No niin, se meni nyt sitten tällä lailla. Onnea vaan Kuopioon. Melkoinen nousu kavereilta, jotka näyttivät torstaina siltä että kaatuvat loppusummerin jälkeen höyhenen sipaisusta. Eiköhän tässä nyt sitten kuitenkin käynyt niin kuin vähän joskus arveltiin: pienemmässä rotaatiossa käy väkisin niin, että jossain kohtaa tulee väsy vaikka kuinka taistelisi hampaat irvessä ja söisi sen kiekon tarvittaessa. Jotenkin tuo tyhjään maaliin päätynyt 4-1 todistaa tämän väitteen lihaksi: voi Jyrkkiön Jesseä, ei ole varmasti siinä toisen sukupolven kiekkoilijalla kovin hehkeä olo juuri nyt. Jossittelu on sinänsä täysin turhaa: kyllähän varsinkin tuolla hyökkäyskalustolla tämä sarja olisi ollut ihan hansikkaassa. Voittajaksi on kuitenkin vielä matkaa: se askel, joka nostaa parikymppisen jannun edustuksen kolmos-neloskentän peliajasta ykköskentän ja ylivoimatilanteiden ratkaisijaksi.
Enemmän pitäisi Porissa yleensä voittaa jääkiekko-otteluita, niin ei tulisi maha kylläiseksi jo "puolimatkassa" tai täyttymyksen kynnyksellä. Lievä paskan makuhan jää väkisin: kyllähän olisi kiva itsekin oman elämänsä aikana päästä todistamaan sellaista porilaista jääkiekkohistoriaa, joka päättyy siihen parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen. Nyt on jääty kaksi kertaa vähän turhan lähelle.
Mutta jahka näitä jätkiä Porissa pystytään pitämään, niin kyllä niitä voittoja vielä nähdään aikuistenkin peleissä ja paljon. Olin jo ihan ihmeissäni sen edellisen Kuopion pelin taistelusta. Eihän täällä kaupungissa ole semmoista nähty sitten kevään 2006 eikä sitä ennen ainakaan vuosikymmeneen.
Ei muuta kuin onnea KalPa. Toivottavasti siellä Kuopiossa meikäläiset nyt pitävät pään kylmänä, ja jos kuopiolaiset teinit tulevat avautumaan, niin antakaa avautua. Tämä on lopulta vain jääkiekkoa, ei sen takia kannata hoitaa itselleen hankaluuksia.