Männikön ja Niskavaaran puuttuminen näkyi JYP-ylivoimassa, onneksi miehet lienevät ruodussa tiistaina.
slight OT:
Pee kirjoitti:
Niin siis se ärsyttää, että nämä "poisjääjät" olettajat, että ottelu olisi automaattisesti mennyt samalla tavalla - siis JYP voittanut -, jos he olisivat olleet mukana. Yhtä hyvin kun JYP olisi voinut myös hävitä.
Logiikkasi kaipaa hieman viilausta tai saatat menettää elämästäsi jotain tärkeää.
On hyvin todennäköistä, että yksittäisen fanin poisjäännillä ei ole, eikä ollut, merkittävää vaikutusta pelin lopputulokseen.
Ei tämän pelin, eikä muidenkaan.
Ennen kuin kumoat ja sekoitat kaiken jollain merkillisen nihilistisellä, kausaliteetti-/korrelaatiosolmulla, pohdi hetki ... tai heittele arpakuutiota ja kolikkoa pitkään, laita ylös jokaisen heiton tulos ja tee muistiinpanojesi pohjalta havaintoja ja huomaa että todennäköisyyksiä kannattaa laskea ja että niillä on merkitystä. Tavallinen arki ja elämämme koostuvat valinnoista, jotka pyritään tekemään ennakko-oletuksien - hyvien tai huonojen, runsaiden tai olemattomien - pohjalta. Valinnat tehdään juuri ennustamisen ja ennustettavuuden avulla.
Suunnitelmia ei kannattaisi kenenkään ikinä tehdä, jos lopputulos olisi oikeasti "yhtä hyvin" (50%-50%) aina mitä tahansa, eli yhdentekevää.
Havaittavissa olevan ja kokemusperäisen todellisuuden ilmiöiden riisuminen kokonaan todennäköisyyksistä, suhteuttamalla ne virheellisesti teoretisoiden samanarvoisiksi, yhtä todennäköisiksi tapahtumiksi kuin kaikki muutkin mahdolliset, ei johda järkeviin - tai ainakaan kestäviin ratkaisuihin käytännön arjessa.
En haluaisi ärsyttää ketään viisastelemalla tai neuvomalla, mutta otan silti tietoisen riskin toteamalla, että meilläpäin valintoja tehtäessä, kaikki mukaan lasketut toimintamallit ja ratkaisuvaihtoehdot
arvotetaan ennen valintapäätöstä -
ei arvota.
Lopputulos on yleensä meilläpäin sellainen, millainen siitä tehdään - eikä sellainen mikä siitä sattui tulemaan. Ja suhtautuminen myös sen mukaista.
Suhteuttamattoiin asioihin on mahdotonta suhtautua oikein.
Vielä näin muotoiltuna;
Vaikka maailmassa voikin periaatteessa tapahtua mitä tahansa minä hetkenä hyvänsä, todennäköisyydet kaikkien mahdollisten ilmiöiden välillä vaihtelevat äärettömällä skaalalla. Siitä huolimatta testaamalla vaikka empiirisesti tuhannella kolikolla heittäen, pääsääntöisenä tuloksena on suunnilleen yhtä monta kruunua ja klaavaa, jonka lisänä kiistatta vain promillen murto-osissa laskettavat muut lopputulokset; Mm. testaajan komeetan alle jääminen, kolikon pystyyn jääminen, testaajan muuttuminen sammakoksi (tästä en tosin löytänyt pätevää tilastoa mistään), testaajan sydän- tai aivoinfarkti,... tai vielä kokonaan tieteellisesti tilastoimaton "jumalallinen väliintulo".
Käytännön esimerkkinä;
Olisi neuroottista esim. pelätä jatkuvasti taivaalta putoavaa roinaa, vaikka käsittääkseni mielestäsi sekin on yhtä todennäköinen tapahtuma, kuin mikä tahansa muukin, esim se, että taivaalta ei seuraavassa hetkessä syöksy päähän romua, tai jatkuvasti eteenpäin askeltaessa. "Yllättävän" moni askel on kaikessa yksinkertaisuudessaan, tylsyydessään ja monimutakisuudessaan, suurimmalta osin hyvin samanlainen tapahtuma, sitä edeltäneeseen verrattuna, ja sitä edeltäneeseen... ja sitä seuraavaan, jne..
OT:n viesti:
Älä ärsyynny turhuuksista, se on hieman kuin kävisi hyvässä hapessa murehtimaan vääjäämättä lähestyvää kuolemaansa ja (tässä vielä) pessimistisyydessään perustelisi sitä itselleen "rationaalisesti" äärimmäisen nihilistisestä - ja siksi mielestäni tyhmästä - näkökulmasta.
Äärimmäinen nihilismi hämärtää suhteellisuudentajun ja kyynistää mielen mustaksi ja lopulta turhaksi. Tankerous!
Eikä tuo väitteesi ole edes perusteltu, mikäli siis olen oikein logiikkasi, tuon
satunnaisuuden luonteen suhteen, ymmärtänyt.