöitä, mutta muutoin todella kamala tekele. Jenkkihenkistä selviytymistarinaa ja epärealistisuutta tihkuva puolivillainen elokuva. Ei sovi suomalaisuuteen. Olli Saarela on mielestäni yliarvostettu elokuvaohjaaja, jolla on käsissään hyviäkin konsepteja, mutta onnistuu ryssimään ne taipumalla kaavamaisuuksiin ja lällyilyihin. Särmä puuttuu.

 

[Paitselo]

Laineen Tuntematon on "aikansa lapsi". Elokuvan valmistumisvuonna kansakunnan traumat sodasta olivat syviä ja verisiä. Ei tämän elokuvan "rillumareimeininkiä" pidä ollenkaan verrata mihinkään 2000-luvun tuotoksiin.
Joten minä ainakin pidän tämän leffan ihan omassa kastissaan - ja siinä sodanjälkeisessä kastissa tämä leffa on hyvä tekele.

Ja onhan siellä muutakin kuin sitä rillumareitä. Varsinkin alikersantti Lehdon kohtalon näyttäminen oli 50-luvun mittapuun mukaan todella roisia ja uskaliasta. Eipä noihin aikoihin myöskään pahemmin pidetty meteliä kusipäisistä upseereista - ennenkuin Jussi Jurkka Lammion hahmossa antoi tällä tyypille kasvot.
Ja alikersantti Rokkaa esittävän Reino Tolvasen tulinen henkilökohtainen sota upseeristoa vastaan on sellainen helmi, että sitä suoritusta on vaikea paremmaksi pistää. Tämä Tolvanenhan oli ihan amatöörinäytelijä ja ohjaaja Laineen "löytö". Hyvä löytö olikin.

Mää ole hiilest tehty ahvena.

 

[ranger]

Hyviä pointteja

Pari kommenttia kuitenkin:

Kannattaa tietysti myös muistaa, että esim. lotta Kotilaiset ja Viirilän ampumiset on aikakauden vuoksi jätetty pois, mitkä muutokset muuttavat elokuvan henkeä todella paljon romaanista.

Laineen Tuntematon on "aikansa lapsi". Elokuvan valmistumisvuonna kansakunnan traumat sodasta olivat syviä ja verisiä.

Kuten sanottua, tämähän on täysin ymmärrettävää, mutta jos oikeasti aletaan verrata elokuvia keskenään saati puhua "kaikkien aikojen sotaelokuvasta" (monet tekevät juuri näin aivan vakavissaan), tärkeää on vain ja ainoastaan lopputulos, eivät syyt.

Ei tämän elokuvan "rillumareimeininkiä" pidä ollenkaan verrata mihinkään 2000-luvun tuotoksiin.

Tässä on iankaikkisen meriselityksen makua. Mielestäni taas voi ja pitää verrata, jos asiallisesti keskustellaan, ei sotaelokuva voi olla mikään Kulkurin valssi. Tai voi, mutta ainakin minun on sitä mahdotonta ottaa sen jälkeen vakavasti. Toisaalta ilmaisin ehkä kantani epäselvästi: Laineen versiossa on toki paljonkin hyvää, ei se suinkaan jurkkineen, lindmanneineen ja tolvasineen läpeensä huono ole, mutta minkä tasoinen elokuva se loppujen lopuksi on, esimerkiksi Mollen versioon verrattuna? Oikeasti? Ja tekeekö se oikeutta Linnan romaanille?

Kysykääpä joskus keski-ikäiseltä mieheltä, kumpi on parempi, Laineen vai Mollbergin Tuntematon sotilas. Ja kun hän vastaa "Laineen", kysykää miksi. Voi lähes kuulla, kuinka päässä alkaa raksuttaa.

Kokonaisuutena se on elokuvassa kuitenkin ehkä liian hallitseva.

Juuri näin.



Ranger

 

[Paitselo]

Kysykääpä joskus keski-ikäiseltä mieheltä, kumpi on parempi, Laineen vai Mollbergin Tuntematon sotilas.

Mikä ihmeen "keski-ikäinen mies"? Olen ilmeisesti just tätä ikäluokkaa (?) ja jos nyt ruvetaan vertailemaan Laineen ja Mollbergin elokuvia, niin ainakin minä olen sitä mieltä että Mollen versio on realistisempi. Tietenkin. Koska se on valmistunut aivan eri aikakautena. Jos kuvitellaan että Laine olisi tehnyt just samanlaisen version kuin Mollberg, niin sitä elokuvaa ei olisi nähnyt kukaan missään. Tiedät varmaan miksi?

