Ihan aluksi vihje kaikille Jatkoaikalaisille: jos olette pelikiellossa Jatkoajassa ja menette katsomaan suosikkijoukkueenne vieraspeliä, älkää lukeko sen jälkeen Jatkoaikaa pelikieltonne aikana.
Minä tein tuon virheen Tappara-Lukko-ottelun jälkeen ja meinasivat kynnet sormista loppua, kun otteluketjua luin. Osa Tappara-kirjoittajista pommitti kaikilla fraaseilla, mitä joukkueen ylivoimaisuudesta on keksitty. Lukkolaisista suuri osa ripotteli tuhkaa päälleen tyyliin "se siitä kaudesta". Sunnuntaiaamuna Aamulehti heitti vielä löylyä kiukaalle raivostuttavalla kuvatekstillä (hypettämällä Viinasta "pitelemättömänä" tilanteessa, jossa hän on oikeasti ajanut Lawsonin yli ja tuomari viheltää tilanteen poikki maalivahdin häirintänä). Jatkoajan raportti olisi voinut olla minun kirjoittamani, paitsi että en kuulu Jatkoajan toimitukseen ja olin vielä pelikiellossa!
Ajattelin kuitenkin, että kyllähän tämän saa nieltyä ja unohdettua pelikiellon aikana: En kommentoi ottelua.
Sitten katsoin tiistaisen Canalplus-matsin Kärpät-Jokerit, jossa kotijoukkue painosti ja vierasjoukkue puolusti ja teki vastahyökkäyksiä. Keskiviikkona nimeltämainitsematon Lukko-numeromerkki palasi eri palstalla Strakan otteisiin Tampereella ja mitta tuli täyteen. Pakko avata sanainen arkku.
Tappara-Lukko-ottelun lähtökohta oli se, että Tappara oli hävinnyt juuri edellisen ottelunsa kotona jatkoajalla HPK:lle. Tapparan kolmen pisteen kotitappio pitää hakea marraskuulta, sitä edellinen lokakuulta. Joukkue ei suostu kotona häviämään. Itse asiassa se on liigan paras kotijoukkue piste/ottelu-vertailussa.
Ei siis ihme, että häviöstä suivaantunut kotijoukkue painoi heti aloituksen jälkeen pelin Lukon päätyyn. Mylläkkä keskeytyi välillä b-pistealoitukseen ja jatkui taas. Kunnes runsaan minuutin jälkeen Lukko-puolustaja joutui rikkomaan ja Tappara pääsi pyörittämään liigan tehokkainta ylivoimaa. YV:n vaarallisin tilanne syntyi kuitenkin Tapparan maalille, kun kaksi Lukko-pelaajaa pääsi hyökkäämään 2-1-hyökkäyksen, jossa maalille rynnänneen pelaajan ohjaus meni vain vähän ohi tyhjän takanurkan.
Näin peli sitten jatkui: Tappara painosti, Lukko puolusti, ei maaleja. Tappara lähti hakemaan nopeaa avausmaalia, Lukko lähti puolustamaan nollaa mahdollisimman pitkään. Kumpi onnistui? Ensimmäisen erän lopulla peli kääntyi niin, että Lukon aktiivinen karvaus sotki Tapparan hyökkäyksiin lähdöt niin totaalisesti, että yleisö alkoi viheltelemään omilleen jatkuvista kiekonmenetyksistä. Syntyi useitakin tilanteita, joissa Lukon pienellä onnella Tapparan oman pään kiekonmenetys olisi maksanut raskaasti. Niin ei kuitenkaan käynyt.
Toinen erä jatkui samaan tahtiin. Kun jotkut ovat ylistäneet Tappara-pelaajien nopeutta kankeiden raumalaisten seassa, on pakko muistuttaa seuraavasta tilanteesta: Lukko-päädyssä tapahtuneen aloituksen jälkeen kiekko lipui Tapparan päätyyn ja Tapparan puolustaja lähti sitä hakemaan. Perässä luisteli erittäin lujaa J-P Haataja, joka saikin puolustajan paniikkiin. Hetken kuluttua peli pyöri Tapparan maalin ympärillä ja ellen aivan väärin muista Tapparalle vihellettiin jäähy. Toisessa erässä joka tapauksessa Tappara sai ensimmäisen jäähynsä ja sen aikana Lukko sai luotua hyvän tilanteen, jossa jostain syystä (pomppiva/pyörivä kiekko tms.) Haatajan laukaus epäonnistui. Yleensä miehellä on tyhjän maalin nähdessään ruuti kitettävän kuivaa.
