Luulin, että ei jääkiekon seuraamisesta aiheutuva tunne voi enää kauheammaksi muuttua, kun Tappara 1. finaalipelissä zippasi kiekon Raannan yli viisi sekuntia ennen loppua. Se oli kauheaa.
2. peli, ja Ässät pelaa kuin Tshekki. Vastaiskuista maalit. Tappara vyöryttää mahdottomasti, mutta laukaukset jäävät uhrautuvaan patalaumaan, suuntautuvat pomppujen kautta ohi, tai pysähtyvät Raantaan. 5-1. Kroppa on täynnä Adrenaliinia, ja mieli yhtä euforiaa. Kukaan, KUKAAN ei voi enää pysäyttää tätä vyöryä.
3. peli, Tampere. Tästä voitto, ja Kannu alkaakin jo siintää silmissä.
Alusta asti hirvittävää taistelua, kähjäämistä, repimistä, kamppailua, raatamista... Kolmas erä alkaa. Pata vääntänyt raskaasti koko pelin ja hieno johtoasema kolmannen erän alun. Jäähy Ässille ja jälleen Tappara hakee yv:llä Aaltoa viivasta, hakee pitkään. Aalto yli kymmenen sekuntia viivassa lapa pystyssä, johon se kiekko viimein saadaan pelattua, ja josta se pommi viimeinkin rävähtää Ässien maaliin. No, ei hätää peli vasta tasan. Koko pelin ajan Ässiltä nähty, että ratkaisupaikoille päästään hyvin. Yksi riittää sisään, ja samanlaista puollustamista, kuin tähänkin asti, niin kyllähän tämä hoidetaan.
Ja sitten. Ässille vihelletään vielä jäähy pari minuuttia ennen erän loppua. Silmitöntä uhrautumista koko joukkueelta, taistelua, purkukiekkoja. Aivan juuri päästään erätauolle levähtämään... Mitä vit.. Eijjumallaauu.. Miten voi vielä viime sekunneilla joku vastustajan pelaaja päästä yksin puolustusalueelle laittamaan kiekon maaliin.
Se oli kaikkien vika, muttei kuitenkaan kenenkään vika.
Se on näissä peleissä ihan sama, tuleeko se voittomaali ajassa 59:59, vai 97:45.
Mutta voin vannoa, että tuo viisysiviisysi tuntuu Sata kertaa pahemmalta, kuin häviö toisessa jatkoerässä. Kolikon kääntöpuolena taas varmasti sata kertaa paremmalta tekijän, ja kannattajien kannalta. Se oli myös monin verroin hirveämpää, kuin tuo ensimmäisen finaalin tappio.
4. peli. No, Tuossa se nyt oli. 4-0. Musertavaa viimeistelyä, nollapeli, viisautta haastatteluissa, joista jopa Dalailama olisi ylpeä.
Tällä hetkellä on taas niin ylivoimainen olo, että ei paremmasta väliä.
Miten voi jääkiekko aiheuttaa tämmöistä tunneskaalaa?
Se, kumpi Kannun tänävuonna ilmaan nostaa, Nostaa sen taatusti aiheesta. Uskomattoman upeaa aikaa tämä kevät. Tässä eletään tarinaa, joka hakee vertaistaan. Suoranainen spektaakkeli.
Ja nuo puheet pelikielloista saa heittää helvettiin. Äijät vetää tuolla kentällä tunnekuohuissaan, kuin Tami konsanaan lyödessään ohjeita pelaajille olevilla lapuillaan kaukalon laitaan, joista pari "lipsahti" kentälle ja kysyttäessä, miksi teit sen, vastaa: Valtavassa tunnekuohussa, näin lyhennetysti ja karrikoidusti.
Kuumana olevat pelaajat vaan laatikkoon ja leipää ja sirkushuveja kansalle.