Tuolla Kierrätyskeskus osiossa muhii meikäläisen aloittama äänestys "Paras sotaelokuva kautta aikain" ja olen kyllä ihmetellyt että miten ihmeessä tämä Laineen Tuntematon on saanut niinkin paljon ääniä? Laitoin sen äänestykseen mukaan ikäänkuin "velvollisuuudentunnosta veteraanien suhteen", mutta kyllähän tuota leffaa on aivan täysin mahdotonta mennä vertailemaan johonkin Full Metall Jacketiin, Private Ryaniin tai vaikkapa Das Bootiin. Kuten sanoin, Laineen Tuntematon on Oman Aikansa Lapsi - vaikka kuinka olisi sinun mielestäsi sitä "meriselityksen makua". Mikä muuten on meriselitys? Titanicin kapteenin vimmeiset sanatko? "Olishan sen jäävuoren pystynyt väistämään, mutta manööverin jyrkän luonteen takia teekupistani olisi läikkynyt yli, joten päätin sitten ajaa suoraan"??

 

[The Original Jags]

Samaa mieltä Rangerin kanssa.

Ensin kustantaja raiskasi Väinö Linnan Sotaromaanin sensuroimalla siitä nämä "kansallisesti epäkorrektit" kohdat, ja näin kirjasta tuli kansan rakastama Tuntematon sotilas. Toki Tuntematon sotilas on kirjana edelleen hyvä, mutta paras terä siitä katosi näiden sensurointien myötä.

Edwin Laineen elokuva meni vielä pidemmälle. On aivan totta, että Linnan kirjaa perimmäistä, pasifistista sanomaa ei tuosta elokuvasta juuri löydä.


PS: Onkohan muuten Linnan toisesta suurteoksesta Täällä Pohjantähden alla tehty Suomessa elokuvaa?

 

[El Lude]

PS: Onkohan muuten Linnan toisesta suurteoksesta Täällä Pohjantähden alla tehty Suomessa elokuvaa?

Minun muistini mukaan elokuvaa ei ole tehty, mutta tv-sarja kylläkin. Jossa oli "muistaakseni" yli viisi(?) lähes tunnin mittaista osaa...

 

[Paitselo]

PS: Onkohan muuten Linnan toisesta suurteoksesta Täällä Pohjantähden alla tehty Suomessa elokuvaa?

Et kai sinä tätä tosissasi kysy? Jos kuitenkin kysyt, niin minkä ihmeen kiven alla sinä olet kasvanut?

 

[Paitselo]

Minun muistini mukaan elokuvaa ei ole tehty, mutta tv-sarja kylläkin. Jossa oli "muistaakseni" yli viisi(?) lähes tunnin mittaista osaa...

Olin elokuvan ensi-illassa Helsingissä Bio Bristolissa.
Myöhemmin Täällä pohjantähden alla & Akseli ja Elina yhdistettiin tv-sarjan muotoon.

 

[Ted Raikas]

PS: Onkohan muuten Linnan toisesta suurteoksesta Täällä Pohjantähden alla tehty Suomessa elokuvaa?

Olen minä ainakin peruskouluikäisenä nähnyt ja muistaakseni pidin kovasti.

Tunnustettakoot tässä, että olin sydämessäni punaisten puolella, vaikka järki sanookin, että hyvä kun valkoiset voittivat. Ehkä kuitenkin pääsin samaistumaan punaisiin paremmin, kun heidän tilanteensa oli sitä mitä oli.

Ei ne asiat niin mustavalkoisia ole, kun kyseessä on ihmiset yksilöllisine ajatuksineen, tunteineen ja haluineen.

 

[ranger]

Paitselo:

"Keski-ikäinen mies" oli puolihuolimattomasti heitetty termi tarkoittaen ketä tahansa henkilöä, joka väittää Laineen version olevan Mollen versiota parempi (tai jopa "kaikkien aikojen paras sotaelokuva"), mutta menee sanattomaksi, kun kysytään perusteluita. "Keski-ikäistä miestä" edustaa usein keski-ikäinen mies.

kyllähän tuota leffaa on aivan täysin mahdotonta mennä vertailemaan johonkin Full Metall Jacketiin, Private Ryaniin tai vaikkapa Das Bootiin.

