Nyt alkaa tunteet olla sen verran jäähtyneet, että uskaltaa jotain kirjoittaakin.
Olipahan ottelu. Ensimmäinen erä oli aika tasaista vääntöä. Jokerit oli niukasti niskan päällä, mutta vain SaiPan jäähyjen ansiosta. SaiPan alivoima oli upeaa. Ensimmäinen jäähy taidettiin tappaa niin, ettei Jokerit saanut yv-kuviotaan kertaakaan kuntoon tai edes laukausta kohti SaiPa-maalia.
Toisen erän alku olikin sitten kuin unta. SaiPa teki lyhyessä ajassa neljä maalia, joista yksi hylättiin. Noiden lisäksi Nyrhisellä oli pari muutakin tuhannen taalan paikkaa ja Topollakin yksi. SaiPan luistin kulki, Jokerien ei, SaiPa-fanien kannustus kuului yläkatsomon takariviin asti ja pitkästä aikaa olo puhkui ylpeyttä siitä, että olen syntyjäni Lappeenrannasta.
Kaikki hauska loppuu aikanaan. Tuon hauskuuden olisin toivonut jatkuvan vielä puoli tuntia pidempään. Toisen erän loppu oli jo jokerinäytöstä ja toivoin, että erätauolla Selin herättää joukkueen jollain monologilla. Toive oli turha. Jo kolmannen erän avauspuolisko näytti, että nyt ollaan kusessa. Jokereilla liikkui luistin ja meillä taas pelaajat näyttivät aroilta ja tuntuivat katselevan anovasti ympärilleen kuin odottaen ketjukavereiden tekevän kaiken likaisen työn.
Jokerit sitten tuli tasoihin ja johtoon. SaiPalle tarjottiin vielä tasoituksen mahdollista Hentusen jäähyn muodossa, mutta lähempänä maalintekoa olivat Jokerit, jotka olivat pistää kiekon tyhjään SaiPa-maaliin.
Tässä jotain huomioita pelistä:
- Pohl erottui hyvällä liikkeellään aina jäällä ollessaan. Kerran kiersi komeasti pakin ja karkasi ihan loistavan luistelunsa ansiosta vasemmasta laidasta puolittain läpi. Pienestä kulmasta lähtenyt veto kimposi Riksmanista suoraan maalin eteen, mutta ensimmäisenä paikalle syöksynyt Nyrhinen ei saanut lyötyä kiekkoa sisään. Toinen mahdollisuus tehoiluun tuli, kun Pohl ja Löfman karkasivat 2-1-läpiajoon. Jokeripakki oli tilanteessa vielä vähän jäljessä. Pohl hakkasi mailallaan jäätä pyytäessään kiekkoa itselleen vapaaseen paikkaan, mutta Löfman veti itse ranteella ja Jokerivahti koppasi kiekon kiinni. Kirosana pääsi, kun katsoin äsken Pohlin peliaikaa, joka oli vain 8 minuuttia. Mitä helvettiä se valmennus miettii, kun ei anna tälle kaverille enempää jääaikaa? Seuraavaan peliin Pohl, Koskiranta ja Jouhkimainen samaan ketjuun. Pohlilla ja Jouhkilla on jalkoja ja Koskiranta oli tänäänkin sen verran pirteä, että ansaitsee paikkansa.
- Barney oli ison osan aikaa näkymätön. Pari kertaa Jokerimaalin takana kaivoi kiekon hyvin itselleen ja suojasi sitä niin, ettei pakki saanut pois. Turhan maalin takana kurvailun sijaan Barney myös pyrki aina nousemaan suoraan maalille. Kerran hän pääsikin noin vetämään päin Riksmania. Toisen kerran hän pelasi kiekon maalin eteen nousseelle Topolle, joka veti päin maalivahtia.
- Jasko taklattiin kahden Jokeripelaajan toimesta laitaan ja hän loukkaantui tilanteessa. Näytti siltä, että toinen taklaaja (Hentunen?) olisi nostanut kätensä ja työntänyt käsillään Jaskon pään rajusti laitaan. Jasko hoiperteli vaihtoaitioon ja näytti siellä lyhistyvän vieressä istunutta Löfmania vasten. Ajattelin hänen saaneen aivotärähdyksen. Huoltajat tulivat paikalle ja laittoivatkin Jaskolle jääpussit niskaan, joten ilmeisesti vamma oli siellä. Vähän aikaa Jasko irvisteli vaihtopenkillä, mutta lopulta huoltaja talutti hänet pukukoppiin. En huomannut, palasiko hän koskaan peliin.
- En itse huomannut SaiPan hylätyssä maalissa potkua. Kauppinen kaatoi SaiPa-hyökkääjän (Koskiranta?) tilanteessa ja jalkojen lähtiessä alta ne liukuivat eteenpäin ja työnsivät kiekon maalin. Mitään varsinaista potkua en itse siinä nähnyt. Tosin maalikamera kuvaa ylhäältä ja siitä ehkä näkee vain, että jalka työntyy eteenpäin ja se saattaa näyttää potkulta.
- Marko Kauppisen maali oli helvetin hieno rannelaukaus yläkulmaan. Maalivahtia ei voi siitä syytää, kuten ei oikeastaan muistakaan maaleista. Yhdessä maalissa Lind ajeli Myllyniemen sivuun maalista, toisessa Bremberg syötti Hentuselle kiekon niin hyvin poikittain, että maalivahtia on turha syyttää. Hentusen vieressä luistellut Joni Tuominen sen sijaan taisi syyttää itseään, koska sen verran rajusti hän antoi maalin jälkeen mailalleen kyytiä - ehkä tähän oli syytäkin.
