Roku; Hyvä kirjoitus! Urama on selkeästi pelimies. Olen miljoonasti sanonut HIFK-osiossakin, että loukkaantumisista naukuminen on maailman huonoin tekosyy. Se on ihan sama asia kuin jos valittaisi jatkuvalla syötöllä joukkueen saamista jäähyistä. Tai siitä, että oman työpaikan ihmiset ovat usein sairaita.
Tässä kliinistä newsflashia ja osa 1, puhdas statistiikka: Jääkiekko on fyysinen laji ja loukkaantumiset ovat osa lajin kuvaa. Lisäksi kausi on pirun pitkä ja sen aikana raivoavat ihan samat virukset kuin normiväestönkin keskuudessa. Loukkaantumiset liigassa eivät satu koskaan vain sille omalle joukkueelle, vaikka siltä tuntuukin. Pitkällä kaudella lajiin kuuluvat loukkaantumiset ja muut sairaspoissaolot jakautuvat arkisella tavalla suhteellisen tasan kaikkien joukkueiden kesken. Flunssat sun muut eivät katso osuvatko ne 1-kentän miehiin vai nelosen raatajiin. Nämäkin jakautuvat tasaisesti 8 kuukauden aikavälille per joukkue. Jos leikitään, että loukkaantumiset ja sairastumiset aiheuttavat jonkunlaisen tehonpudotuksen, voi joka ainoa joukkue lähteä kauteen samalla 0,90 -kertoimella, joka kuvaa joukkueen maksimaalista iskukykyä kun 1,0 on maksimi. Kaikki sarjapisteet ovat samanarvoisia, 3 pinnaa per voitto, ja jos joskus syksyllä menettää pari voittoa ehkä muutamaan loukkaantumiseen, saa ne satavarmasti takaisin myöhemmin joltain vastustajalta, jolla on myös loukkaantuneita juuri silloin riveissä. Sarja on niin pitkä.
Koutsina arvostamani Hannu Jortikka on sanonut, että loukkaantumisista mouruaminen on valmentajan säälittävä yritys ostaa itselleen lisää aikaa. Loukkaantumisten merkitys on alunperinkin runkosarjassa melko pieni ja kaiken lisäksi kyseinen riskikerroin on myös pienentynyt viimeisen 10 vuoden aikana - loukkaantumisten merkitys on siis vähentynyt entisestäänkin. SM-liiga, jonka pelillinen taso on laskenut kansainvälisessä vertailussa aika pahastikin viimeisen 10 kauden aikana, on nykyään melko puhdas pelikirjasarja. Tämä johtuu tietenkin siitä, että materiaalin tasalaatuistuneessa tilanteessa joukkueiden välille pitää vääntää eroja ja fiksut jengit ovat palkanneet osaavat valmentajat. Niinpä Kalpa / Virta pyyhkii jäätä sinänsä kalliilla Jokeri-nipulla. Jokereilla on paremmat tähdet kuin Kalpalla, mutta joukkueiden 3-4 kentällisissä ei ole mainittavaa taitoeroa. Tämä koskee nykyään koko liigaa, Kalpa ja Jokerit olivat tässä esimerkkeinä. Liiga on aidosti tasoittunut, mutta ikävää, että syy tähän on tähtien karkaaminen muualle. Vaikka Kärpillä, HIFK:lla, Jokereilla ja Lukolla olisi / on hilloa miljoonasti enemmän kuin Kalpalla, ei sillä hillolla silti enää saa maailmanluokan tähtiä. Tokihan sen voi hakata menemään ylipalkkaamalla keskinkertaisuuksia. Sarjassa pärjäävät parhaiten tiukan pelikurin joukkueet. Pelikurilla/ -kirjalla ohitetaan 1-2 -kenttien välinen yksittäisten pelaajien taitoero. Mutta kannattaa muistaa, että taitoero ei tosiaankaan ulotu tuota pidemmälle. Kolmoset-neloset ovat samaa tasoa, vaikka fanit omiaan niin sokeasti rakastavatkin.
Niinpä Matikaiset, Uramat, Nenä Jaloset ja kumppanit tietävät, että ensinnäkin kukaan pelaaja ei ole robotti. Keneltä tahansa voi kaatua ykkössentteri. Jokaisella hyvällä joukkueella pitää olla niin hyvä pelikirja, että loukkaantumisia voidaan paikata. Jos joukkue vajoaa 1-sentterinsä poissaolon vuoksi 0 pisteen kierteeseen, on se väärin koottu jokatapauksessa ja pleijareissa tulisi takkiin, kun 1-sena pelattaisiin pois.
