No niin, nyt varmaankin uskaltaa omat kommenttinsa tuonne väliin heittää itse ottelusta.
Ensimmäisessä erässä oli paikalla vain yksi joukkue, eli Blues. Kärpät oli väsyneen ja/tai täysimahaisen oloinen eilisestä, joten liike oli jossain aivan toisaalla kuin siellä missä sen piti olla. Blues pääsi ansaitusti johtoon, ratkaisun avaimet käsissään olleen Mika Pyörälän näennäisen (alivoima-)pelaamisen jälkeen. Kärpät eikä yleisö, tuosta juurikaan saanut pontta parempaan, vaan niin yleisö kuin kotijoukkue pelasi kuin puurossa, satunnaisia väläyksiä lukuunottamatta.
Toiseen erään, Kärpät tulivat ihan hieman eri asenteella... nimittäin siinä näytti kaapin paikan kotijoukkue, Bluesin tehtävä oli tulla myöhässä tai anteeksipyydelleen mukana. Silti, suhteellisen tasaväkisesti (suhteellisen siksi, sillä pelin nähneet ja aiemman virkkeeni lukeneet ovat jo kärryillä) mentiin kunnes Kärpät pelasivat tasavajaalla yhden tilanteen taktiikasta poiketen... Kärpät antoivat Bluesin kädettömälle pakille (on ihan varmasti turvallista sanoa noin) painetta, jonka syöttö oli todella luokaton... Jaakola pääsee katkoon, näkee Aaltosen sekä Sahlstedtin hyökkäyssinisellä, saa syötön Aaltoselle... ihmetys on suuri, sillä Aaltonen näytti koko ajan syöttävänsä, silti syöttö menee heittäytyvästä pakista huolimatta perille, eikä Brückler saa torjuttua (ok, kilpipuolelle meni, sieltähän ne aina) vaikka tiesi Sahlstedtin olevan ampujana! Kiitos kyllä, oikeutetusti näin.
Kolmannessa erässä, Kärpät oli edelleen vahvempi osapuoli. Oikeastaan mitään muuta kuin seuraavaa varikkopysähdystä ei hallissa odoteltu, kunnes löysän oman pään pelin ja ihan uskomattoman tuurin johdosta Patrik "jääkiekkoilija" Lostedt tekee uransa ensimmäisen ja viimeisen pääsarjatason maalin missään lajissa! Oli muuten halli hieman tyrmistynyt tuon jälkeen, noin puoli minuuttia, ehkä. Tästä Kärpät sitten heräsi, uudestaan, ihme käsijarrupeli tämäkin taas. Aikalisä ja pelirohkeus joista pitää ehdottomasti nostaa hattua Kojolle, toimivat. Kärpät pelasivat rohkeasti alivoimalla ilman maalivahtia (vaikka sarjassa oli "turvallinen" 2-0 johto), kunnes Viuhkola... niin, Piku ei ollut vaihdettavana aloituksesta tällä kertaa, Bros vei aloituksen, Piku kiekon Tolsalta. Vie maalin taakse, yrittää yhtä tavaramerkeistä, kiekko Bumelle, Piku pelaa itsensä auki, Bume syöttää Lupaschukille, jonka laukausta Piku lähtee maskaamaan. Ajoitus, kuti, tuuri, munat, kaikki kohdallaan. Peli tasoihin ja hirveä meteli! Bluesin pelaajien päät painoksissa tästä lähtien.
Jatkoaika oli varsin selkeää Kärppien näytöstä, ei puhettakaan siitä, etteikö Kärpät voittaisi. Kunnes, mediassa riittävän vähän huomiota "nauttiva" vaatimaton tsekkimme, Michal Bros (tunnetaan myös nimellä "Bluesia vastaan, ei mikään ole liikaa") pistää kuin pisteeksi Iin päälle (Simo), vielä kerran kilpipuolelta sisään. Oulu kiittää, huutaa ja taputtaa, kunnes järkkärit siirtävät heidät pois.
Kokonaisuutena, Blues vaikutti parhaimmalta koko sarjan aikana. Tosin, usko alkoi heillä ihmeesti hiipua jo 1-1 tilanteen kestäessä ja kestäessä. Johtomaali antoi heille paljon uutta uskallusta, mutta Kärppien tasoitus oli se *NAKS!* joka toivottavasti kuului myös Canal+ -asiakkaille. Siitä ei Blues toipunut, voi melkein lukea jokaisen heidän pelaajan olemuksesta sen "ei taas..." -ajatuksen. Yritys loppui siihen, Kärpät vain laittoivat R-vaihteen päälle koneessaan, ei pakin vaan täyden rähinän, jolla mentiin sitten lopulta ohi (3-0).
Ottelun onnistujat olivat ehdottomasti Michal Bros, Jari Viuhkola, Juhamatti Aaltonen, Jukka-Pekka Laamanen, Jouni Loponen ja Viktor Ujcik.
Honorary mention menee Ville Viitaluomalle, ainoa yritteliäs ja tarpeeksi taitava saamaan jotain Bluesin hyökkääjistä aikaan.
Lampaanperseet Hyvöselle ja Pesoselle (runkosarjapelaaja?).