Eipä tullut sellaista Kärppä-iskua kuin mitä Nokka perjantaina lupasi, mutta siitä huolimatta...
Eka erä oli Kärppien osalta täyttä paskaa. Kärpät oli ilmeisesti hermostunut, mutta se ei selitä kaikkea. Saattoi olla myös asennevammaa: 2 eka peliä voitettu, ajatukset oli jo finaalissa, vaikka 3. voittokin pitäisi ottaa.
Blues olisi saattanut tehdä jo eka erässä pari maalia, jolloin Kärppien illasta olisi tullut vieläkin vaikeampi. Tosin ei Bluesikaan ollut kaksinen, Kärpät oli vaan umpisurkea. Siitä kertoi maalivahtien torjunnatkin: 13-6.
Toisessa erässä Kärppä-juna oli raiteillaan heti alusta alkaen. Hitaasti kuin diesel-veturi Kärpät alkoi kiihdyttämään ja hakemaan tasoitusta. Kärpillä ei ollut mitään huippupaikkoja ennen Sahlstedtin maalia, mutta sen jälkeen useitakin paikkoja. Toka erän viimeisen 3 minuutin aikana Kärpät olisi voinut ratkaista peliä, mutta päättivät pitää pelin jännänä.
Kolmas erä oli kyttäilyä, ja odotettiin kumpi tekee virheen. Maali olisi voinut tulla kumpaan päähän tahansa, mutta tuli sitten Kärppien päätyyn. Lostedtin hirveä räkäpomppumaali vahvisti säännön: Lostedt ei osaa pelata, heh. Osaa aiheuttaa sekaannusta vaan.
Sen jälkeen Kärpät näytti, että tekee maalin koska haluaa. Alivoimalla mokke pois ja hommiin: Viuhkolalle maali merkittiin, mutta kunnia Lupachukille. Ainakin itse katsoin ”siinä ja silloin”, että Lupan siniviivarupelitykki meni suoraan. Yllätykseksi maali merkittiin Viuhkolalle, mutta samapa tuo. Bluesin selkäranka rutisi ja jatkoerään mentiin.
Brosin jatkoaikamaalista Raksila räjähti toisen kerran täysin. Tarkki tuuletti rajusti: heitti ison mailan ilmaan, ryntäsi Brosin kimpussa olevan pelaajaläjän päälle ja otti kaiken irti voiton fiiliksestä. Oli varmaan Brosin maali helpotus Tarkille: arvostelua on tullut, vaikka pelit ovat menneet hyvin, tilastot komeita (kuten myös torjunnat) ja on nollattu ensin A.Niemi ja nyt B.Brückler!
Summa summarum: Kärpät tarjosi la-iltana huippuviihdettä kotiyleisölle. Olivat eka erässä paskoja, mutta paransi sen jälkeen. Lostedt kävi veivaamassa räkämaalinsa ja sekin noudatteli mahtavaa draaman kaarta. Viuhkola 2-2 (Lupachuk) av, im räjäytti ensin Raksilan, sitten Bros 3-2 yv, vom, jam. Brosin otteet alkavat muistuttamaan Lieversiä keväältä 2004, mikä yhteensattuma.
Kärpät meni heittämällä ohi aina kun vaan halusi. Rytminvaihdoksia löytyi koska vaan tarvittiin. Vaihdelaatikosta löytyy myös vitonen. Pelicanseja vastaan oli käytössä kolmonen, nyt Bluesia vastaan nelonen ja Jokereita vastaan tarvitsee pitää vitonen silmässä.
Lauantaina oli nähtävissä, että Bluesilla olivat ideat loppuneet pelistä. Eka kohtaaminen horjutti Bluesia totaalisesti eikä sen jälkeen ollut enää ideoita. Fyysisyydellä ei Blues Kärppiä horjuttanut eikä taito joukkueella riittänyt. Materiaali alkoi loppumaan: Kärppiä vastaan olisi pitänyt olla pykälää kovempia ja parempia ukkoja.
Bernd Brückler: Kärpät voitti Bernd Brückleristä huolimatta. Toisaalta: minun mielestä Tuomas Tarkki oli parempi ja nollasi Brücklerin. Aika yllättävää, Brückler ei aivan kestänyt.