Tiivistettynä: Loukkaantumiset, kuten myös joukkueen saamat väärin tuomitut alivoimat, ovat lajiin liittyvä pysyvä olotila ja ne koskevat kaikkia joukkueita pitkässä sarjassa keskimäärin erittäin tasapuolisesti. Eivät formulatallitkaan vingu välitankkauksesta, vaikka sen aikana tapahtuu ties mitä. Välitankkaukset kuuluvat lajiin ja niiden huomioiminen on osa ammattitaitoa. Jokaisen tallin / joukkueen pitää huomioida lajin luontaiset riskit tai sitten vaihtaa lajia. Jos sinulla on paljon lunta katollasi, et ole ainoa, vaikka siltä tuntuisikin lunta lapioidessa. Jos duunipaikaltasi on kolme keskeistä henkilöä sikaflunssassa, eivät he ole Suomen ainoat sikaflunssan vuoksi poissaolevat ihmiset. Vedonlyönnin ammattilaiset ja kertoimien laskijat pitävät loukkaantumisia / poissaoloja "minor detailina" ja katsovat enemmän joukkueen kokonaisuutta. Suurin poikkeus on vahvan 1-maalivahdin joukkueet. Maalivahti on ainut pelaaja, joka tulee tavallaan pelikirjan ulkopuolelta ja jos 2-veskari ei ole lähelläkään ykkösen tasoa, vaikuttaa maalivahdin poissaolo jo olennaisella tavalla joukkueen iskukykyyn. Maalivahdille onkin isommat vedonlyönnin kertoimet. Tulee mieleen oma joukkue HIFK, jonka tasonpudotus Norosesta Lundelliin on ääretön, puhuu HIFK:n Lunkka-adopioklubi mitä tahansa. Jos Nortti loukkaantuu ja HIFK:n loppukausi on pilalla, ei munkaan ole aihetta syyttää Lundellia, vaan joukkueenkokoajaa. On sallittua lähteä sarjaan kahdellakin tasokkaalla veskarilla ja veskarikaan ei ole robotti.
Osa 2, avainpelaajien loukkaantumisen lisääntyminen: Joukkueiden pelaajamäärää on rajoitettu 18 pukeneeseen, joka on mielestäni aivan idioottimainen "säästö" SM-liigan oloissa. Kokoonpanon ulkopuolelle jäävät nyt aiempaan verrattuna 2 kpl 10-20.000 egen arvoista omaa junnua. Mieletöntä säästöä, eikö totta? NHL:ssä vastaava tuo sentään keskimäärin 400.000 egen säästöt per pois pudonnut 7. pakki ja 13. hyökkääjä eli palkkamenoissa 800.000 egeä per seura ja noin 30-kertaisena on jo iso summa. SM-liigaan siirrettynä säästö on aivan marginaalinen jokaisen seuran palkkakuluissa, koska meillä ei ole mitään liigapelaajan minimipalkkaa. Niinpä seuroilla on ollut tapana nostella omia junnuja sisään, jotta on saatu 20 pelaajaa täyteen ja kaikki ovat olleet tyytyväisiä. Katsojista on nasta seurata omia prospekteja ja lisäksi he säästävät ylempien ketjujen pelaajien keuhkoja, jalkoja ja keventävät loukkaantumisriskiäkin. Nythän on nimittäin niin, että avainpelaajien kuormitus on lisääntynyt tämän 18 pelaajan säännön aikana. Granlundit, Hirsot, McLeanit, Kapaset ja kumppanit pelaavat lisääntyneellä minuuttimäärällä. Ja tämä puolestaan lisää automaattisesti avainpelaajien vamma-alttiutta. Jos peliaikaa tulee jollekin 1-senalle 2 min enemmän per matsi kuin 20 pelaajan aikaan, merkitsee se koko sarjan aikana lähes 120 minuutin lisääntynyttä nettopeliaikaa. Siis kaksi tuntia nettona enemmän per jätkä ja nimenomaan näitä avainpelaajiahan vastustaja yrittää eniten pysäyttää. Niinpä he saavat kokea 2 tuntia entisiä aikoja enemmän taklauksia (oikeita ja vääriä), poikkareita, koukkaamisia, polvitaklauksia sun muita ja lisäksi tietenkin fyysistä ja mentaalista rasitusta ylipäätään.
Jep, kohta 2 on myöskin tasapuolinen asia pitkällä kaudella. Sama koskee kaikkia joukkueita ja avainpelaajia. Mutta ei se kovin järkevä asia ole. Miettikääs nyt: SM-liiga haluaa säästöä pelaajamenoihin ottamalla joukkueen vahvuudesta pois 7. pakin ja 13. hyökkääjän, joihin uppoaa yhteensä ehkä 30.000 egeä per kausi. Avainpelaajat saavat enemmän jääaikaa ja loukkaantuvat entistä herkemmin. Pelin taso laskee heidän poissaolojensa lisääntyessä ja tähän ei olisi varaa, koska koko liigan taso on laskenut muutenkin. Miten yleisö reagoi pelin tason pudotessa? Jäämällä himaan. Seuroilta ja liigalta jää siis mitä luultavimmin saamatta enemmän katsomotuloja kuin ne "säästävät" jättäessään 7. pakin ja 13. hyökkääjän pois. Käykää btw. huviksenne katsomassa joka ainoan liigajoukkueen "loukkaantumiset" -osio. Tein itse näin viime kaudella, kun meidän puolella valitettiin loukkaantumisista / poissaoloista, joista omasta mielestäni pääsimme itse asiassa keskimääräistä helpommalla.