En ymmärrä ajatusmalliasi. Totta kai voi vertailla, ei siinä mitään mahdotonta ole. Kun ei vaan ole. Ei varsinkaan, jos joku väittää sitä paremmaksi sotaelokuvaksi kuin esimerkiksi mikä tahansa mainitsemistasi. Ja monet tekevät juuri näin, vakavissaan.

Jos esittämällesi tielle lähdetään, mitä elokuvia sitten voi verrata keskenään? Missä menee raja, mikä elokuva on liian vanha ja mihin verrattuna? Ehkä tästä on turha enempää väitellä, olemme vain eri mieltä, ja se on ihan OK. Ihmettelen kuitenkin, mitä Laineen Tuntematon sotilas tekee "paras sotaelokuva" -viestiketjussasi, jos sitä ei kerran voi uusiin sotaelokuviin verrata. Tuskinpa "velvollisuudentunnolla veteraanien suhteen" on paljonkaan merkitystä, jos vertausta ei voi suorittaa kuitenkaan.

Laineen Tuntematon sotilas on aikansa lapsi, totta kai, itsestäänselvyys. Tämä selittää monta seikkaa, mutta ei muuta lopputulosta miksikään. Jesse Owensilla ei ole nimissään 100 metrin tämän hetken maailmanennätystä, oli hän aikanaan kuinka ylivoimanen tahansa.

Toki Tuntematon sotilas on kirjana edelleen hyvä, mutta paras terä siitä katosi näiden sensurointien myötä.

En menisi noin pitkälle. Olen useaan kertaan lukenut sinänsä mielenkiintoisen Sotaromaanin pyrkien mahdollisimman suureen objektiivisuuteen ja tullut siihen lopputulokseen, että Tuntematon sotilas on kokonaisuutena parempi kirja, vaikka poistojen motiivina "epäkorrektius" monessa kohdassa olisikin. Ensinnäkään poistettuja kohtia ei ole paljon eikä niiden vaikutus merkittävä, eli merkitys on kokonaislopputuloksen kannalta minimaalinen/mitätön, ja toisekseen poistettujen kohtien joukossa on paljon katkeroituneisuutta lähentelevää saarnausta, joka helposti kääntyy itseään vastaan (=lukijan reaktio on päinvastainen, kuin kirjailija tarkoitti).

Ennen kaikkea Sotaromaanin lukemalla on helppo havaita, että puheet sensuroinnista olivat yliampuvan raflaavia, ja niiden vähäisin tarkoitus ei liennyt Sotaromaanin myyntilukujen kasvattaminen. Kärpäsestä härkänen.



Ranger

 

[The Original Jags]

Tunnustettakoot tässä, että olin sydämessäni punaisten puolella, vaikka järki sanookin, että hyvä kun valkoiset voittivat. Ehkä kuitenkin pääsin samaistumaan punaisiin paremmin, kun heidän tilanteensa oli sitä mitä oli.

Jos lukee Pohjantähti-trilogian, niin sitä asettuu ikäänkuin automaattisesti punaisten puolelle, ellei sitten omaa valmiiksi oikeistolaista mielenlaatua. Linna ei anna valkolahtareista kovin hyvää kuvaa kirjassaan. Sitä ei tosin antanut myöskään Heikki Ylikangas teoksessaan Tie Tampereelle, johon tutustuin n. vuosi sitten. Ylikankaan teoksen perusteella punaiset kävivät sotaansa huomattavasti siistimmin ja inhimillisemmin kuin valkoinen puoli, vaikka myös punainen terrori oli todellisuutta varsinkin sodan alkuvaiheessa.

En osaa sanoa, olisiko punaisten voitto ollut sen huonompi vaihtoehto kuin valkoistenkaan. Suurin osa punaisista oli kuitenkin itsenäisyyden kannalla, ja täytyy muistaa että vuonna 1918 ei edes tunnettu käsitettä kommunismi. Enemmän kai kyse oli työväenluokan olojen ja aseman parantamisesta.

