Lapsettomuus

[UnenNukkuja]

Eikä tämä ollut kummankaan sukupuolen lynkkaamista, tai että lapsissa mitään vikaa, saatika äitiydessä. Ymmärrän vain yläpuolella olevan kirjoituksen henkilöä täysin naisen näkökulmasta.

Kiitokseni. :) Ja näin juuri, en itsekään lynkkaa ketään. Ja heille, joilla on yritystä ja haastetta lapsen saamisessa toivotan aina vilpittömästi tsemppejä. Pari tällaista tuttua laittanut lähiaikoina kuvaa onnistumisista ja on mennyt kyllä vilpitöntä onnittelua tältä tutulta.

Nuorena naisena olin varma että haluan lapsia.

Kiitos, jotenkin muistelin tarinaasi lukeneenikin. Ja tähän sama, itsekin taisin varma olla ja siksi luotinkin ensimmäiseen suhteeseeni ja siihen liittoon.

Joskus tulen miettineeksi, että varsinkin vanhempien lasten kohdalla kyseenalaistan enemmän niitä vanhempia. Tällaisia huonosti käyttäytyviä lapsia näkee varsinkin kaupungilla aivan liiaksi. En minä heitä voi vihata. Enkä aivan pienokaisia, niitä juuri syntyneitä söpöliinejä, he kyllä hurmaavat minut nopeaan. Tämän jouduin toteamaan viimeksi viikko sitten, kun sukulaiseni kastettiin.

 

[nummenkallio]

En tiedä kuinka vaikea tuo päätös oli ja katuuko hän sitä. Toivon ettei ole katkera etten lasta halunnut. Hän sanoo aina että on tyytyväinen tilanteeseen. Ei me enää edes asiasta paljon puhuta. Päätös on tehty vuosia sitten ja se oli lopulta yhteinen. Meillä on kuitenkin yksi lapsi täällä milloin enempi milloin vähempi.

Tuskin miehesi on katkera, kun hän on kuitenkin edelleen kanssasi. Ja hänellähän on yksi lapsi, joten ei hän lapseton ole. Varmasti hän on asian mielessään käsitellyt, ja jos ajatus yhteisestä lapsesta olisi ollut tärkeämpi kuin sinä, niin hän olisi jo lähtenyt. Se lasta haluava nimittäin todellakin lähtee tuollaisessa tilanteessa, vaikka moni muu asia olisi hyvin. Se ajatus on niin voimakas, että se menee kaiken edelle. Tosin luulen, että näin tekevät nimenomaan ne, joilla ei lapsia ennestään ole. Jos lapsia jo on, ihminen saattaa toimia tällaisissa tilanteissa pragmaattisemmin.