Eka erä oli Kärppien osalta täyttä paskaa. Kärpät oli ilmeisesti hermostunut, mutta se ei selitä kaikkea. Saattoi olla myös asennevammaa: 2 eka peliä voitettu, ajatukset oli jo finaalissa, vaikka 3. voittokin pitäisi ottaa.
Blues olisi saattanut tehdä jo eka erässä pari maalia, jolloin Kärppien illasta olisi tullut vieläkin vaikeampi. Tosin ei Bluesikaan ollut kaksinen, Kärpät oli vaan umpisurkea. Siitä kertoi maalivahtien torjunnatkin: 13-6.
Toisessa erässä Kärppä-juna oli raiteillaan heti alusta alkaen. Hitaasti kuin diesel-veturi Kärpät alkoi kiihdyttämään ja hakemaan tasoitusta. Kärpillä ei ollut mitään huippupaikkoja ennen Sahlstedtin maalia, mutta sen jälkeen useitakin paikkoja. Toka erän viimeisen 3 minuutin aikana Kärpät olisi voinut ratkaista peliä, mutta päättivät pitää pelin jännänä.
Kolmas erä oli kyttäilyä, ja odotettiin kumpi tekee virheen. Maali olisi voinut tulla kumpaan päähän tahansa, mutta tuli sitten Kärppien päätyyn. Lostedtin hirveä räkäpomppumaali vahvisti säännön: Lostedt ei osaa pelata, heh. Osaa aiheuttaa sekaannusta vaan.
Sen jälkeen Kärpät näytti, että tekee maalin koska haluaa. Alivoimalla mokke pois ja hommiin: Viuhkolalle maali merkittiin, mutta kunnia Lupachukille. Ainakin itse katsoin ”siinä ja silloin”, että Lupan siniviivarupelitykki meni suoraan. Yllätykseksi maali merkittiin Viuhkolalle, mutta samapa tuo. Bluesin selkäranka rutisi ja jatkoerään mentiin.
Brosin jatkoaikamaalista Raksila räjähti toisen kerran täysin. Tarkki tuuletti rajusti: heitti ison mailan ilmaan, ryntäsi Brosin kimpussa olevan pelaajaläjän päälle ja otti kaiken irti voiton fiiliksestä. Oli varmaan Brosin maali helpotus Tarkille: arvostelua on tullut, vaikka pelit ovat menneet hyvin, tilastot komeita (kuten myös torjunnat) ja on nollattu ensin A.Niemi ja nyt B.Brückler!
Summa summarum: Kärpät tarjosi la-iltana huippuviihdettä kotiyleisölle. Olivat eka erässä paskoja, mutta paransi sen jälkeen. Lostedt kävi veivaamassa räkämaalinsa ja sekin noudatteli mahtavaa draaman kaarta. Viuhkola 2-2 (Lupachuk) av, im räjäytti ensin Raksilan, sitten Bros 3-2 yv, vom, jam. Brosin otteet alkavat muistuttamaan Lieversiä keväältä 2004, mikä yhteensattuma.
Kärpät meni heittämällä ohi aina kun vaan halusi. Rytminvaihdoksia löytyi koska vaan tarvittiin. Vaihdelaatikosta löytyy myös vitonen. Pelicanseja vastaan oli käytössä kolmonen, nyt Bluesia vastaan nelonen ja Jokereita vastaan tarvitsee pitää vitonen silmässä.
Lauantaina oli nähtävissä, että Bluesilla olivat ideat loppuneet pelistä. Eka kohtaaminen horjutti Bluesia totaalisesti eikä sen jälkeen ollut enää ideoita. Fyysisyydellä ei Blues Kärppiä horjuttanut eikä taito joukkueella riittänyt. Materiaali alkoi loppumaan: Kärppiä vastaan olisi pitänyt olla pykälää kovempia ja parempia ukkoja.
Bernd Brückler: Kärpät voitti Bernd Brückleristä huolimatta. Toisaalta: minun mielestä Tuomas Tarkki oli parempi ja nollasi Brücklerin. Aika yllättävää, Brückler ei aivan kestänyt.