Paras vaihtoehto olisi ollut vuoden 1917 eduskuntavaalien tuloksen hyväksyminen, jolloin tuo verinen sisällissotakin olisi uskoakseni vältetty. Vasemmistovaltaisen eduskunnan kaataminen vuonna 1917 ei ollut mitenkään demokraattinen temppu ja ymmärrettävästi lisäsi punaisten katkeruutta, jolloin myös punakaarteja alettiin koota ja aseistaa.

 

[Kerouac]

Tavallaan voisi ajatella Laineen versiota alkuperäisenä Tuntemattomana ja Mollbergin versiota Sotaromaanina. Joissakin kohdin vertaus toki ontuu, mutta yllättävän lähellä totuutta se on.

Toki Laine ajatteli oman aikansa yleisöä, eikä Linnan alkuperäisen kaltaista samaan aikaan kostonhimoa ja pasifismia tihkuvaa teosta sopinut kansalle näyttää. Mutta tottahan olen samaa mieltä, ettei ko elokuvissa ole ihan kirjojen henkeä saavutettu. Mutta tuleeko mieleen elokuvaa joka olisi yhtä hyvä kuin esikuvanansa toimiva kirja?

 

[laredo]

Pilipalituntematon

Voi ilo kun on joku toinenkin huomannut saman. EL:n Tuntematon on kerrassaaan pöyristyttävän huono, omaan aikaansa sidottu ja ainoastaan nostalagiasta pinnoja saava.

Ranskalaisittain perustelut:

- yli-ikäiset näyttelijät. Esim. Rahikainen viisikymppinen läski, kirjan mukaan nuori naistenmies

- paatoksellinen musiikki (patarummut tam-tam tam)

- lapsellista alleviivausta. Tuo täydennyksenä tullut poikanen joka kirjoitteli äidilleen tyyliin "jukupätkä täällä on vänkää" ollen puettuna 5 numeroa liian isoon pukuun oli jo vähän liikaa.

- samoin tuo täydennyksenä tullut "kylähullu" joka luki omalaatuisen rukouksensa tuntui olevan irrallinen otto sen kummemmin filmiin liittymättä

- missä ryssittelyt?

- legendaarinen "kalinka" soi ja sotamiehet kiihdyksissä kun näkevät naisen tanssivan, höpöhöpö

Vanhana mustavalkoisena filminä ihan ok. Ei siinä mitään. Suurella ennakkoluulolla varautuneena katsoin kuitenkin Mollbergin version ja se hämmästytti minut realistisuudellaan. Pisteet sille. Näistä kahdesta valitsen eittämättä jälkimmäisen. Mitä taas muihin sotafilmeihin tulee niin Runkkujärven tien tarina oli lapsellinen vaikkakin kuvaus hyvää. Talvisota oli sangen hyvä, varmaan tämän gentren paras.

 

[mjr]

Laineen Tuntematon on "aikansa lapsi". Elokuvan valmistumisvuonna kansakunnan traumat sodasta olivat syviä ja verisiä. Ei tämän elokuvan "rillumareimeininkiä" pidä ollenkaan verrata mihinkään 2000-luvun tuotoksiin.
Joten minä ainakin pidän tämän leffan ihan omassa kastissaan - ja siinä sodanjälkeisessä kastissa tämä leffa on hyvä tekele.

Niinpä. Vuonna -56 ei välttämättä tarvittu muistuttaa sodan todellisuudesta niin alleviivaten kuin myöhemmin. Yleisö taisi olla aiheen spesialisti, emme taida edes itse ymmärtää miten hirvittävän syvään ne sota-sukupolven traumat ylettyivät. Niitähän ei kauheasti "käsitelty" nykyiseen tapaan, terapia oli aika minimissä. Mutta Tuntematon oli yksi sen muodoista. En ole itse pitänyt Laineen versiota minään huippuelokuvana koskaan, enemmänkin osana sosiaali- kuin taidehistoriaa. Mutta kansakunnan historiassa sillä on hyvin poikkeuksellinen sijansa eikä sitä voikaan kokonaan arvostella taide-elokuvana tai jos sen tekee niin jättää hyvin paljon pois tarinasta. Itse kirjakin minusta jää selkeäksi kakkoseksi Pohjantähdelle - olen varmaan vähemmistössä, kun pidän Sotaromaani-versiota löysempänä ja huonompana kuin alunperin julkaistua.

