Ai saateri. Sport–Jukurit, lauantai, Game Seven. Maagista. Olkoon kabinettipelleily mitä tahansa, nyt pelataan huikea matsi. Mennään viimeistä kertaa näiden joukkueiden välillä, ainakin pitkään aikaan.
Jukurit on alkanut päästä Meidän Peli -kirjan sisällöllisille sivuille kriittisillä hetkillä. Juuri kun veitseä on työnnetty kurkulle, on pelaaminen alkanut asettua uomiinsa. Aika on ollut sittenkin juuri ja juuri riittämässä, vaikka kovalla riskillä on vedetty. Viimeiset kaksi ottelua ovat olleet joukkueelta oikein mallikasta pelikirjapelaamista. Joukkue on sisäistynyt tekemään yhä enemmän oikeita pelin kutsumia ratkaisuja, eikä varsinkaan nopeiden iskujen hetkillä peruuttelua ole enää tehty entisissä määrin. Viisikon sisäinen synkroninen, peliä edistävä liikkuminen on alkanut jo kelvollisesti sujua, ja pelikaverien liikkumispaikkojen etsiskeleminen on jäänyt vähemmälle. Ne hyvät merkit, joita joukkueen esiintymisessä viimeisessä runkosarjaottelussa näin, ovat alkaneet pitää, ja pelaamisen sekavat elementit hälvetä. Jukureilla on tänään kaikki mahdollisuutensa viedä sarjan voitto; aika lailla 50–60-asetelmista lähdetään.
On korostettava sitä sarjan ennakoinnissa esille tuotua seikkaa, että kuudes ja seitsemäs peli ovat olleet lähtökohtaisesti täyttä realismia ja sarjasta olikin odotettavissa yleistä mielipidettä tasaisempi. Eräät Jatkoajan toimittajatkin tämän esimerkillisesti ennakoivat. Sen sijaan tällä nimensä mukaiseksi ernoksi itsensä tehneellä Erno Laisilla on tosiaan paikka hävetä itseään, mutta toisesta syystä kuin kirjoitti. Laisi on ilmeisestikin heittänyt suorin polvin tilastojen perusteella arvioitaan, ja epäilenpä, että kaveri oli nähnyt Jukureiden viimeisiä runkosarjaotteita ollenkaan. Jos oli, niin ei ainakaan pelillisiä signaaleja hyvästä mahdollisuudesta tasaiseen sarjaan erottanut.
Selostaja "Sidi" Siitonenkin oli huomannut aiemmin mainitsemani tuplajätöt, joita loistava pelikirjapelaaja Pasi Järvinen jopa hivenen taiteellisesti viljelee. Viime matsissa ne rytmittivät joukkueen hyökkäämistä jo toimivammin, eikä peli hidastunut niistä. Parhaimmillaan nuo "pumppaavat" hyökkäysnousuja oivallisesti ja rikkovat jujutusliikuttamisellaan Sport-viisikkoa. Niissäkään ei sovi kuitenkaan tuhlata ylimaallisesti aikaa toisin kuin sarjan aiemmissa matseissa, joissa peli hidastui ja rytmi meni pilalle, kun jätöt eivät heti osuneet taaemmalle ketjukaverille.
Näen Sportin keskimäärin hivenen luisteluvoimaisempana joukkueena, jonka hyökkääjät pääsevät hyökkäyspäässä tekemään hieman helpommin jalalla temppujaan. Jukureiden on fyysisesti pysäytettävä nämä saippuapalat ja pidettävä keskusta kiinni. Viime ottelussakaan eivät monia kertoja päässeet tekemään tuhojaan, kun nämä saatiin pidettyä suhteellisen lähellä kentän laitoja ja maalin edusta tukittiin aiempaa huolellisemmin.
Kyllähän Jukureiden voitto tästä olisi säkenöivä keskisormen näyttö kabinettipelleilylle. Olisi noloa, jos joukkue pelaisi seuraavalla kaudella Liigassa pudottuaan Mestis-puolivälierissä. Siinä on ihan tarpeeksi panosta Sportille. Tänään ei siitä jää kiinni kummallakaan osapuolella.