Toinen erä päättyi kuitenkin tilanteeseen 0-0. Ja taas pohdinnan aika: kumpi on onnistunut tavoitteessaan? Hidas ja kankea Lukko, vastaantulija, joka ei päässyt oman siniviivan yli edes ylivoimalla oli tehnyt jotain, mitä Tapparalle ei oltu tehty koko kaudella sen kotiotteluissa: ensimmäistä kertaa koko kaudella Tappara ei saanut tehtyä maalia 40 peliminuutin aikana kotipelissään.
Kolmanteen erään lähdettiin siis "anybody´s game"-tilanteesta. Kumpi tahansa tekisi ensimmäisen maalin olisi ainakin yhden pisteen syrjässä lujasti kiinni. Ja kas kummaa: ylivoimaisen myllerryksen sijasta ensimmäinen ja ratkaiseva maali syntyi Tapparan vastahyökkäyksestä: Lukon Haataja ja Saarenheimo ajautuivat hyökkäyspään siniviivan ylityksessä liian lähelle toisiaan. Tappara sai kiekon ja lähti vastahyökkäykseen 4-3-voimasuhteilla. Mika Viinasen tielle sattui osumaan Tähtisalo, joka pyörähti sopivasti väärään suuntaan, niin että Viinasen perusharhautuksesta tuli otsikoissa "huikea soolo". Ja kiekkohan päätyi maaliin. Ja vähän ajan kuluttua toisen kerran. Sitten Toivola otti aikalisän ja jo seuraavassa vaihdossa Straka oli pienellä rytminvaihdoksella ohi Tappara-puolustuksesta ja nokikkain Lehdon kanssa. Onnistuneen mailahäirinnän ansiosta ei maalia. Lukko nosti selvästi aktiivisuuttaan ja Tappara-pelaaja otti helpon jäähyn. Lukko sai hyvään kohtaan ylivoiman pelin kaventamiseen. Ylivoima kuitenkin tuhrittiin. Ja myös takaa-ajo kolmen perättäisen jäähyn takia. Kolmas maali tyhjiin oli muodollisuus.
Tappara aloitti pelin valtakunnan parhaana yv-joukkueena ja lopetti sen kakkosena. Huonoa tuuria Tapparalta vai hyvää scouttausta Lukolta, kun 7 yv:tä ei tuottanut Tapparalle maalia? Aikalisällä Toivola veti hihasta pari uutta kuviota ja sanoi pelaajille, että nyt saa luistella vielä lujempaa. Se näkyi kentällä heti. Miksi salailu? Miksi Lukon ylivoimakuviot/ pelaajien paikat olivat ihan eri näköisiä kuin normaalisti? Onko kellekään tullut mieleen, että Tappara on Lukon yksi todennäköinen vastustaja play-offseissa ja Toivola valmistautuu jo niihin?
Miksi vertasin tätä ottelua Kärpät-Jokerit peliin? Koska molemmissa kotijoukkue painosti ja teki hirveästi töitä hyökkäyksessä ja vierasjoukkue puolusti nöyrästi ja iski vastaiskuja. Olen nähnyt sekä Lukon että Jokerien voittavan vierasotteluita tällä pelitavalla. Se ei ole kaunista, mutta vierasjoukkueen tehtävänä ei olekaan yleisön viihdyttäminen, eihän?
Se, että hyökkää enemmän kuin toinen, ei tee joukkueesta toista parempaa. Mutta jos toinen puolustaa niin, ettei hyökkävä joukkue tee maalia, on puolustava joukkue parempi. Yksinkertaista. Tappara sai tehtyä lauantaina ensimmäisen maalin ja oli parempi. Mutta ei missään nimessä ylivoimainen.
Tapparan tulevissa otteluissa toivon tietysti täysiä pisteitä erityisesti Lukon päävastustajilta (kkitos HIFK-voitosta, TPS kaatukoon saman tien). Ja suostun kotona liehuttamaan äkkiä tarjolla olevaa Tappara-lippua (runkosarjan loppuun asti).
Loppukevennys:
Historian havinaa nähtiin Hakametsässä, kun ensimmäisessä erässä maailmanmestari Janne Ojanen karkasi läpiajoon ja maailmanmestari Erik Hämäläinen luisteli karkulaisen kiinni ja esti pahat aikeet. Lisähavinaa kuultiin, kun Erik yritti mennä jäähylle vispattuaan kiekon katsomoon. Päätuomari Partanen heilautti rennosti kättään: "Tuu pois sieltä!"