 

[PeteX]

Täältä löytyy keski-ikäinen, jolta löytyy "Suomalaisen Sotaelokuvan klassikot" dvd-paketti. Paketti sisältää kummatkin Tuntemattomat sekä Talvisodan. Talvisota on näistä mielestäni ykkönen realistisuudessaan. Hieman uutta lukemaani tietoa vanhasta Tuntemattomasta;
- kuvattiin tiukalla aikataululla maaliskuusta ensi-iltaan joulukuussa
- maksoi 46 miljoonaa mummoa ja oli tuottanut vuoden 1956 loppuun mennessä 200 miljoonaa mummoa
- Lehdon kuolema kuvattiin Munkkivuoren metsässä ja suon yli menttiin niin että heilahti Sipoossa
- Puolustusvoimat eivät halunneet tukea elokuvan tekemistä. Kekkosen jyrähdys ratkaisi asian ja aseita saatiin.

Elokuva on kieltämättä hieman ongelmallinen nimenomaan vanhan näyttelijäkaartinsa takia, mutta on siellä näyttelijöitä jotka peittovat suorituksellaan uuden vastaavat mennen tullen. Esim. Heikki Savolaisen ja Pirkka-Pekka Peteliuksen suoritukset Hietasena ovat täysin eri maata. PP lähes epäonnistuu ja osaltaan pilaa uudemman version. Uutta on kritisoitu heiluvan kameran käyttämisesta kuvauksessa. Mielestäni se taas on hyvä tehokeino kuvatessa joukkojen etenemistä maastossa. Vaikea sanoa kumpi elokuvista on parempi, sillä molemmat ovat oman aikakautensa lapsia. Uusi ei kuitenkaan missään nimessä ole saamansa valillä turhankin huonon kritiikin arvoinen. Elokuva on pasifistisempi kuin vanha, mutta niin on myös Linnan kirjakin.

Btw. vanhan kuvannut Hjalliksen isä Osmo Harkimo on nykyjään 82-v. ja Koskelaa näytellyt Kosti Klemelä 85-v.

 

[werther]

- Puolustusvoimat eivät halunneet tukea elokuvan tekemistä. Kekkosen jyrähdys ratkaisi asian ja aseita saatiin.

Puolustusvoimien silloinen komentaja Kenraali Heiskanen oli aiemmin sanonut "Kun teitte sellaisen elokuvan kuin Majuri maantieltä, niin Tuntematonta sotilasta varten ette saa remminpätkääkään. Mielenkiintoista miten yksi sotilasfarssi sai aikaan tuollaisen reaktion. Ja tuota "majuriahan" muuten näytteli Masa "Pätkä" Niemi.

 

[Animal]

Jos lukee Pohjantähti-trilogian, niin sitä asettuu ikäänkuin automaattisesti punaisten puolelle, ellei sitten omaa valmiiksi oikeistolaista mielenlaatua. Linna ei anna valkolahtareista kovin hyvää kuvaa kirjassaan. Sitä ei tosin antanut myöskään Heikki Ylikangas teoksessaan Tie Tampereelle, johon tutustuin n. vuosi sitten. Ylikankaan teoksen perusteella punaiset kävivät sotaansa huomattavasti siistimmin ja inhimillisemmin kuin valkoinen puoli, vaikka myös punainen terrori oli todellisuutta varsinkin sodan alkuvaiheessa.

Kiitos että pyrit pilaamaan tämänkin viestiketjun.

 

[Erkenholt]

Vaikea sanoa kumpi elokuvista on parempi, sillä molemmat ovat oman aikakautensa lapsia. Uusi ei kuitenkaan missään nimessä ole saamansa valillä turhankin huonon kritiikin arvoinen. Elokuva on pasifistisempi kuin vanha, mutta niin on myös Linnan kirjakin.

Hyvä huomio. Mollbergin elokuva syntyi 1980-luvun alkuvuosien jälkimainingeissa. Aikaanhan kuului voimakas sodanvastaisuus, johtuen tuolloin pinnalla olleesta ydinsodan pelosta. Muistaako joku vielä rauhanjunat, rauhanmarssit ja muut vastaavat tapahtumat? Ymmärtääkseni Mollbergin versiota voi lähteä tulkitsemaan tätä taustaa vasten.

 

[dali]

Puolustuspuhetta...

Voi ilo kun on joku toinenkin huomannut saman. EL:n Tuntematon on kerrassaaan pöyristyttävän huono, omaan aikaansa sidottu ja ainoastaan nostalagiasta pinnoja saava.

