Tai siis se on legendaa jota ei saada näköjään millään loppumaan vaan ratsastellaan vanhalla glorylla.
Milläs siellä raumalla ratsastetaan, vai ratsastetaanko millään? Se että oman organisaation asiat on hieman huonommin, ei pitäisi mennä tunteisiin niin paljon ettei pysty edes subjektiivisesti lätkästä keskustelemaan.
Kyllä se päivä vielä koittaa kun pikkuvelikin viiriä pääsee nostamaan. Älä turhaudu.