En tiedä johtuiko tunnetilasta, vai oliko Ara tämmöisen taktiikan laatinut, mutta alussa kuulosti kuin oltaisiin pelattu kolmannen erän viimeisiä minuutteja hakien raivoisasti maalia. Sitten Tapparalle yv ja maali, ja peli muuttui täysin (kulminaatiopiste). Tapparan peli vapautui ja kun äpäräpaskat vielä jäähyilivät liikaa, niin peli oli siinä.
Oikea veto Aralta oli peluuttaa Satoa. Ei ole mitään järkeä kuluttaa Andya loppuun kauden tässä vaiheessa. Väsyneellä molarilla loukkaantumisriski nousee toiseen potenssiin. Eiköhän ensi viikon kotipeleissä Niemi ole taas maalissa.
Miten usein muuten Pelicans on voittanut ottelun jos vastustajan molarilla on enemmän torjuntoja? Tarkoitan että tuolla puolustuskalustolla pitäisi keskittyä vastahyökkäys-peliin, kun kerran hyökkäyksestä sitä taitoa löytyy.
(Kaikki tämä analysointi on tehty siis matsia näkemättä, ja mitään muuta tietämättä kuin tilastot, ja Ilin vaahtoaminen kahden erän ajan.)