Tuolla omaan aikaansa sidottu -kommentilla selität jo ison osan näistä seuraavista "epäkohdista".

Laineen Tuntematon sotilas on oman aikansa suurteos ja se oli tärkeä osa sodan traumojen purkamisessa, jos asian ilmaisee kliseisesti.

- yli-ikäiset näyttelijät. Esim. Rahikainen viisikymppinen läski, kirjan mukaan nuori naistenmies

- Tottahan tämä on, että näyttelijät ovat yli-ikäisiä. Toisaalta äijät vetävät roolinsa läpi viimeisen päälle tunteella. Ei tämä kuitenkaan meikäläistä pahasti häiritse. Itse asiassa osa elokuvan vetovoimasta perustuu näiden varttuneempien näyttelijöiden karismaan.

- paatoksellinen musiikki (patarummut tam-tam tam)

Sinfoniaorkesteri ei pahemmin soittele minimalistista kamarimusiikkia.

- lapsellista alleviivausta. Tuo täydennyksenä tullut poikanen joka kirjoitteli äidilleen tyyliin "jukupätkä täällä on vänkää" ollen puettuna 5 numeroa liian isoon pukuun oli jo vähän liikaa.

- Itse asiassa tämä kuvaus on hyvinkin realistinen. TK-propagandahan oli tätä tasoa, että sankarpojat menevät niittämään ryssät ketoon. Tämä Hauhian hahmo on yksi elokuvaversion todenmukaisimmista hahmoista. Kohtaus, jossa Rokka selittää Hauhialle pelin henkeä, kuvaa hyvin, kuinka nuorilla täydennysmiehillä ei ole minkäänlaista kuvaa todellisuudesta rintamalla. Ja samalla tavallahan elokuvan muut hahmot (paitsi Lahtinen) olivat lähteneet "soitellen sotaan".

- samoin tuo täydennyksenä tullut "kylähullu" joka luki omalaatuisen rukouksensa tuntui olevan irrallinen otto sen kummemmin filmiin liittymättä

- Honkajoki on tosiaan vähän irrallinen hahmo elokuvassa, sillä hän oli vain yksi palanen Linnan Tuntemattoman sotilaan pasifistisesta sanomasta.

Mutta kyllä Tarmo Manni vetää Honkajokena iltarukouksen unohtumattomasti.

- missä ryssittelyt?

- Luettele ne elokuvat, kirjat, lehdet ja radio-ohjelmat, joissa venäläisiä ryssiteltiin avoimesti 1950-luvulla.

Lehdon kaatumisen näyttäminen oli todella rankka juttu tuolloin ja herätti paljon keskustelua. Siinähän vihollista solvataan avoimesti kierosilmäksi, kirotaan ruokottomasti ja päälle arvostellaan vihollisen ampumataitoa.

- legendaarinen "kalinka" soi ja sotamiehet kiihdyksissä kun näkevät naisen tanssivan, höpöhöpö

- Oivallinen kuvaus siitä, kuinka roolihahmojen seksuaalisuutta kuvataan kiertoilmaisun kautta. Kohtaus, jossa Rokan, Vanhalan ja Hietasen ajatuksia olisi kuvattu kuten kirjassa, ei varmasti olisi päätynyt valkokankaalle.

Samalle kieltolistallehan kuuluivat muun muassa ryssittely, lotta Kotilainen, Lehdon ampuma vihollisen vanki, kuolleiden vihollisten omaisuuden vienti, Marskin syntymäpäivän juopottelu(Mollbergin versiossa näyttelijät joivat itsensä humalaan), herraviha ja monet muut.

Vanhana mustavalkoisena filminä ihan ok. Ei siinä mitään. Suurella ennakkoluulolla varautuneena katsoin kuitenkin Mollbergin version ja se hämmästytti minut realistisuudellaan. Pisteet sille. Näistä kahdesta valitsen eittämättä jälkimmäisen. Mitä taas muihin sotafilmeihin tulee niin Runkkujärven tien tarina oli lapsellinen vaikkakin kuvaus hyvää. Talvisota oli sangen hyvä, varmaan tämän gentren paras.

