Lahtelainen fanikulttuuri

  • 253 355
  • 868

Jakas Lusek

Jäsen
Suosikkijoukkue
Antti Tyrväinen
Pitänyt koko kesän kirjoitella tänne, joten kirjoitellaas nyt vihdoin ennen kun uus kausi lävähtää käyntiin!
Omaan silmään meidän fanikulttuuri otti ison stepin oikeaan suuntaan viime kaudella. Runkosarjan lopun aikana lanseerattu yhteinen Lahti huuta -chäntti (jota kokeiltiin Kouvolassakin komeasti) herätti itsessä suurta ylpeyttä ja ilon tunteita. Muutenkin LT:n toiminta koko kauden läpi oli hienoa seurattavaa. Pieni faniporukka mutta todella äänekäs. Vielä kun satunnaiskävijät ja ”normikatsomoiden” tuppisuutkin saataisiin heräämään tähän mukaan! Onko täällä ketään LT:n toiminnasta paremmin tietävää kuka osaisi kertoa, että onko alkavalle kaudelle mitään uusia tempauksia, megamatkaa, yms tulossa? Komeasti ainekin on alustavasti fanimatkoja jo ilmaantunut LT:n kotisivuille. Joka tapauksessa oon helvetin ylpeä meidän fanikulttuurista ja siitä suunnasta mihin se on menossa!
 

Mastokaupunki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Omaan silmään meidän fanikulttuuri otti ison stepin oikeaan suuntaan viime kaudella. Runkosarjan lopun aikana lanseerattu yhteinen Lahti huuta -chäntti (jota kokeiltiin Kouvolassakin komeasti) herätti itsessä suurta ylpeyttä ja ilon tunteita.
Tämä. Toinen ikimuistoinen hetki oli finaalien game 4:n ensimmäisessä erässä. Iskun äänentoisto ei toiminut ja tunnelma oli vain Lahen Turkoosin ja muiden fanien vastuulla.
Tunnelma oli parasta, mitä olen ikinä kokenut paikanpäällä missään urheilutapahtumassa. Sen tunsi, miten koko halli uskoi mestaruuteen, ja hurmos vain kasvoi jokaisen hylätyn ja hyväksytyn maalin myötä. Jotain kertoo se, että fani- ja seisomakatsomon lisäksi myös pari seuruetta A1- katsomosta lauloivat kädet ojossa "Pelicans on ykkönen!", chanttia maalien jälkeen.

Pilvilinnat romahtivat nopeasti, ja äänentoistokin palautettiin ylikovine musiikkeineen ennalleen (Missä pelisilmä??), mutta sitä ensimmäistä erää en unohda ikinä.
 

Jakas Lusek

Jäsen
Suosikkijoukkue
Antti Tyrväinen
Tämä. Toinen ikimuistoinen hetki oli finaalien game 4:n ensimmäisessä erässä. Iskun äänentoisto ei toiminut ja tunnelma oli vain Lahen Turkoosin ja muiden fanien vastuulla.
Tunnelma oli parasta, mitä olen ikinä kokenut paikanpäällä missään urheilutapahtumassa. Sen tunsi, miten koko halli uskoi mestaruuteen, ja hurmos vain kasvoi jokaisen hylätyn ja hyväksytyn maalin myötä. Jotain kertoo se, että fani- ja seisomakatsomon lisäksi myös pari seuruetta A1- katsomosta lauloivat kädet ojossa "Pelicans on ykkönen!", chanttia maalien jälkeen.

Pilvilinnat romahtivat nopeasti, ja äänentoistokin palautettiin ylikovine musiikkeineen ennalleen (Missä pelisilmä??), mutta sitä ensimmäistä erää en unohda ikinä.
Game 4 Tapparaa vastaan tulee aina olemaan mulle Pelicansfaniuden ultimaattinen taivas ja helvetti. Se euforia ja sähköisyys koko hallissa ensimmäisen erän ajan. Se tunne ja ne ajatukset siitä, että kääntyykö tämä sarja tänä iltana meille, olisko tämä sittenkin vihdoin meidän vuosi. Sitten se jatkoerän niskalaukaus… istuin varmaan 20 min paikallani epäuskoisena miettimässä, että mitä just tapahtu. Vajaan tunnin kotimatkani aikana ajoin täydessä hiljaisuudessa tietäen, ettei tämäkään vuosi tule olemaan meidän. Kaikkea paskaa sitä on vuosien aikana saanut lahtelaisena kiekkofanina kokea, mutta mikään hetki ei ole tuntunut yhtä pahalta.
 
Suosikkijoukkue
Paikalliset, nykyinen ja entinen
Game 4 Tapparaa vastaan tulee aina olemaan mulle Pelicansfaniuden ultimaattinen taivas ja helvetti. Se euforia ja sähköisyys koko hallissa ensimmäisen erän ajan. Se tunne ja ne ajatukset siitä, että kääntyykö tämä sarja tänä iltana meille, olisko tämä sittenkin vihdoin meidän vuosi. Sitten se jatkoerän niskalaukaus… istuin varmaan 20 min paikallani epäuskoisena miettimässä, että mitä just tapahtu. Vajaan tunnin kotimatkani aikana ajoin täydessä hiljaisuudessa tietäen, ettei tämäkään vuosi tule olemaan meidän. Kaikkea paskaa sitä on vuosien aikana saanut lahtelaisena kiekkofanina kokea, mutta mikään hetki ei ole tuntunut yhtä pahalta.
Sulla riitti uskoa sentään jatkoerään. Mä olin niin järkyttynyt kolmannen erän housuunpaskomisesta ettei jatkoerän suhteen ollut muita odotuksia kuin että tulis nyt se armonlaukaus pian niin pääse pois tästä painajaisesta. Ja tulihan se pian.
 
Suosikkijoukkue
Lahen Pelicans
Oon monta kertaa katsonut noita ekan erän hyväksyttyjä ja hylättyjä maaliklippejä ja joka kerta tulee hyvä fiilis ja unohtaa hetkeksi sen, mitä kolmannessa erässä tapahtui. Etenkin Schnarrin survoessa kiekon minuutin jälkeen toista kertaa Heljangon selän taakse oli fiilis täysin euforinen. Hallissa oli varmaan paras tunnelma ikinä. Uskoin mestaruuteen. Harmi, että piti ruveta pelkäämään kolmannessa erässä.
 

Kariala

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Näkyyköhän tän päivän peli kulkijassa ta jossain muussa keskustan paikassa?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös