Uho vastaan apatia
KooKoon faniporukasta tai pikemminkin sen ydinkuorosta vielä hieman.
Hyvää on se, että omaa joukkuetta kannustetaan voimakkaasti silloin, kun se on todella hätää kärsimässä niin kuin KooKoo oli ensimmäiset kymmenen minuuttia. Yksittäiset pettyneet kuoriämpärikommentit eivät varmasti kuuluneet jäälle.
Suorastaan vastenmielistä ja katsomossa istuvien lasten kannalta haitallista on esimerkiksi se, että tuomarien luistellessa jäälle ennen ottelun alkua heidät otetaan vastaan nuija-huudoin. Kai se on jonkun mielestä huumoria.
Vastenmielistä on sekin, että ottelun päättyessä poistuvalle kotiyleisölle huudetaan "Te voitte lähtee".
Se, että kotijoukkueen KooKoossakin pelanneille kärkimiehille niinsanotusti vitsaillaan, ei varmaan heitä haittaa, jos he nyt sen kuulevat. Luultavasti antoi lisää virtaa.
Vaasanmalliseen verbaaliaggressiiviseen, tosikkomaiseen militanttimeininkiin suhtautuminen ylipäätään on jo enemmän makuasia.
Aikuista lauantai-illan makua tuonsävyinen tunnelma ei miellytä, niin sosiologisesti ja sosiaalipsykologisesti mielenkiintoinen ilmiö kuin onkin.
Teiniuhomeininki myös vahvistaa sitä kumpujenyöstä-koulukuntaa, jonka mielestä urheilu on sotaa tai vähintään sotakasvatusta, osa sodanvalmistelua 1930-luvun tapaan, ei leikkiä ja viihdettä.
Tämän koulukunnan sinnittely sille oudossa uudessa ajassa on merkittävä lisäsytyke sille, että sponsoroinnin painopiste siirtyy 2000-luvun tieto- ja koulutusyhteiskunnassa urheilusta kulttuuriin kuten megatrendiguru Naisbitt sanoo.
Kuvaavaa on, että naisäänet eivät kuulu tämmöisessä tahditetussa machohurmoksessa, joka saattaa katsomossa istuvia lapsia jopa pelottaa. Jos joku tätä epäilee, ei ymmärrä lasten maailmasta mitään.
On ikävää, ettei Talvisalossa ilmeisesti ole osoittaa näille sotilaille parempaa paikkaa kuin seisoma- ja istumakatsomon välinen aita. Kymmenen minuuttia sitä vielä kestää kausikorttipaikallaan, kun komppania aidalla roikkuen huutaa suoraan korvaan, lähimmät kahdenkymmenen sentin päästä.
Työterveystarkastaja olisi keskeyttänyt heti.
Onneksi Sportin ja KooKoon keskinäiset matsit pelataan satojen kilometrien päässä Vaasassa ja Kouvolassa.
Siinä Kouvolan nuorisojengi erosi edukseen esikuvistaan vaasalaisista, että tiettävästi ei mitään fyysisiä aggressioita esiintynyt. Mutta ero lupsakoihin, huumorintajuisiin ja huippukorrekteihin joensuulaisiin on valtava. Eivät Vantaan kalamiestenkään huudot tympineet.
Ehkä Vaasalla ja Kouvolalla on kaupunkeina sen verran antiikkimilitantti tausta, että se kantaa hedelmää jopa 2000-luvulle asti.
Tietenkin ilmiön toinen puoli eilisessä Talvisalossa oli kotijoukkojen, siis yleisön, totaalinen flegmaattisuus, suoranainen apatia. Aivan kuin oman kylän poikien kannustaminen niinsanotusti ilettäisi. Nyt jos koskaan varsinkin kakkoskentän, kolmoskentän ja neloskentän nuorukaiset tarvitsevat tukea ja kannustusta. Talenttia heillä on kyllä. Apina pois niskasta.
Tämän kauden momentum ei ole aivan vielä, mutta lähestyy.