Kuten tuli jo edellä todettua, Laineen Tuntemattoman arvo on jossain muualla kuin teknisessä toteutuksessa (joskin se oli oman aikansa huippua). Tuntematon puki kuviksi ja sanoiksi niitä asioita, joita suomalaiset pyörittelivät 1950-luvulla mielissään. Ennen kaikkea elokuva oli ymmärtäväinen sotilaita kohtaan.

Mollbergin tuntematon on toki realistisempi. En yhtään epäile, etteikö Laine olisi tehnyt raadollisempaa kuvausta, jos 1950-luvun ilmapiiri olisi ollut yhtään sallivampi.

Toisaalta voidaan miettiä, miten Mollbergin Tuntemattoman kaltaiseen kuvaukseen olisi suhtauduttu 1950-luvulla. Uskoisin, että se olisi jakanut mielipiteet voimakkaasti ja moni olisi pitänyt elokuvaa rienaavana, sillä se olisi rikkonut myytin suomalaisesta sankarisotilaasta.

 

[Osmo Rapeli]

Eikös Veikko Sinisalo sanonut jossain haastattelussaan sitä notta elokuvankin alkuperäinen versio oli pidempi, kohtauksia poistettiin siitäkin, mutta että nuo nauhat on poltettu jo aikoja sitten?

 

[Power]

Eikös Veikko Sinisalo sanonut jossain haastattelussaan sitä notta elokuvankin alkuperäinen versio oli pidempi, kohtauksia poistettiin siitäkin, mutta että nuo nauhat on poltettu jo aikoja sitten?

Joidenkin huhujen mukaanhan elokuvaa olisi leikelty valtiojohdon vaatimuksesta, mm. Kekkonen (tuolloinen pääministeri, mikäli oikein muistan) olisi tarkastanut ja hyväksynyt levitykseen päätyneen version.

Kuten täällä on jo hyvin tuotu esiin, Laineen Tuntematon tulee nähdä ajankohtaansa vasten. Näin ollen on epäreilua syyttää elokuvaa siitä, ettei se ole yhtä realistinen kuin kymmeniä vuosia myöhemmin valmistuneet sotakuvaukset. Muistelen kuulleeni, että eräs Laineen version nähnyt NL:n edustaja totesi maanmiehilleen myöhemmin, ettei sen takia tarvitse huolestua: kyseessä on niin realistinen sotaelokuva, että se pikemminkin ehkäisee revanssimielialaa kuin synnyttää sitä. Piti paikkansa tai ei, omakin käsitykseni on se että nimen omaan aikakautensa mittapuilla Laineen Tuntematon oli poikkeuksellisen realistinen sotaelokuva, vaikkei se täydellisesti oikeutta Linnan romaanille teekään. Tähän voisi lisätä, ettei romaanien filmatisointien tarvitse mielestäni muutenkaan mennä yksi yhteen innoittajana toimineen teoksen kanssa.

Laineen version suuri rakenteellinen ongelma on tietysti näyttelijäkaartin yleinen ikääntyneisyys, mutta toisaalta siitä jäi mieleen useita unohtumattomia yksittäisiä roolisuorituksia - Åke Lindmanin Lehto epäilemättä tunnetuimpana, mutta myös esim. Veikko Sinisalon (?) Lahtinen oli todella vakuuttava; Väinö Linna totesi myöhemmin, että Sinisalon tulkinta on saanut hänet unohtamaan sen käsityksen, joka hänellä alun perin Lahtisen hahmosta oli. Lisäksi, kuten PeteX totesi, Heikki Savolainen pesee Hietasena Mollbergin version P-P Peteliuksen about 100-0. Samoin Mollbergin versiossa pisti silmään, että alaistensa kovasti kunnioittamasta Kaarnasta oli tehty nössö, ja tähän verrattuna Laineen version tampuurimajuri oli kaikessa koomisuudessaankin parempi ratkaisu.

Laineen version suurempi suosio varttuneemman väen keskuudessa verrattuna Mollbergiin perustuu epäilemättä siihen, että se nyt vaan on se aito ja alkuperäinen kuvaus. Eli pitkälti tunnepohjaista argumentointia, jota ei kuitenkaan ole tässä yhteydessä mitään syytä halveksua.

