Ässät NOLLA, Jyp 5, kertoo tämän illan pelistä kaiken oleellisen. Ensimmäinen erä oli vielä molemmin puolin huonoa peliä. Syötöt menivät minne sattuu tai jäivät taakse, varsinkin vierailijoilla. Jos Ässillä olisi silloin ollut sama ilme kuin torstaina, olisi Ässät voinut mennä menojaan, tietysti sillä edellytyksellä, että maalinteko oli luonnistanut. Jossittelut kuitenkin sikseen, koska niin ei käynyt, eikä Ässät oikeastaan missään vaiheessa päässyt uhkaamaan Jypin voittoa tämän iltaisessa kamppailussa. Aika hampaattomaksi esitys jäi ja Jypin toisen maalin jälkeen alkoi turhautuneisuus astua kuvioihin. Loppupelistä ei Jypin peliesitystä voi oikein arvioida, muuten kuin, että he säilyttivät malttinsa ja jatkoivat oman pelisysteeminsä noudattamista ja siitä heitä palkittiin ansaituilla kolmella pisteellä. Ässät puolestaan pelasi loppupelin erittäin kurittomasti, joista osa jäähyistäkin johtui. Osansa oli tietenkin päätuomari Vuohtoniemellä, mutta kyllä Pajuojankin pitäisi pystyä ottamaan aikalisä silloin, kun joukkueen peli on karkaamassa. Se ei pelin jälkeen lämmitä, kun puhutaan tunteen tulemisesta peliesityksiin, jotka sitten johtivat turhiin jäähyihin. Yleisesti ottaen Pajuoja ei juuri yritä muuttaa pelin kulkua muulla tavalla kuin ketjuja muuttamalla. Aikalisä ei taida kuulua hänen metodeihinsa tai hän ei vain usko sen apuun.
Tuokkolan 41 torjuntaa näyttävät melko hurjalta luvulta, kun miettii minkälaisia vetoja hän sai torjuttavaksi. Näin yhtäkkiä mietittynä, hän ei tainnut joutua kertaakaan todellisesti venymään. Valtaosa vedoista tuli suoraan syliin tai olivat muuten vain melko heppoisia. Tuokkolalta kaiken kaikkiaan eleetön ja varma suoritus, jossa puolustuksella oli melko helppo pelata. Ässävahtiin verrattuna yhtään helppoa ei ainakaan päässyt sisään. Ainoa miinus Tuokkolan pelissä oli hänen mailapelaamisensa ja maalin takana seikkaillut. Toivottavasti ei ole ottanut mallia Lehdosta Tapparan ajoilta, koska sen verran vaarallisen näköistä meininkiä se muutamia kertoja oli. Muutoin Jypistä jäi mieleen yritteliäs kultakypärä Männikkö ja Pajuojan Ässiin lanseeraaman pirullisuuden perikuva tässä pelissä eli Jyri Marttinen. Marttinen heitti aika hienoa jurkkaa Häppölän ulosajossa, kun Tonilta petti kasetti. Tämän jälkeen Jyrille jakeli aika useaan otteeseen haasteita ja tappelukavereita olisi varmasti löytynyt useampikin ässäleiristä, jos vain halua olisi löytynyt Jyriltä itseltään. Kolmannessa erässä Jyri järjesti vielä hieman korostetuilla elehdinnöillään Ässille pari jäähyä koukkauksesta, joista varsinkin ensimmäisessä tuli esiin Ässien pelin kaoottinen tila ja kurin pettäminen. Siinä tilanteessa Peltonen ajoi itsensä turhaan tilanteesta ulos ja virvelöi itselleen Jyrin hyvällä avustuksella kakkosen. Marttiselta jyväskyläläisnäkökulmasta katsottuna pirullisen maltillinen esitys, joka sekoitti ässäpakan lopullisesti.
Vuohtoniemen tuomioista voisi itkeä ja kääntää peistä, mutta se on turhaa, koska se ei olisi kuitenkaan mihinkään muuttanut lopputulosta. Surullisinta tässä oli lähinnä se, että nyt jäätiin toistamiseen nollille kotiyleisön edessä ja tämä oli huonointa ässäpeliä sitten SaiPa ottelun. Pajuojalla ei ole tämän pelin jälkeen enää kolmatta kertaa varaa tarjota tällaisia esityksiä porilaisyleisölle tai hän huomaa ennen pitkää olevansa entinen päävalmentaja Porissa. Pajuojan tilanne alkaa olla aika huolestuttava, koska tällaiset esitykset kasvattavat entisestään hänen erottamista toivovien joukkoja. Tämä kuitenkin Pajuojasta, koska se ei tämän enempää kuulu ketjun aiheeseen.