Jaan Rangerin ja Mjr:n esittämän näkemyksen siitä, että Sotaromaani on ehdottomasti huonompi kuin sen korjailtu versio eli Tuntematon Sotilas. Väinö Linnakin myönsi tämän myöhemmin, vaikka aluksi suuttuikin muutoksista melkoisesti. Onhan osa poistoista toki tehty puhtaasti poliittisen korrektiuden vuoksi - esim. kirosanoja, samoin kuin Leninistä (kaatuneen vihollisen sotilaan lompakossa oli seteleitä, jossa ko.herran kuva) esitetty luonnehdinta "niin on silimä kiero että näkkee keskiviikkona molemmat sunnuntait" tai Itä-Karjalan asemista poistumista symboloineen värssyn "tästähän mun reissuni mukavasti alkaa" sensuroitu jatkosäe "kun likka veti pusikossa housuja jalkaan". Muilta osin kirjasta on kuitenkin poistettu pätkiä, joissa Linna unohtaa tarinankerronnan ja rupeaa jälkiviisaaksi historijoitsijaksi - varsinkin omien sotilaiden teloituksen yhteydessä Linnalta on alkuperäisversiossa lähtenyt pahasti mopo käsistä. Ymmärrettävää sinänsä, mutta tuon usean sivun vuodatuksen poistaminen oli teoksen itsensä kannalta täysin oikea ratkaisu. Samoin Sotaromaanissa pisti silmään se, että joidenkin henkilöhahmojen, erityisesti Hietasen, puhuma murre oli varsin puolikielistä, mitä oli julkaistussa versiossa selkeästi kehitetty autenttisempaan suuntaan. Kun ottaa huomioon, että suuri osa Linnan romaanin suosiosta perustuu juuri kansanomaisuudelle ja sen yhtenä piirteenä suoraan kansan suusta napatulle puheelle, voi todeta että kyseessä ei ole aivan merkityksetön korjaus.

 

[ranger]

Tyypillisen ja itsepäisen kovasti tunnutaan edelleen painottavan syitä, kun olen itse koko ajan yrittänyt korostaa nimenomaan seurausta. Motiivit Laineen version olemukselle ovat aivan ymmärrettäviä ja inhimillisiä, mutta tulos ei silti muutu: elokuva on useassa kohdassa - saako tätä edes ääneen sanoa - suorastaan typerä, vaikka kuinka olisi "aikansa lapsi". Tämä kaikki on ymmärrettävää ja sinänsä sulatettavissa, mutta alusta asti olen hyppinyt seinille nimenomaan siitä, että aivan liian suuri osa suomalaisista puhuu vakavissaan kaikkien aikojen sotaelokuvasta ja Linnan romaanin realistisesta tulkinnasta.

Näin ollen on epäreilua syyttää elokuvaa siitä, ettei se ole yhtä realistinen kuin kymmeniä vuosia myöhemmin valmistuneet sotakuvaukset.

Toki, jos kärjistetysti Laineen versio tulkitaan komediaksi tai farssiksi, homma on OK. Muussa tapauksessa olen yksinkertaisesti eri mieltä. Tämä nimenomaan silloin, kun em. julistetaan "ruokapöytäkeskusteluissa" historian parhaaksi sotaelokuvaksi ja mennen tullen Mollen versiota paremmaksi. Tällöin argumenttisi lakkaa olemasta.

Veikko Sinisalon (?) Lahtinen oli todella vakuuttava

Sinisalo oli loistava näyttelijä, mutta aikakauden ja ohjauksen siivittäminä lopputulos on mikä on. Pertti Koivula ei häviä pätkääkään, itse asiassa pikemminkin päinvastoin.

Lisäksi, kuten PeteX totesi, Heikki Savolainen pesee Hietasena Mollbergin version P-P Peteliuksen about 100-0.

Taidamme päätyä mielipide-eroon: itse taas joudun pidättelemään itseäni, etten Savolaisen kohellusta katsellessani juokse vessaan työntämään sormia kurkkuuni. Puhumattakaan esimerkiksi kohtauksesta, jossa Kariluoto (Ranin) lukee itsekseen vanhemmilleen kirjoittamaansa kirjettä.

P-P:stä on kuitenkin oltava samaa mieltä, toisena äärilaitana hän alinäyttelee roolinsa. Paradoksaalisesti vielä kahdenkin version jälkeen "oikea" Hietanen on valkokankaalla edelleen näkemättä.


Ylipäätään Powerilta silti jälleen kerran erinomainen kirjoitus.



Rager